tiistai 21. helmikuuta 2023

Rakastatko kaikkia ihmisiä?

  Pitääkö kaikkia ihmisiä rakastaa? 

  Voiko kaikkia edes rakastaa?


"I love you all"

  Minut kasvatettiin ajattelemaan, että kaikkien kaveri pitää olla. Se vaikutti olevan yleisesti hyväksytty sääntö naapurustossani: kaikki lapset tiesivät että kaveripiirin ulkopuolelle sulkeminen on tuhmaa. Sääntöä kyllä rikottiin aika usein. Yleisin riidan aihe, jota vanhemmatkin joskus joutuivat selvittelemään, oli se että jotkut halusivat vain olla kahdestaan kulloisenkin parhaan ystävän kanssa ja "ylimääräinen kaveri" jätettiin pois leikeistä.

Johdonmukaisena jatkona säännölle omaksuin ajatuksen, että kaikkia pitää rakastaa. Tämä rakkauden muoto sai nimen lähimmäisenrakkaus. Jos minulta kysyttiin nuorena, rakastanko kaikkia maailman ihmisiä, vastasin että totta kai.

Ajatus että rakastaa kaikkia on tässä kyyniseksi sanotussa maailmassa yllättävän yleinen. Tietynlaisissa somesisällöissä oikein viljellään rakkaudentunnustuksia. Esim. moni youtubettaja sanoo videoidensa lopussa "I love you all". Englanninkielisissä kulttuureissa se on tavallisempaa, mutta tapa on alkanut levitä tännekin. Mielenkiintoista on, ettei tällaisia rakkaudentunnustuksia yleensä kyseenalaisteta ollenkaan, ainakaan "ääneen" eli kommenttiosastossa.



Kerran tosin erään nuoren youtubettajanaisen miesystävä naurahti, että on höpsöä tunnustaa rakkauttaan kymmenille tuhansille tuntemattomille ympäri maailmaa. Kun nainen vastasi, että kyllä hän oikeasti rakastaa kaikkia katsojiaan eikä pelkästään sano niin, miesystävä nauroi vielä enemmän.

  Vaikken nykyään enää tohtisikaan väittää, että oikeasti rakastan kaikkia, en rupea kyseenalaistamaan, jos kuulen jonkun toisen sanovan niin. Elän mieluummin sellaisessa maailmassa, jossa rakkaudentunnustuksissa mennään yli kuin sellaisessa, jossa niistä nipotetaan ja vaaditaan käytännön perusteluja.

Uskoisin että ihmiset kyllä ymmärtävät, että todellinen rakastaminen on paljon suurempi ja vaativampi asia kuin pelkkä yleinen hyväntahtoisuus ja myötätunto ihmiskuntaa kohtaan.


Liian korkea vaatimustaso

  Totuushan on ettemme rakasta kaikkia lähimmäisiämme, jos lähimmäisenrakkauden määritelmä otetaan Jeesuksen opetuksesta Raamatussa, mm. Vuorisaarnasta ja vertauksesta laupiaasta samarialaisesta. Jeesushan sanoi Vuorisaarnassaan, "Olkaa siis täydellisiä niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen" (Matt. 5:48). 

Totta kai Jeesus tiesi, etteivät Hänen sen hetkiset kuulijansa, tai kukaan meistä, pysty siihen. Ensinnäkin meidän kaikkien menneisyydessä on rakkaudettomia tekoja lähimmäisiämme kohtaan. Mutta vaikka tekisimme kaikkemme ja parhaamme tästä pisteestä eteenpäin, emme silti pystyisi siihen. Raamatussa opetettu lähimmäisenrakkauden vaatimustaso on niin korkea.

  Ymmärrän tämän, mutta minusta tuntuu silti ilkeältä sanoa vain, etten rakasta kaikkia ihmisiä. Nimittäin jollain tavalla koen rakastavani kaikesta huolimatta. Kyse lienee juuri sellaisesta yleisestä hyväntahtoisuudesta ja myötätunnosta ihmiskuntaa kohtaan. Se ei missään nimessä täytä rakkauden määritelmää, mutta kyllä sekin jotain on.

  Mitä siis nykyään sanoisin, jos minulta kysyttäisiin rakastanko kaikkia ihmisiä? Antaisin kaksiosaisen vastauksen: minun pitäisi rakastaa ja haluaisin rakastaa, mutten valitettavasti ole kyennyt siihen. Mainitsisin varmaan Raamatun opetuksen lähimmäisenrakkaudesta, jotta kuulija ymmärtää miten suurta asiaa tarkoitan puhuessani rakkaudesta.


