Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kristuksen kaltaisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kristuksen kaltaisuus. Näytä kaikki tekstit

tiistai 11. tammikuuta 2022

Millaista Taivaassa tulee olemaan?

  Evankeliumi kertoo rakkaudesta, joka Taivaassa tulee vallitsemaan. Mikä rakkaudessa on siellä toisin kuin täällä maailmassa?

  Raamatussa sanotaan, että Taivaassa "entisiä ei enää muisteta". Tulemmeko muistamaan mitään tämänpuoleisesta?



Taivaassa vallitseva rakkaus

  Ihmisille on tyypillistä yrittää muuttaa itseään rakastettavammiksi. Eli jos jotakuta ei hyväksytä ja rakasteta, hän alkaa pohtia, mitä vikaa hänessä on. Se voi johtaa itsensä ja vikojensa jatkuvaan pohtimiseen sekä pyrkimykseen parannella itseään – persoonaansa, olosuhteitaan, ulkonäköään – sellaiseksi, minkä olettaa kelpaavan muille. Mutta aina jää jäljelle epävarmuus.

Täydellisessä rakkaudessa, Jumalan rakkaudessa, ei ole kyse kohteen rakastettavuudesta ja täydellisyydestä. Raamatussa apostoli sanoo:


"Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme." (Room. 5:8)


Emme voi itseämme parantelemalla säädellä kaikkivaltiaan Jumalan rakkauden määrää ja voimaa meitä kohtaan. Koko ajatuskin on järjetön. Jumala on jo rakastanut meitä täydellisesti. Voimme vain torjua rakkauden tai ottaa sen iloiten ja kiitollisina vastaan.

Raamatun mukaan Jumala muovaa jokaista uskovaista Kristuksen kaltaisuuteen, ja tämä täydellistyy Taivaassa. Joten tulemme kyllä olemaan Kristuksen kaltaisen synnittömyyden, viisauden ja kaikkinaisen ihanuuden takia täydellisiä. Mutta se on Jumalan rakkauden seuraus eikä syy. 

  Mikä siis Taivaassa tulee olemaan rakkauteen liittyen toisin kuin täällä maailmassa? Se että siellä osaamme ottaa rakkauden vastaan täydellisesti ilman epäröintiä, epäluottamusta tai pelkoa siitä, ettemme olisi ansainneet sitä olemalla tarpeeksi rakastettavia. 

Uskon tuon kaiken Jumalan rakkaudesta jo nyt, mutta toisin kuin vielä täällä, Taivaassa ei tule enää olemaan syntisyyden ja tämän maailman ikävistä kokemuksista johtuvia häiriöitä ja katkoksia rakkaussuhteessa Jumalan kanssa.

Kristuksen kaltaisuus tarkoittaa sitäkin, että myös jokainen meistä itse tulee kykenemään Jumalan kaltaiseen muiden rakastamiseen, ja että rakastamme taivaallista Isää itseään täydellisesti kuten Jeesus!


Tulemmeko muistamaan elämäämme maailmassa?

  
  Jesaja profetoi Herran sanovan Taivaasta: 


"Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu" (Jes. 65:17). 


Ymmärrän jakeen siten, että mikään asia, tapahtuma tai kokemus ei enää vaivaa tai ahdista, kuten täällä maailmassa. Kaikkien menneiden asioiden suhteen vallitsee rauha sekä ymmärrys, mikä niiden perimmäinen tarkoitus oli. Edeltävässä jakeessa sanotaankin: "sillä entiset ahdistukset ovat unhotetut" (Jes. 65:16). 

En siis ajattele, että muistimme tullaan tyhjentämään. En usko, että kuoleman jälkeiseen elämään heräävät tulevat tuntemaan mitään hämmennystä tai epäselvyyttä siitä keitä ovat, mistä ovat tulossa ja mitä on tapahtumassa. 

Tuon että entiset asiat eivät "enää ajatukseen astu" voi ymmärtää siten, että maailmassa koetut asiat eivät tule mieleen, koska Taivaan uusi todellisuus täyttää ihanuudellaan koko tietoisuuden. Taivaassa ylipäätään emme tule keskittymään itseemme emmekä menneisiin oman elämämme tapahtumiin ja kokemuksiin, vaan Jumalaan.

Iloiset jälleennäkemisetkin läheisten ihmisten kanssa – perheenjäsenten, ystävien – tulevat olemaan iloitsemista siitä, keitä olemme Jumalassa. Mitä olimmekaan toisillemme täällä maailmassa, siellä olemme kaikki taivaallisen Isän lapsia.

Ja vaikka Taivas on uusi paikka sinne astuvalle, mikään ei tule tuntumaan vieraalta, vaan sinne saapuminen on kuin tulisi kotiin. Kotiin saapuminenhan se onkin.

  Muistammeko synnit? On selvää että niitä ei muisteta avoimina, keskeneräisinä tapauksina, koska Jeesus on sovittanut ne – tämähän pätee jo nyt eikä meidän nytkään tule muistella anteeksi annettuja syntejä, omia tai toisten!

Mutta tulemmeko muistamaan niitä edes tapahtumina sinänsä? Ajattelen, että joko emme tai sitten muistamme ne, mutta niin täydellisesti Jeesuksen sovitustyön ja voiton kautta, että tunnemme vain iloa niidenkin suhteen.

  Vaikka emme yksittäisiä syntejä muistaisikaan ollenkaan, uskon kuitenkin, että Taivaassa tulemme aina muistamaan, että Jumala rakasti meitä ensin – jo silloin kun olimme täällä maailmassa syntisiä ja kurjia. Joten Taivaassa vallitsevassa rakkaudessa tulee ikuisesti olemaan armon ydin sekä meidän puoleltamme kiitollisuus pelastuksesta, kun ylistämme Jumalaa.


"Kiittäkää iloiten Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakunnasta. Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto." (Kol. 1:12; käännös 1992)



tiistai 4. heinäkuuta 2017

"Pidän Kristuksesta – en pidä kristityistä..."

Hindujohtaja Mahatma Gandhin kerrotaan sanoneen: "Pidän Kristuksestanne, en pidä kristityistä – te kristityt ette ole yhtään Kristuksenne kaltaisia."

Gandhin arvio Kristuksen kaltaisuudesta ei sellaisenaan voi tietysti olla kovin luotettava, koska hän ei suuresta arvostuksestaan huolimatta tiettävästi uskonut Jeesukseen, mutta ajatuksessa on mietittävää jokaiselle kristitylle: näkyykö minusta, että uskon Jeesukseen?

Uuden Testamentin apostolit opettavat, että Kristuksen kaltaisuus on jatkuva kilvoittelun aihe uskovaiselle. Jos me kristityt olisimme Kristuksen kaltaisia, koko elämämme (ei vain sanamme) antaisi oikean todistuksen Jumalasta muille.

Toisaalta näistä pohdinnoista nousee muistutus myös niille, jotka eivät ole kristittyjä...



Kristuksen kaltaisuus ja elämällään todistaminen


Kristuksen kaltaisuus ilmenee rakkautena. Koska kolmiyhteinen Jumala on rakkaus, Hänen omansa tuntee siitä, että he rakastavat toisiaan. Kristinuskon mukaan rakkaus toteutuu persoonien välisessä suhteessa. Kuten yksi lempi Raamatun opettajistani, David Pawson, on sanonut: jos Jumala ei olisi kolmiyhteinen, emme voisi sanoa Hänen olevan rakkaus, koska rakkaus on suhde, ei pelkkä idea.

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
"Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus." (Joh. 13:34-35; 1938)

Edelleen Kristuksen kaltaisuutta on rakkaus niihin, jotka eivät ole Hänen omiaan, vaan voivat äärimmillään olla jopa vihamiehiä (Matt. 5:43-48). Rakkaus vihamieheen on Kristuksen kaltaisuutta, koska Kristus antoi itsensä uhriksi syntisten edestä (Room. 5:7-8).

Kolmas seikka, joka on mielestäni tärkeä mainita erikseen Kristuksen kaltaisuudesta elämällään todistamisen yhteydessä, on rakkauden ilmeneminen käytännön teoissa.

"Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä? Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, niin turha teidän on sanoa: 'Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin', jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat. Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut." (Jaak. 2:14-17)

Ja neljäs on rakastamisen valikoimattomuus: meidän ei tule katsoa henkilöön, vaan kohdella toista ihmistä hyvin riippumatta esim. hänen sosiaalisesta asemastaan. Varsinkin tämä voi olla erityisen tärkeässä osassa tilanteissa, joissa kristitty kohtaa uuden ihmisen, joka on kiinnostunut kristinuskosta.
 
"Jos teidän kokoukseenne tulee mies, jolla on kultasormus sormessaan ja hieno puku yllään, sekä samalla kertaa köyhä nuhruisissa vaatteissaan, niin ettekö vain osoitakin huomiotanne tuolle hienosti pukeutuneelle ja sano hänelle: 'Istu tähän, tässä on hyvä paikka'? Köyhälle te sen sijaan sanotte: 'Seiso sinä tuossa', tai: 'Istu tähän lattialle jalkojeni viereen.' Ettekö te silloin syyllisty erotteluun omassa keskuudessanne? Eikö teistä ole tullut tuomareita, jotka tuomitsevat väärin perustein?" (Jaak 2:2-4)
"Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se Raamatussa on: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi', te teette oikein. Mutta jos te erottelette ihmisiä, te teette syntiä, ja laki osoittaa teidät rikkojiksi." (Jaak. 2:8-9)


Jatkuvaa kilvoittelua uskossa

Paavali kuvaa innoittavasti kristityn uutta elämää Roomalaiskirjeen 12. luvussa. Toisaalta hän tiesi omasta kokemuksestaan, ettei kristitty aina toimi kuten pitäisi – ettei Kristukseen uskova aina ilmennä Kristuksen kaltaisuutta teoissaan (Room. 7:21-25). Tässä Gandhin moite, jota siteerasin alussa, osui oikeaan: meidän kristittyjen pitäisi olla kaikessa Kristuksen kaltaisia, mutta langenneen luontomme takia emme valitettavasti ole.

Kristuksen kaltaisuus on uskovaiselle jatkuva kilvoittelun aihe ja pyrkimys. Paavali kuvaa sen prosessiluonnetta Kolossalaiskirjeessä:
"Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen." (Kol. 3:9-10)

Jos taivaaseen pääseminen olisi kiinni omista teoistamme, kukaan meistä ei pääsisi taivaaseen, koska olemme kaikki tehneet syntiä ja olemme vailla Jumalan kirkkautta (Room. 3:23). Se, joka uskoo Jeesukseen Pelastajanaan ja Herranaan, pääsee taivaaseen (Joh. 3:16).



  Muistutus niille, jotka eivät ole kristittyjä


Evankeliumia kertoessani olen kohdannut ihmisiä, jotka sanovat olleensa joskus kristittyjä, mutta luopuneensa kristinuskosta, koska kohtasivat seurakunnassa rakkaudettomia asenteita, selkäänpuukotusta, juoruamista jne. Tämä on yksi surullisimmista kuulemistani syistä, miksi joku kertoo hylänneensä uskon.

Erityisen surullista siinä on sen turhuus – syy on inhimillinen ja ymmärrettävä, mutta sittenkin perusteeton. Eihän kenenkään tule katsoa toisiin ihmisiin, edes uskovaisiin, tehdäkseen lopulliset päätelmänsä kristinuskon sanomasta ja asettaakseen uskonsa sen varaan, vaan Kristukseen!
"Turvautukaa Herraan ja hänen voimaansa, etsikää aina hänen kasvojaan." (Ps. 105:4)
"Vaikka kaikki ihmiset olisivat valheellisia, Jumala on luotettava." (Room. 3:4)

Toisaalta voidaan kysyä, onko ihminen, jonka usko on ollut pelkästään tai ratkaisevasti sen varassa, millaisia kristityt ovat, koskaan oikeasti ollutkaan uskossa Jeesukseen. Mielestäni ei. Todellista uskoa on nimenomaan henkilökohtainen suhde Jumalaan. Ilman jäsentensä uskoa Jeesukseen ei mitään seurakuntaa edes olisi.

Eikä uskoa Jeesukseen olisi ilman Jumalan sanan julistamista ja kuulemista (Room. 10:17). Jumalan sana, Raamattu, antaa oikean todistuksen siitä, millainen Jumala on ja mistä kristinuskossa on kyse, vaikka uskovaiset epäonnistuvat elämällään todistamisessa.

Aiheeseen liittyen... "Kristittyjen pahoja tekoja" käytetään hämmästyttävän usein argumenttina kristinuskoa vastaan. Kun ihmiset perustelevat, miksi eivät ole kristittyjä, he joskus luettelevat verisiä historiallisia tapahtumia, joita on tehty kristinuskon nimessä tai kristityiksi identifioituvien toimesta, aivan kuin ne todistaisivat kristinuskon sanoman vääräksi.

Oikeastihan kristinuskon ydinsanoma onkin, etteivät ihmiset, kristitytkään, ole vailla syntiä, vaan Jumala on – siksi Hän pelastaakin armosta ne, jotka uskovat Häneen.