Raamatun mukaan Jeesus ei aja pois sellaistakaan, joka tulee takaisin Hänen luokseen.
Syntinen kelpaa Jeesukselle
Yksi lempijakeistani Raamatussa on Joh. 6:37:
"Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois." (Joh. 6:37)
Kuka sitten on tämä Jeesus, joka oli maailman torjuma, mutta joka ei itse aja pois ketään luoksensa tulevaa? Raamatussa meille kerrotaan Jeesuksen olevan Jumalan lähettämä syntiemme sovitus ja pelastus.
Eräs amerikkalainen saarnaaja kyseli ihmisiltä kadulla, olivatko he koskaan tehneet syntiä, esim. valehdelleet, varastaneet, olleet kunnioittamattomia vanhempiaan kohtaan... Kun he myönsivät niin tapahtuneen, hän yllättäen onnitteli heitä (Jeesukselle kelpaamisesta). Saarnaajan retoriikka oli tietysti humoristista, mutta hän halusi tähdentää evankeliumin radikaalia sanomaa: Jeesuksen ristinsovituksen ansiosta syntiset ihmiset kelpaavat pyhälle Jumalalle.
On sanonta "Jumala rakastaa syntistä, mutta vihaa syntiä." Raamatun ydinsanoman, evankeliumin mukaan se pitää paikkansa. Jeesuksen luo syntinen voi tulla – armahdettavaksi. Sen sijaan jos joku ei tunnusta syntejään synneiksi, vaan oikeuttaa ne, eihän hän silloin edes etsi anteeksiantoa eli sitä, mitä Jeesus on tullut antamaan.
Jeesus kertoi olevansa totuus (Joh. 14:6). Minusta tämän muistaminen on erityisen lohdullista, jos pohtii, voiko Jeesuksen luo mennä kuka vain ja milloin vain. Totuus jää jäljelle, vaikka kaikki muu romahtaisi ja tuhoutuisi; jos niin on käynyt, totuuteen tuleminen on juuri sitä, että tunnustaa kaiken muun romahtaneen ja tuhoutuneen! Jos on tehnyt suuria syntejä, mokaillut rajusti, aiemmin torjunut ja kieltänyt Jeesuksen ja on kaikin puolin epäonnistunut, senkin kaiken voi tunnustaa Jeesukselle eikä Hän aja pois.
Jeesus itse on kantanut ristillä kaiken synnin ja tuhon, jonka olemme saaneet aikaan, ja noussut voittajana kuolleista! On lohdullista muistaa, että Jeesus on se Totuus, joka aina jää jäljelle.
Jeesuksen luo voi tulla takaisin
Raamatun mukaan kaikki Jeesuksen 12 opetuslasta luopuivat Hänestä jossain vaiheessa ja jollain tavalla, mutta meille kerrotaan erityisesti kahdesta: Juudaksesta, joka kavalsi Jeesuksen, ja Pietarista, joka kielsi tuntevansa Hänet.
Vaikka Juudas kavalluksensa jälkeen katui tekoaan (Matt. 27:3-4), hän ei palannut Jeesuksen luo, vaan "meni pois ja hirttäytyi" (Matt. 27:5). Päättelen, että Juudas ei katuessaankaan uskonut Jeesukseen, vaan epäuskonsa takia keskittyi vain omiin tekoihinsa, ajautui epätoivoon ja päätti oman kohtalonsa.
Juudaksen kohdalla tapahtui mitä tapahtui, mutta (teoreettisesti ajatellen) Jeesuksen omien sanojen perusteella voidaan päätellä, että Hän ei olisi ajanut pois Juudastakaan, jos tämä olisi katumuksessaan tullut Hänen luokseen.
Pietari oli käynyt läpi rankkoja vaiheita Jeesuksen ristiinnaulitsemisen edellä. Paitsi että hän kielsi Jeesuksen (Matt. 26:69-75), vaikka oli aiemmin vakuuttanut, ettei niin koskaan tapahtuisi, hän oli aiemmin myös nuhdellut Jeesusta, kun tämä oli kertonut ristiinnaulituksi joutumisestaan (Matt. 16:21):
"Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: "Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!" Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: "Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!"" (Matt. 16:22-23)
Pietarin järkyttynyt reaktio oli sinänsä inhimillinen ja ymmärrettävä – hän ei halunnut Jeesukselle tapahtuvan mitään pahaa – mutta koska Jeesuksen ristiinnaulitseminen ja ylösnousemus kuuluivat Jumalan pelastussuunnitelmaan, Jeesus komensi Pietaria noin ankarasti siitä, että tämä yritti estellä sitä toteutumasta.
Kun Pietari Jeesuksen vangitsemisyönä vielä tajusi peloissaan kieltäneensä Hänet juuri niin kuin Jeesus oli ennalta kertonut, että tulisi tapahtumaan, voin vain kuvitella, miten surullinen ja pettynyt itseensä hän oli. Kaiken tämän jälkeen Pietari kuitenkin palasi Jeesuksen luo (ja niin palasivat muutkin 10 opetuslasta, jotka olivat kukin omilla tavoillaan luopuneet Hänestä ja paenneet) ja Jeesus otti hänet vastaan (Joh. 21).
Eräässä aiemmassa tilanteessa Jeesus oli kysynyt opetuslapsiltaan, aikovatko nämäkin mennä pois Hänen luotaan, kuten monet muut ihmiset. Pietarin vastaus kuvaa uskoakseni sitä, miten hän näki tilanteensa myös edellä mainittujen rankkojen koettelemusten jälkeen:
"Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat. Me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä." (Joh. 6:68-69)