Kristityn pohdintoja holokaustista ja juutalaisuudesta

  Huomenna vietetään kansainvälistä Vainojen uhrien muistopäivää juutalaisten kansanmurhan ja muiden toisen maailmansodan ajan joukkomurhien uhrien muiston kunnioittamiseksi. 27. päivänä tammikuuta vuonna 1945 Auschwitzin keskitys- ja tuhoamisleirin vangit vapautuivat. 

Miksi natsiaate ja holokausti sopivat muistutukseksi ja varoitukseksi kaikille siitä pahuudesta, mihin ihminen kykenee? 

  Historian tapahtumiin on aina lukuisia myötävaikuttavia syitä. Näin oli myös natsipuolueen valtaannousun ja holokaustin kohdalla maailmansotien aikaisessa Saksassa. Uskon kuitenkin, että perimmäinen syy, miksi juuri juutalaiset haluttiin tuhota, saattoi olla hengellinen.

  Kristinuskon juuret ovat juutalaisuudessa. Juuri tämän natsi-Saksan ideologit pyrkivät tuhoamaan muotoillessaan uutta uskontoa saksalaisille.

  

"Luokaamme uusi, parempi ihminen"

  Joskus kuulee kysyttävän, miksi juuri natsi-Saksasta ja holokaustista historiallisena tapahtumana on tullut symboli sille pahuudelle, mihin ihminen kykenee. Ihmiskunnan historiahan on täynnä hirveyksiä.

On totta, että kaikki väkivalta, kiduttaminen ja murhaaminen on tuomittavaa ja sitä pitää vastustaa. Ihminen, jota kidutetaan, tai joka näkee lapsensa vietävän surmattavaksi, kärsii aina riippumatta siitä, millä aatteella surmaajat oikeuttavat tekonsa. Miksi siis juuri holokausti?

Seurasin kerran netissä natsiaatteen eli kansallissosialismin kannattajan ja sen vastustajan välistä kiistelyä. Molemmat puolustivat sananvapautta ja avointa keskustelua, joten he yrittivät pysyä asiallisina. Natsiaatteen kannattaja kysyi, mitä toinen tarkalleen ottaen vastustaa hänen aatteessaan, ja tämä vastasi, että suurin ongelma siinä on rasismi. 

Vaikka natsiaatteen rotuoppiin perustuva rasismi on ilman muuta väärin, tunsin keskustelua seuratessani, että vastaus oli liian suppea. Mielestäni pahinta natsiaatteessa, ja holokaustissa sen toteutumana, oli ylipäätään Jumalan luoman ihmisen tuhoaminen "paremman, korkeamman ihmisen" tieltä. Kaikki murhaaminen natsi-Saksassa ei kohdistunut alempirotuisina pidettyihin ihmisiin – juutalaisiin, slaaveihin ja romaneihin –, vaan myös ns. oman rodun sisällä murhattiin ihmisiä: vammaisia, epämuodostuneita, psykiatrisesti sairaita.

Natsi-Saksassa murhattiin kuuden miljoonan juutalaisen ja monien muiden ihmisryhmien lisäksi yli 200 000 sairasta ja vammaista ihmistä vuosien 1941-1945 välisenä aikana eutanasiaohjelman mukaisesti. Natsiaatteen perustana oleva rotuoppi johti siis sekä juutalaisten kansanmurhaan että ylipäätään ei-toivotunlaisten ihmisten systemaattiseen murhaamiseen.

Sairaita ja vammaisia vastaan suunnattiin propagandaa. Vuonna 1939 Hitlerin hallituksen propagandaministeri Josef Goebbels antoi kuvata omia lapsiaan elokuvaan, jonka tarkoituksena oli puolustaa vammaisten lasten surmaamista eutanasiaohjelman mukaisesti: elokuvassa Goebbelsin lapset esitettiin ihannelapsina, vastakohtana "elinkelvotonta elämää" edustaville vammaisille lapsille.

