tiistai 31. toukokuuta 2022

Raamattu ja vallankumoukselliset ajatukset

  Yhteiskunnallista muutosta ajavat radikaalit tasa-arvoliikkeet ja niiden käsitteet, kuten Woke, BLM, intersektionaalinen feminismi, rakenteellinen syrjintä jne., lienevät vähintään uutisten ja somekohujen kautta tuttuja kaikille. 

  Raamatussa ei ole oikeutusta yhteiskunnalliselle radikalismille ja vallankumouksellisuudelle. Kristinusko kuitenkin on toisella tavalla vallankumouksellinen.


"...pysy mieluummin orjana"

  Jos hakee Raamatusta oikeutusta poliittiselle radikalismille, tulee pettymään. Näin siis, jos on kiinnostunut mitä Raamatussa oikeasti sanotaan eikä vain nouki omiin tarkoitusperiinsä sopivia kohtia irrallisina asiayhteydestä.

Meidän aikanamme radikaalia yhteiskunnallista muutosta ajavat tasa-arvoliikkeet ovat jatkuvasti esillä mediassa ja somessa. Yleensä liikkeille riittää maailmankuvan perustaksi heidän omat ideologiansa, mutta toisinaan törmää pyrkimyksiin hakea yhteiskunnalliselle liikehdinnälle oikeutusta kristinuskosta "vapautuksen teologian" (liberaaliteologian) mukaisesti. 



  Mutta kuten sanottu, Raamatussa ei ole sen suuntaista opetusta, vaan paikoin jopa päinvastaista. Kerron seuraavaksi kaksi esimerkkiä.

Viimesyksyisen Afrikan tähti -kohun myötä päädyin lukemaan Raamatusta orjuutta käsitteleviä kohtia. Vastoin joidenkuiden luuloa, Raamatussa ei puhuta orjuudesta myönteisesti, vaan sitä käsitellään yhtenä sen ajan yhteiskunnallisena realiteettina (orjuutta oli siihen aikaan lähes kaikkialla maailmassa). Raamatussa kuvailtu orjuus ei myöskään ollut sidoksissa ihonväriin ja rotuun.

Kuitenkin Uudessa Testamentissa on jae, joka varmasti saa jokaisen Raamattua liberaaliteologian näkökulmasta lukevan järkyttymään. Nimittäin ohjeistaessaan tuoreita kristittyjä ulkonaiseen asemaan liittyen apostoli Paavali kirjoittaa: "Jokaisen tulee pysyä siinä osassa, jossa hän oli kutsun saadessaan. Jos olit orja, älä siitä välitä. Vaikka voisit päästä vapaaksikin, pysy mieluummin orjana." (1. Kor. 7:20-21)

Siis mitä? Oli parempi, ettei edes pyri vapaaksi? Lauseesta on kuitenkin pääteltävissä, että apostoli itsekin piti orjan yhteiskunnallista asemaa huonona. Lisäksi hän kirjeissään laajemmin opettaa kaikkien uskovaisten veljeyttä ja sisaruutta Kristuksessa.

Toinen esimerkki on tilanteesta, jossa itse Jeesusta yritettiin saada ottamaan kantaa sen ajan yhteiskunnalliseen ja poliittiseen kiistakysymykseen. Kyse oli israelilaisten huonosta asemasta mahtavan Rooman valtakunnan alaisuudessa. Yksi epäreiluuksista, joista israelilaiset joutuivat kärsimään, oli kohtuuton verotus. 

Jeesuksen vastustajat lähettivät fariseuksia ja Rooman valtaa tukevia Herodeksen kannattajia kysymään Jeesukselta, pitääkö epäreilu vero maksaa vai pitäisikö, kuten sen ajan radikaalit "kiivailijat" julistivat, protestoida ja kieltäytyä maksamasta veroja Rooman keisarille. 

Osa ihmisistä varmaankin toivoi ja odotti, että Jeesus – tämä uusi vaikutusvaltainen julistaja Israelin kaduilla – asettuisi israelilaisten vapaustaistelun kannalle, mutta kävi toisin. Jeesus pyysi kysyjiä ottamaan esiin denaarin rahan:


"He ottivat esiin rahan, ja hän kysyi: »Kenen kuva ja nimi siinä on?» »Keisarin», he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: »Antakaa keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu.»" (Mark. 12:16-17)


Evankeliumin hyväksi

  On joitain käytännön syitä, miksi Paavali kehotti orjina kristityiksi tulleita mieluummin pysymään asemassaan kuin pyrkimään vapaiksi. Kristuksen evankeliumi oli sen ajan yhteiskunnassa hyvin huomiota herättävä oppi jo muutenkin, ei tarvittu yhtään ylimääräisiä levottomuuksia ja sosiaalista käymistilaa sen liepeille. 

