Tekisitkö minuuden vaihtokaupat?
 |
| Kuva: Pixabay / Lisaphotos195 |
Kateus ei kuulu huonoihin puoliini. Voin rehellisesti sanoa etten edes muista sellaista tilannetta jossa olisin kadehtinut jotakuta. Ehkä hetkellisiä kateuden tunteita ja ajatuksia on joskus harvoin ollut. Tiedostan olevani onnekas, koska kateus kuulemma voi pahimmillaan viedä mielenrauhan kokonaan.
Syy miksi en ole kateellinen on ajattelutavassani: uskon että kaikella on tarkoitus. MS-tautia sairastavana työkyvyttömänä köyhänä minulla olisi periaatteessa lukemattomia syitä kadehtia muita. Voisin kadehtia vaikka heidän terveyttään, kykyään tehdä mielekästä ansiotyötä ja ostaa haaveiden mukainen asunto.
Mutta koska uskon että kaikella on tarkoitus jollain perimmäisellä tavalla, niin minun elämässäni on pakko olla ne asiat jotka siinä nyt ovat. Jos olisi toisin, elämäni ei olisi minun elämäni. En olisi minä! Ja haluan olla minä.
Kateellinen haluaisi napsia toisen ihmisen elämästä itselleen joitain yksittäisiä onnellistavia asioita ja koska ei pysty saamaan niitä, tuntee katkeruutta tätä ihmistä kohtaan. Kaikella on tarkoitus -ajattelutapani vuoksi minun mielikuvituksessani tuo yksittäisten asioiden valikoiminen tuntuu epämielekkäältä. Sen sijaan kysymys kuuluisi: olisitko mieluummin tuo toinen ihminen jonka elämässä on nuo onnellistavat asiat? Ja vastaus on tosiaan ehdottoman kieltävä.
En uskaltaisi tehdä koko elämän kattavia vaihtokauppoja, koska saattaisin menettää jotain korvaamatonta.
Jumalan lupaus kateellisille
Vaikka olisi mahdollista tehdä koko elämän ja minuuden kattavat vaihtokaupat toisen ihmisen kanssa, en kuitenkaan uskaltaisi tehdä sitä, joten turha edes mielikuvituksen tasolla haaveilla sellaisesta. Sillä mitä jos se terve ihminen joka elää aktiivista elämää ja jolla on mielekäs työ, ihana asunto eikä ikinä rahahuolia, onkin onneton sisimmässään?
Entä jos vaihtokauppojen jälkeen huomaisin, etten enää osaakaan iloita pienistä asioista? En ole valmis menettämään sitä suhtautumistapaa elämään.
Tai pahin skenaario: entä jos menettäisin uskoni Jeesukseen? Sen myötä menettäisin kaiken. Mikään määrä terveyttä, rakkautta, onnellisuutta, ystäviä, mielenrauhaa tai rahaa ei korvaisi sitä menetystä.
Sanotaan että kateuden juuri on tyytymätön sydän. Tunnemme kateutta jos emme voi saada sitä mitä sisimmässämme koemme että meiltä puuttuu. Raamatussa luvataan, että Herra antaa meille mitä sydämemme halajaa, jos 1. turvaamme Häneen, 2. teemme hyvää ja 3. noudatamme totuutta (Ps. 37:3-4; käännös 1933/38). Se ei välttämättä tarkoita että Herra antaa meille ihanan asunnon tai parantaa sairautemme (vaikka joskus Hän voi niinkin tehdä).
Oman kokemukseni mukaan se tarkoittaa luottamusta siihen, että kävi mitä tahansa, kaikki on hyvin, koska elämäni on Jumalan käsissä. Voin sydämestäni sanoa samoin kuin Daavid psalmissa 23:
"Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu." (Ps. 23:1)