Voin vain kuvitella, miten iljettävä moinen hanke on ollut Luojan silmissä: syntiset, syvästi kieroutuneet ihmiset asettamassa itsensä ihanneihmisiksi ja häärimässä rodunjalostuksen parissa. Näen sen epäjumalanpalvontana, jossa ihminen korotti itsensä jumalaksi. 

  Holokausti sopii muistutukseksi ihmisen pahuudesta siksi, että se koskee meitä kaikkia. Kaikki ihmiset ovat Jumalan luomia ja mittaamattoman arvokkaita sekä toisaalta syntiin langenneita ja siten mahdollisia pahuuden harjoittajia. 

Jokainen on myös omalla tavallaan kurja, heikko ja vajavainen, tai aatteesta riippuen ei-toivotunlaiseksi määriteltävissä, ja siten "paremman ihmisen luomiseen" tähtäävällä aatteella oikeutetun pahuuden mahdollinen uhri.

Miksi erityisesti juutalaiset haluttiin tuhota?

  Antisemitismillä eli juutalaisvastaisuudella on pitkä historia, joka ulottuu aikaan useita satoja vuosia ennen natsi-Saksaa. Kun tilanne ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa, joka kuului sodan häviäjiin, oli taloudellisesti, sosiaalisesti ja poliittisesti sekasortoinen ja tulevaisuus tuntui epävarmalta, juutalaisvähemmistö otettiin politiikassa jälleen syntipukiksi.

Kansallishengen korostaminen sekä uuden evoluutioteorian innoittama rotuominaisuuksien tutkiminen ja rodunjalostamisen mahdollisuuksia soveltavat teoriat vaikuttivat natsien rotuopin muotoilemiseen ja puhdasrotuisuuden idean syntymiseen. 

Juutalaiset määriteltiin rotuopin mukaisessa hierarkiassa kaikkien rotujen alapuolella olevaksi ryhmäksi, joka piti hävittää. Juutalaisvihaa lietsottiin äärimmilleen propagandalla, jossa heidät esitettiin jonkinlaisina ihmistä muistuttavina tuholaisina sekä salaliittoteorioilla, joiden mukaan juutalaiset pyrkivät valloittamaan koko maailman mm. muita rotuja heikentämällä. Tämän kaiken myötä natsipuolue nousi johtoon.

Tv-dokumenttien haastatteluissa jotkut asiantuntijat ovat sanoneet, että Hitler vaikutti yksinkertaisesti vihaavan juutalaisia tavalla, joka ei ole selitettävissä edes hänen käsityksillään maailman tapahtumista. Olen samaa mieltä. Se, oliko kyse jostain henkilökohtaisesta kokemuksesta vai mistä, on yleensä jätetty avoimeksi.

  Yllättävän vähälle huomiolle on mielestäni jäänyt se, että natsi-Saksan johtohenkilöistä moni, Hitler mukaan lukien, oli omalla tavallaan uskonnollinen. Hitlerin uskonnollisuutta tutkinut historian professori Richard Weikartin Hitler's Religion -kirjan johtopäätös on, että Hitler oli panteisti, jolle luonto oli jumala. Panteismin mukaan jumaluus on kaikessa luonnossa, myös ihmisessä itsessään.

Natsi-Saksan johtohenkilöistä holokaustin arkkitehdiksi kutsuttu Heinrich Himmler oli uskonnolliselta kiinnostukseltaan suuntautunut hindulaisuuteen. Natsi-ideologi, Hitlerin Saksan erityinen uskonnollinen ja filosofinen kehittäjä Alfred Rosenberg oli esoteerisen Thule-seuran jäsen, kuten myös Auschwitzin keskitysleirin päällikkö Rudolf Höss. Kyseisessä seurassa tutkittiin "arjalaisten" hengellistä alkuperää mm. luonnonuskontojen kautta.