Rakkaus hylkiöitä kohtaan

  Joillekuille on tärkeää vastata kysymykseen, että vaikka he enimmäkseen kyllä rakastavat, niin eivät kuitenkaan kaikkia ihmisiä. Yleisimmin mainittuja "hylkiöryhmiä" ovat psykopaattirikolliset, murhaajat, narsistit, hirmudiktaattorit, natsit sekä erityisesti pedofiilit.

Toisaalta jos heiltä lähtee kyselemään yksityiskohtaisemmin, miksi he sitten rakastavat vaikka terroristeja tai raiskaajia (joiden uhri on aikuinen) tai huijareita tai parisuhteessa pettäneitä, toisin sanoen jos heiltä vaatii perusteluja sille miksi he vetävät rajan juuri mainitsemiinsa ryhmiin, lista yleensä alkaa kasvaa... 

Eräs pastori, joka pitää netissä kysymys & vastaus -palstaa, kertoi saavansa säännöllisesti kysymyksen, kuoliko Jeesus pedofiilienkin puolesta. Hän vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi "kyllä": jos ja kun pedofiiliset teot ovat syntiä, Jeesus sovitti ne ristillä. Vastaus herätti närkästystä osassa ihmisiä – heidän mielestään Jumalan rakkaus on liian suurta, liian armahtavaa?



Jumalan rakkauden suuruus paljastuukin Jeesuksessa, joka sovitti ihmisten synnit ristinkuolemallaan. Evankeliumissa Jumala kutsuu syntisiä, siis meitä kaikkia tavalla tai toisella rakkaudessa epätäydellisiä ihmisiä, Jeesuksen luo parannukseen ja saamaan synnit anteeksi. 

  Yksi ihanimmista asioista kristinuskossa on, että evankeliumi on tarkoitettu julistettavaksi joka ainoalle. En voi viljellä omia rakkaudentunnustuksiani joka puolelle ja kaikille, mutta saan viljellä Jumalan rakkaudentunnustusta kaikille luoduille.


"Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti. Tuskin kukaan haluaa kuolla edes nuhteettoman ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta joku ehkä on valmis antamaan henkensä. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä." (Room. 5:6-8)




tiistai 7. helmikuuta 2023

Onko kristinuskon julistamisesta hyötyä – vai jopa haittaa?

  Uskonsa julistajia pidetään ärsyttävimpänä ihmistyyppinä. Jotkut kristitytkin ovat nykyään sitä mieltä, ettei julistaminen edistä kristinuskon asiaa.

  Jeesus kuitenkin antoi käskyn saarnata evankeliumia kaikille luoduille.


Saarnaajavideot

  Katselen silloin tällöin YouTubesta yhdysvaltalaisia "saarnaajavideoita". Katusaarnaajat (open air preacher, street preacher) menevät julkisille paikoille ja rupeavat saarnaamaan Raamattu toisessa kädessä ja megafoni toisessa. Megafonia he käyttävät mm., jos joku yrittää meluamalla peittää saarnan.

Tyypillisiä paikkoja ovat yliopistojen piha-alueet ja ulkoilmatapahtumat. Saarnaajilla on vastustajia lähes joka paikassa, mutta heillä on sananvapauslain mukaan oikeus saarnata paikoissa, joiden ylläpitoon on saatu verorahoja (mm. yliopistot jotka saavat julkista rahoitusta). Saarnaajat kuvaavat tapahtuman ja lataavat videon YouTubeen. Videot (ja saarnatapahtumat) ovat kestoltaan pari tuntia.

Suomessa ei ole moista kulttuuria. Rupesinkin katselemaan videoita ihan uteliaisuudesta.

Saarnaajien keskeisiä aiheita ovat synnit, Jumalan viha syntiä kohtaan, parannuksen tekeminen, pelastus Jeesuksen veren kautta. Näistä aiheista he lukevat otteita Raamatusta. Joskus saarnaajat kertovat omasta uskoontulostaan. Toisin sanoen he julistavat Jumalan sanaa ja evankeliumia eri näkökulmista, ja julistamisen tapana on saarnaaminen julkisella paikalla.

  Yksi videoilla jatkuvasti esillä oleva kysymys on, onko saarnaamisesta mitään hyötyä kristinuskon näkökulmasta vai onko siitä jopa haittaa. 

Yliopisto-alueilla saarnaajat nimittäin käyvät melkein joka kerta saman keskustelun. Tuohtunut opiskelija, joka kertoo itsekin olevansa kristitty, tulee kysymään eivätkö saarnaajat tajua, että he ärsyttäväksi koetulla toiminnallaan tulevat vain työntäneeksi ihmisiä kauemmas kristinuskosta. Siihen saarnaaja yleensä vastaa olevansa Jumalan töissä, eli toimivansa vain Jumalan tahdon mukaan, ja ettei hänen tehtävänsä ole arvioida sen hyödyllisyyttä.



Voisi helposti ajatella noiden opiskelijoiden tavoin, että saarnaamisesta on pikemminkin haittaa, mutta jokaisella näkemälläni videolla jokunen opiskelija pysähtyy kuuntelemaan saarnaa, esittämään kysymyksiä Raamatusta, esittämään asiallisesti vasta-argumentteja, kiittämään tai pyytämään rukousta.


"julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen." (2. Tim. 4:2)


Oma kokemukseni

  Julkisella paikalla megafoniin saarnaamista pidetään ihan ymmärrettävästi ärsyttävänä. Toisaalta jo paljon hienotunteisempaan julistamiseen suhtaudutaan torjuvasti, esim. nettikeskusteluissa tämän on kokenut varmaan jokainen uskostaan puhunut kristitty.

Laajalti jaettu mielipide vaikuttaa olevan, että omaa uskoaan julistavat kuuluvat kaikkein raivostuttavimpaan ihmistyyppiin.

Joskus törmää jopa toisiin kristittyihin, jotka suitsivat asiallista mutta kuumentunutta keskustelua kristittyjen ja uskosta osattomien välillä. Perustelu on sama kuin edellä mainitsemillani saarnaajavideoilla kuultu: se ei edistä kristinuskoa.

  Mikä mahtaa olla totuus? Onko julistamisesta hyötyä vai jopa haittaa? 

Tulin itse uskoon Raamattua lukiessani. Olenkin aina tavannut ajatella, että tulin uskoon yksikseni. Toki Jumalan läsnä ollessa ja vaikutuksesta, mutta en siis missään hengellisessä tilaisuudessa tai rippileirillä tms. Toisaalta mitä tapahtui sitä ennen? 

On ihme, että edes tulin aloittaneeksi Raamatun lukemisen. Näin sen pelottavana – tuomitsevana ja tulikivenkatkuisena. Sellaisenahan Raamatusta puhutaan uskomattomien keskuudessa, joihin itsekin kuuluin. Kaiken lisäksi olin joitain vuosia aiemmin tehnyt abortin ja tiesin, miten vakava synti se Raamatun mukaan on. 

Aloitin lukemisen vieläpä Vanhan Testamentin alusta. Sydän vapisten luin lakia, tuomiota ja rangaistuksia käsittelevät luvut. Jossain vaiheessa minusta alkoi tuntua, etten voi päästä Taivaaseen. Miksi en lopettanut lukemista ja vaikkapa ruvennut etsimään lohtua jostain tilanteeseeni paremmin sopivasta uskonnosta? Maailmahan on pullollaan uskontoja, joissa ei puhuta synneistä ja tuomiosta lainkaan. Nykyään oikeastaan kannustetaan kutakin muodostamaan itse oma uskontonsa, valiten "parhaita paloja" eri uskonnoista ja niiden pyhinä pidetyistä teksteistä. Miksi en tehnyt niin?

Syy on, että olin kuullut uskovaisten julistavan evankeliumia niin kuin se olisi keskeisin asia Raamatussa ja kristinuskossa. Näin jälkeenpäin ymmärrän miten suuri vaikutus sillä oli. Jatkoin Raamatun lukemista ja sain todeta, että kaikesta ankaruudesta huolimatta ilosanoma Jumalan rakkaudesta ja anteeksiannosta Jeesuksessa todella on sen ydinsanoma.

Joten sen lisäksi, että evankeliumin julistaminen on Jeesuksen lähetyskäskyn noudattamista sinänsä, oma kokemukseni on, että se myös tuottaa hedelmää. Omasta kokemuksestani tiedän senkin, että vaikkei ihminen heti vaikuttaisi vastaanottavaiselta evankeliumille, sanat voi jäädä hänen sisimpäänsä ja ohjata häntä Jeesuksen luo myöhemmin.


"Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille." (Mark. 16:15)