Jos Jeesukseen uskoviksi kääntyneet orjat olisivat ruvenneet kapinoimaan ja vaikka karkailemaan isäntäväeltään, olisi herännyt epäily, että kristinuskossa on kyse poliittisesta kiihotuksesta. Evankeliumin julistaminen olisi nopeasti kielletty kokonaan.

Tai jos Jeesuksen seuraajissa olisi ruvettu vastustamaan Rooman valtaa, niin seuraus olisi saattanut olla, että kristinuskon olisi epäilty olevan kiivailijoiden poliittinen vallankumoushanke, ja Rooma olisi pyrkinyt tukahduttamaan sen.

  Se olisi myös ollut vakava väärinkäsitys: kristinuskossa ei ollut eikä ole tänä päivänäkään kyse politiikasta ja yhteiskunnasta, vaan Jumalan valtakunnasta. 

Tämä on tärkeää huomioida nykyäänkin. Jos kristinuskosta puhutaan kuin se olisi sosiaalinen vapautus- ja tasa-arvoliike, evankeliumi eli ilosanoma Jeesuksen tuomasta syntien sovituksesta ja pelastuksesta jäisi syrjään!

  Apostolit myös suoraan opettivat kuuliaisuutta ja kunnioitusta maallisia hallitsijoita kohtaan, vaikka hallitsijat virkamiehineen eivät pääsääntöisesti olleet Jeesukseen uskovia. Paavali jopa sanoi, että esivaltana nämä kuitenkin ovat Jumalan palvelijoita, koska rankaisevat pahoista teoista eli rikoksista ja pitävät yllä järjestystä yhteiskunnassa.

  Ennen kaikkea kristityn tulee olla Jumalalle kunniaksi millaisessa maallisessa tilanteessa ja asemassa onkaan. Se todistaa vahvasti evankeliumin voiman sekä uskovien yhtenäisyyden puolesta.


"Jos olit orja, älä siitä välitä. Vaikka voisit päästä vapaaksikin, pysy mieluummin orjana. Se, jonka Herra on kutsunut orjana, on näet Herran vapauttama." (1. Kor. 7:21-22)


Sydämen vallankumous

  Keväällä 2020 George Floydin järkyttävä tapaus käynnisti kuukausia jatkuneen mellakoinnin eri puolilla Yhdysvaltoja. Mellakoijat aiheuttivat sekasortoa ja vaaratilanteita sekä tekivät rikoksia. Syntyi lisää väkivaltaa ja lisää kuolemia. Rasismia vastustavan Black Lives Matter -liikkeen aktivisteista osa tuomitsi, mutta osa jopa kannusti jatkamaan mellakointia.

Noihin aikoihin erään yhdysvaltalaisen uskonyhteisön pastori kielsi jyrkästi BLM-liikkeen mukaisen   argumentoinnin ja liikehdinnän omassa seurakunnassaan, johon kuuluu myös paljon mustaihoisia. Kaikki mahdolliset ristiriidat ja huolenaiheet tulisi seurakunnassa selvittää lähtien siitä perustasta, että kaikilla jäsenillä on Jumalan lapsen identiteetti Kristuksessa.


"Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi." (Gal. 3:26-28)


  Jatkuvissa tasa-arvokiistoissa vellovassa maailmassa olen iloinen, että olen kristitty, koska kristinusko vastaa tasa-arvokysymyksiin järkähtämättömällä tavalla: kaikkien ihmisten arvon perustana on, että Jumala on luonut meidät omaksi kuvakseen sekä lähettänyt Jeesuksen lunastamaan meidät ristin kautta – ja tämä ilosanoma on tarkoitettu julistettavaksi kaikille luoduille.

  Ei tietenkään ole väärin vaikuttaa politiikan kautta yhteiskuntaan, kunhan ajettavat asiat eivät ole Jumalan tahdon vastaisia. Se ei kuitenkaan ole kristinuskon tarkoitus maailmassa.

Itse asiassa tavallaan kristinuskossa on kyse vallankumouksesta, nimittäin vallankumouksesta ihmisten sydämissä. Kristityn ei ole tarkoitus ns. muuttaa systeemiä, vaan julistaa evankeliumia, jotta ihmiset uskoisivat Jeesukseen ja alkaisivat myös muuttua sydämestään lähtien Hänen kaltaisekseen. Jos tai kun tämä muutos vaikuttaa ihmisten toiminnan kautta yhteiskunnassakin, sen parempi. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti