Jumalan käskyt henkireikänä pahassa maailmassa

  Psalmin 119 kirjoittaja rakastaa intohimoisesti Jumalan käskyjä ja tutkii niitä päivin öin. Hän kertoo janoavansa niitä "suu auki huohottaen". Kuka psalmin kirjoittaja mahtaa olla? Miksi hänellä on niin suuri palo Jumalan käskyihin?

Palava rakkaus Jumalan käskyihin

  Harvoin näkee kenenkään iloitsevan käskyistä. Silloinkin kun tiedämme käskyn noudattamisen olevan omaksi parhaaksemme, miellämme sen yleensä kielteiseksi asiaksi. Käskyt rajoittavat vapauttamme ja ohjaavat toimimaan tavalla jolla emme välttämättä haluaisi toimia – kuka niistä nyt varsinaisesti iloitsisi? 

Kuva: Pixabay / zz zz

Psalmin 119 kirjoittajalla on täysin eri asenne. Hänellä on suorastaan intohimoisen rakastava suhtautuminen Jumalan käskyihin, säädöksiin, lakiin...  Hän kuvailee niitä kalliimmaksi kuin kaikki hopea ja kulta, makeammaksi kuin hunaja, niin ihanaksi ja ihmeelliseksi, että hän yösydännäkin niitä nousee tutkistelemaan. Herran käskyt ovat hänelle "riemulaulu". Hän sanoo Jumalalle jopa: "Minä huohotan suu auki, minä janoan sinun käskyjäsi." (Ps. 119:131) 

Psalmia lukiessani huomaan melkein kadehtivani kirjoittajan paloa. Minäkin haluan tuntea noin voimakkaasti Jumalan vanhurskauden janoa, että maistelen Hänen käskyjään kuin makeinta hunajaa!

Joitain syitä palavalle rakkaudelleen psalmin kirjoittaja kertoo ihan suoraan. Hän tietää, että Jumalan käskyjen seuraaminen saa ihmisen pysymään oikealla tiellä ja noudattamaan totuutta. Hän tietää että Herran lakia tutkimalla viisastuu. Hän pitää onnellisina niitä jotka sitä nuhteettomasti seuraavat. Käskyjen tutkimisen kautta hän saa ihastella Jumalan oikeamielisyyttä ja hyvyyttä.

  Minusta kuitenkin vaikuttaa että näiden lisäksi kirjoittajan elämässä oli jotain erityistä, minkä vuoksi Jumalan käskyjen ja lakien kiihkeä tutkiminen oli hänelle suorastaan henkireikä.

"Sinun oikeamielisyytesi on ikuinen"

 

  Halki psalmin kirjoittaja tuo esiin että häntä vainotaan ja pilkataan: "Sinun sanaasi minä turvaan, sen avulla pystyn vastaamaan pilkkaajille", "Röyhkeät mustaavat minua valheillaan, mutta minä seuraan kaikessa sinun säädöksiäsi", "Auta minua! He vainoavat minua syyttä. He ovat miltei tuhonneet minut, mutta minä en hylkää sinun säädöksiäsi", "Kaiken aikaa henkeni on uhattuna, mutta minä en unohda sinun lakiasi", "Minä, viaton, olen mahtimiesten vainoama, mutta muuta en kumarra kuin sinun sanaasi".

Psalmin 119 kirjoittajan nimeä ei ole mainittu. On arveltu että kirjoittaja saattaisi olla kuningas Daavid, kuten niin monen muunkin psalmin (tosin Daavidin nimi yleensä mainitaan alussa jos hän on kirjoittaja), tai sitten pappi ja lainopettaja Esra tai profeetta Daniel tai profeetta Jeremia. 

"Vaikka olen kuin savun käpristämä leili, en unohda sinun käskyjäsi." (Ps. 119:83)

Jumalan lain kiihkeä puolustaminen pilkkaajien keskellä ja syntiä vastaan saarnaaminen jumalattomuuden rehottaessa saavat minut ajattelemaan, että kirjoittaja saattaisi olla Jeremia. Hän joutui mm. kuningas Jojakimin ja tämän alaisuudessa toimivien sotapäälliköiden ja johtomiesten vainoamaksi, ja psalmin kirjoittaja kertoo olevansa "mahtimiesten vainoama".

Lisäksi Jeremia koki rajua muukalaisuutta oman kansansa keskellä, ja kirjoittaja sanoo: "Minä olen muukalainen maan päällä" (Ps. 119:19). Jeremia tunnetaan itkevänä profeettana, ja jakeessa 136 kirjoittaja sanoo: "Minun silmäni ovat tulvillaan kyyneliä, koska sinun lakiasi ei noudateta."

  Olipa kirjoittaja kuka tahansa edellä mainituista tai joku vallan muu niin minusta tuntuu, että hänen ahdinkonsa sekasorron ja pahuuden keskellä oli pahimmillaan niin suurta, että hänen oli päivin ja öin muistutettava itseään Jumalan ikiaikaisista käskyistä pysyäkseen ylipäätään järjissään. 

Ajatelkaa, miten kolkkoa olisi, jos ei olisi Jumalan käskyjä – olkoonkin, että ne eivät käytännössä vallitse tässä pahassa maailmassa. Onhan ihan eri asia elää siten että muistaa, että kaiken sekasorron yläpuolella kuitenkin on kaikkivaltias Jumala eivätkä Hänen vanhurskaat käskynsä muutu eivätkä horju, vaikka niitä kuinka rikotaan.

"Kaikelle tulee loppu, sen olen nähnyt, mutta sinun käskysi ovat ikuisesti voimassa." (Ps. 119:96)