  Kun ajattelee natsi-Saksan ideologiaa ja holokaustia siitä näkökulmasta, että natsit korottivat itsensä jumalaksi ja pyrkivät luomaan evoluutioteoriaa soveltavalla rodunjalostuksella korkeamman ihmisen – tulee pohdittavaksi yksi mahdollinen vastaus kysymykseen, miksi juuri juutalaiset olivat natsien erityisen tuhoamishalun kohteena: juutalaiset ovat se kansa, jonka kautta Luoja ilmoitti itsensä ja tahtonsa Raamatussa. Raamattu, sekä Vanha että Uusi Testamentti, on juutalaisten kirjoittama Pyhän Hengen johdatuksessa, ja itse Jeesus Kristus on juutalainen.

Siinä missä Hitlerin panteismissa luonto (ja ihminen itse osana sitä) on jumala, ja sen myötä luonnonlait ainoa laki, Raamatun mukaan Jumala on luonut luonnon (ja ihmisen), ja Hänen tahtonsa mukaan tulee pyrkiä elämään. Jumalan lain korkein käsky on rakkauden kaksoiskäsky: "Rakasta Jumalaa yli kaiken, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Antisemitistisissä filosofioissa, jo ennen natsipuolueen valtaannousua, on luonnehdittu Raamatullista ajattelua heikkomielisten ihmisten "orjamoraaliksi".

  Saksalaisten "arjalaisten" enemmistö kuului kristillisiin kirkkoihin, joten Hitler pyrki julkisissa esiintymisissään miellyttämään heitä ja siksi käytti toisinaan kristillisiltä kuulostavia ilmauksia, mutta yksityisesti hän halveksi kristinuskoa, kuten mm. Weikart on tuonut esiin. Rosenbergin, Thule-seuran jäsenen, Hitler nimitti puolueensa pääideologiksi. Rosenbergin johdolla kristinuskosta laadittiinkin versio, "positiivinen kristinusko", joka soveltui Hitlerin Saksan uskonnoksi. Kyhäelmästä oli poistettu olennainen Raamatullinen sanoma – jäljelle jätettiin vain ontot, kristillisyyttä muistuttavat sanat.

  Minusta tämä kaikki Raamatun sanoman vastainen uskonnollisuus natsi-Saksan johdon keskuudessa on merkittävää eikä vain jokin jännä yhteensattuma ja sivuseikka, jollaisena se usein ohitetaan.

Ajattelen että uskonnollisuus oli yksi tapahtumiin myötävaikuttava syy. Ehkä jopa perimmäisenä syynä kaiken taustalla olivat hengelliset voimat? Ei kai voi olla sattumaa, että tuhottaviksi päätyivät erityisesti juutalaiset, joiden kautta Raamatun oppi ja "orjamoraali" oli tullut maailmaan, sekä sairaat ja vammaiset, joita se velvoitti suojelemaan. 

Jeesus Kristus, juutalainen

"Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan, Aabrahamin pojan, syntykirja." (Matt. 1:1; käännös 1933/-38)

  Kristillisillä kirkoilla oli maailmansotien ajan Euroopassa vielä suuri vaikutusvalta ihmisten käsityksiin oikeasta ja väärästä. He olisivat varmaankin voineet vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Miksi isot kirkot puuttumattomuudellaan käytännössä asettuivat natsien puolelle?   

Muiden, mm. edellä jo lueteltujen yhteiskunnallisten ja aatteellisten syiden ohella vastaus lienee, että kirkkojen johtajat katsoivat hyötyvänsä sopeutuvaisesta yhteiselosta natsihallinnon kanssa. Kirkoissa myös vaikuttivat antisemitistiset teologiset opit. Edellä sanoin, että juutalaisvastaisuuden historia on satoja vuosia pitkä. Kristilliset kirkotkin ovat olleet osa sitä historiaa.

Kristityn täytyy sekä seurata kriittisesti aikaansa – sosiaalisia, aatteellisia ja yhteiskunnallisia virtauksia – ja sen lisäksi lukea Raamattua ja rukoilla Jumalalta johdatusta ja varjelusta vääriltä opeilta sekä rohkeutta puuttua vääryyteen. Edellisessä kappaleessa luettelin tekijöitä, jotka tutkijoiden mukaan vaikuttivat natsien valtaannousuun ja juutalaisvainoihin. Jotkut niistä ovat nytkin ajankohtaisia. Tavallinen nettisurffaaja voi törmätä juutalaisvihaan mm. joissain salaliittoteorioissa.

On lohdullista lukea joistakuista yksittäisistä uskovaisista, jotka aikanaan konkreettisesti toimivat natsihallintoa vastaan. Yksi tunnettu on hollantilainen nainen Corrie ten Boom perheineen. Corrie, hänen siskonsa Betsie ja muutamat muut perheenjäsenet joutuivat itse keskitysleireille jäätyään kiinni toiminnastaan. Arviolta 800 hengen pelastaneesta ten Boomin perheestä kolme kuoli leireillä, Corrie pelastui ja hänestä tuli vapautumisensa jälkeen kansainvälisesti tunnettu evankeliumin julistaja.

  Kristinuskon juuret ovat juutalaisuudessa, Israelin kansassa. Edellä mainitsemani natsi-Saksan versio kristinuskosta, "positiivinen kristinusko", iski juuri tähän: kristinuskon juutalaiset juuret haluttiin tuhota. Natsien erityisen vastustuksen kohteena olivat Uudessa Testamentissa Paavalin kirjoitukset, joissa ehkä kaikkein selkeimmin tuodaan esiin juutalaisten ja kristittyjen pelastuminen yhdessä, Jeesuksessa Kristuksessa.

  Herra sanoi juutalaisten kantaisälle Abrahamille: "sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille" (1. Moos. 12:3). Abraham uskoi Herran lupaukseen, ja hänen ja hänen jälkeläistensä uskon kautta Herra toteutti maailmassa pelastussuunnitelmansa. Lopulta Jeesus syntyi ihmiseksi juutalaisesta kansasta lihan puolesta ja Jumalan Hengen siittämänä. Jokainen, joka uskoo Häneen, syntyy uudesti ylhäältä Taivaallisen Isän lapseksi, kuuluipa täällä maan päällä mihin kansaan tahansa.

"Herra sanoi Abramille: 'Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun nimesi on oleva suuri ja siinä on oleva siunaus. Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille.'"  (1. Moos. 12:1-3)

"Miten voin luottaa Jumalaan, kun Hän on sallinut niin paljon pahoja tapahtumia elämässäni?"

  Miksi Jumala, joka on hyvä ja kaikkivaltias, sallii esimerkiksi pienten lasten kärsiä? 

  Miten voi luottaa Jumalan hyvyyteen ja rakkauteen, kun Hän on sallinut niin paljon pahoja tapahtumia omassa elämässä?

Jos Jumala on hyvä ja kaikkivaltias, miksi on niin paljon kärsimystä?

  Muutama vuosi sitten katsoin YouTubesta ihan päivittäin videoita, joilla vakavasti sairaat ihmiset kertoivat elämästään sairautensa kanssa. Minulle oli käynyt se YouTuben käyttäjille tuttu ilmiö, että katseltuani muutaman (omaa sairauttani käsittelevän) videon, sivusto ehdotti lisää saman kaltaisia videoita. Lopulta seurasin yli kymmenen vakavasti sairaan ihmisen videopäiväkirjaa. Jotkut heistä nukkuivat pois sinä aikana.

Kun olin katsellut tuollaisia videoita paljon ja pitemmän aikaa, minua joskus melkein nolotti toivottaa sairaalle Jumalan varjelusta ja siunausta, kertoa muistavansa häntä rukouksissa tms. Kärsimyksen määrä oli niin musertava. Tuntui kuin minun olisi pitänyt kirjoittaa lohdutukseksi ja rohkaisuksi tarkoittamani kommentti anteeksi pyydellen, kuin pahoitellen Jumalan ja kristinuskon puolesta. Toisinaan joku kommentoikin vihaisesti: miten voit toivottaa "Jumalan siunausta", kun sinun jumalasihan on tämänkin kärsimyksen sallinut!? 

  Noihin aikoihin minun täytyi tietoisesti ja johdonmukaisesti pysähtyä pohtimaan, miten asia oikein on. Kristinuskon sanoma Jumalasta on toivon lähde maailmassa – on nurinkurista, jos siitä kertoessaan joutuu nolostelemaan. Halusin siis oikeastaan vastauksen "pahan ja kärsimyksen ongelmana" tunnettuun kysymykseen: jos jumala kerran on hyvä ja kaikkivoipa, miksi maailmassa on pahuutta ja kärsimystä? Jos jumala on hyvä, eikö hän tahtoisi poistaa kärsimyksen, ja jos hän on lisäksi kaikkivoipa, eikö hän myös voisi tehdä niin?

Yleensä kysymyksen esittävät ateistit osoittaakseen, ettei mitään jumalaa voi olla olemassa, ainakaan hyvää ja kaikkivoipaa. Itse en ole epäillyt Jumalan olemassaoloa, enkä hyvyyttä ja kaikkivaltiutta, vaikka olen kokenut mm. sairautta, vaan koin näennäisen ristiriidan ongelmaksi ainoastaan puhuessani Jumalan hyvyydestä ja avusta toisille ihmisille. Halusin johdonmukaisen perusteen sille, mihin sydämessäni jo uskoin.

  Yleensä "pahan ja kärsimyksen ongelmaan" todetaan heti, että Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon – maailman pahuus ja kärsimykset johtuvat pahaa tekevistä ihmisistä, eivät Jumalasta. Jos Jumala poistaisi maailmasta välittömästi kaikki pahuuden ja kärsimyksen lähteet, me kaikki katoaisimme saman tien, koska kaikki ihmiset syntisyydessään ovat pahan lähteitä; maailman pahuus alkoi ihmisen syntiinlankeemuksesta. 

Noinhan se on, mutta yleensä seuraa jatkokysymyksiä: miksi jumala, jos hän on hyvä ja kaikkivoipa, ei auta edes ilman omaa syytään kärsiviä lapsia? entä luonnonkatastrofeista johtuva kärsimys? 

Paras kuulemani vastaus on, että Jumalalla on kokonaisuuden kannalta moraalisesti riittävän hyvät, painavat syyt sallia pahuus ja kärsimys kaikissa tapauksissa – me emme vain aina tiedä mitkä Hänen syynsä ovat. Miksi kysyjä olettaa tietävänsä kaiken kokonaisuuden kannalta olennaisen ja sitä myöten väittää, että Jumalan olemassaolo on ristiriidassa maailman kärsimyksen kanssa?

Jobin esimerkki

"Olen puhunut mitään ymmärtämättä asioista, joita en käsitä – ne ovat minulle liian ihmeellisiä." (Job 42:3)

  Jobin kirja mielestäni viittaa tuohon vastaukseen: aiemmin niin onnekas ja vauras Job ei tiedä, miksi hänen elämässään on yhtäkkiä alkanut tapahtua hirvittäviä onnettomuuksia toinen toisensa perään, ja hänen onnensa on vaihtunut jatkuvaksi ja pahenevaksi kärsimykseksi, mutta lukijalle paljastetaan, että kaiken taustalla ovat taivaalliset tapahtumat Jumalan ja enkeleiden, mukaan lukien langenneen enkelin Saatanan, kesken. 

Job kysyy syytä tapahtumille: miksi Jumala antaa hänen kärsiä? mikä on syy sille, että Jumala kohtelee häntä kuin pahinta vihollistaan? miksi Jumala on edes antanut hänen syntyä? 

Lopulta Herra vastaakin Jobille, mutta Hän ei kerro syitään, miksi on sallinut Jobin kärsimykset, vaan vastaa hänelle kysymyksillä, mm.: "Missä sinä olit silloin, kun minä laskin maan perustukset?", "Oletko sinä kutsunut esiin aamun, edes yhden kerran?", "Osaatko sinä solmia yhteen Seulasten tähdet tai avata Orionin siteet? ", "Sinäkö tunnet taivaan säännöt, määräätkö sinä, miten ne vaikuttavat maan päällä?" (Job 38) 

Lukuisia tämän kaltaisia kysymyksiä Herra kysyy Jobilta – ilmeinen vastaus jokaiseen on kieltävä.

Silloin Job myöntää: "Olen liian vähäinen. Miten voisin vastata sinulle? Minä panen käden suulleni ja vaikenen." ja "Olen puhunut mitään ymmärtämättä asioista, joita en käsitä – ne ovat minulle liian ihmeellisiä." (Job 40:4, 42:3)  

  Jonkin tietyn tapahtuman tarkoitus saattaa olla niin kauaskantoinen ja mittaluokassaan ihmiselle käsittämätön, että emme sitä ehkä edes ymmärtäisi, vaikka Jumala sen paljastaisikin. Jumala näkee ja tietää kaiken, myös tulevan, sekä asioiden väliset vaikutussuhteet, ja Hänellä on syynsä kaikelle. 

  Tällaisia asioita pohtiessaan kannattaa muistaa, että Jumala kyllä varjelee meitä pahalta, luultavasti paljon enemmän kuin tiedämme. Joten kysymys "miksei Jumala tee mitään?" on väärin. Se että pystyn tässä kirjoittamaan omassa kodissani sen sijaan, että vaikka makaisin sairaalassa kivuista kärsien, on syy kiittää Jumalaa.

Miksi luottaa että Jumala rakastaa?

  Yhdeltä uskovaiselta naiselta kysyttiin kerran, miten voi saada syvemmän suhteen Jumalaan. Hän vastasi, että luottamalla Jumalaan, mitä tahansa tapahtuukin. Vastaan itse samoin. Luottamus Jumalaan synnyttää lisää luottamusta, ja suhde syvenee. Lähtökohtainen luottamus Jumalaan, että Hänen tahtonsa minua kohtaan on hyvä, on siis tärkeää. 

Miten voi luottaa Jumalaan, jos Hän on sallinut paljon onnettomuutta, menetyksiä ja kärsimystä omassa elämässä? 

Oma vastaukseni on, että evankeliumi on vastaansanomaton todiste Jumalan hyvyydestä ihmisiä kohtaan. Koska Jumala on antanut kaikkein kalleimpansa ja rakkaimpansa, ainoan Poikansa Jeesuksen, meidät pelastaakseen, Hänen tahtonsa meitä kohtaan on oltava hyvä ja rakastava. 

Kaikki mitä meille tapahtuu täällä maailmassa, niin toiveidemme mukaiset kuin hirvittävätkin asiat, saavat perimmäisen merkityksensä suhteessa tähän suurimpaan asiaan eli pelastuksen evankeliumiin, jonka Jumala on toteuttanut, sekä siihen, että mahdollisimman moni ihminen uskoisi sen, saisi syntinsä anteeksi ja pääsisi Hänen luokseen. Raamatussa kerrotaan Jumalan tahtovan, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. (1. Tim. 2:4)

  Evankeliumissa lisää luottamusta sekin, että se sisältää kärsimyksen. Jos kärsimys ei kuuluisi evankeliumiin, minulla ehkä olisi vaikeuksia luottaa Jumalaan, koska ajattelisin, ettei Hän välitä meistä, jotka kärsimme – kärsivä olisi mahtavalle Jumalalle tuntematon, ulkopuolinen. Sanomalla "kärsimys sisältyy evankeliumiin" tarkoitan siis sitä, että Jeesus Kristus voitti synnin, kärsimyksen ja kuoleman kulkemalla niiden läpi: meidän syntimme laitettiin Hänen kannettavakseen ristillä, Hän kärsi ja kuoli meidän tähtemme.

Evankeliumi muistuttaa uskovalle aina myös siitä, että kaikki päättyy hyvin, vaikka ensin on kärsimystä ja pahoja asioita: Jeesus nousi kuolleista! Jokainen joka uskoo Häneen Vapahtajanaan ja Herranaan, niin kuin Raamattu todistaa, tulee myös kerran pääsemään elämän ylösnousemukseen ja Taivaaseen. 

"Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut." (Ilm. 21:3-4)