Jos Jumala on hyvä ja kaikkivaltias, miksi on niin paljon kärsimystä?
Muutama vuosi sitten katsoin YouTubesta ihan päivittäin videoita, joilla vakavasti sairaat ihmiset kertoivat elämästään sairautensa kanssa. Minulle oli käynyt se YouTuben käyttäjille tuttu ilmiö, että katseltuani muutaman (omaa sairauttani käsittelevän) videon, sivusto ehdotti lisää saman kaltaisia videoita. Lopulta seurasin yli kymmenen vakavasti sairaan ihmisen videopäiväkirjaa. Jotkut heistä nukkuivat pois sinä aikana.
Kun olin katsellut tuollaisia videoita paljon ja pitemmän aikaa, minua joskus melkein nolotti toivottaa sairaalle Jumalan varjelusta ja siunausta, kertoa muistavansa häntä rukouksissa tms. Kärsimyksen määrä oli niin musertava. Tuntui kuin minun olisi pitänyt kirjoittaa lohdutukseksi ja rohkaisuksi tarkoittamani kommentti anteeksi pyydellen, kuin pahoitellen Jumalan ja kristinuskon puolesta. Toisinaan joku kommentoikin vihaisesti: miten voit toivottaa "Jumalan siunausta", kun sinun jumalasihan on tämänkin kärsimyksen sallinut!?
Noihin aikoihin minun täytyi tietoisesti ja johdonmukaisesti pysähtyä pohtimaan, miten asia oikein on. Kristinuskon sanoma Jumalasta on toivon lähde maailmassa – on nurinkurista, jos siitä kertoessaan joutuu nolostelemaan. Halusin siis oikeastaan vastauksen "pahan ja kärsimyksen ongelmana" tunnettuun kysymykseen: jos jumala kerran on hyvä ja kaikkivoipa, miksi maailmassa on pahuutta ja kärsimystä? Jos jumala on hyvä, eikö hän tahtoisi poistaa kärsimyksen, ja jos hän on lisäksi kaikkivoipa, eikö hän myös voisi tehdä niin?
Yleensä kysymyksen esittävät ateistit osoittaakseen, ettei mitään jumalaa voi olla olemassa, ainakaan hyvää ja kaikkivoipaa. Itse en ole epäillyt Jumalan olemassaoloa, enkä hyvyyttä ja kaikkivaltiutta, vaikka olen kokenut mm. sairautta, vaan koin näennäisen ristiriidan ongelmaksi ainoastaan puhuessani Jumalan hyvyydestä ja avusta toisille ihmisille. Halusin johdonmukaisen perusteen sille, mihin sydämessäni jo uskoin.
Yleensä "pahan ja kärsimyksen ongelmaan" todetaan heti, että Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon – maailman pahuus ja kärsimykset johtuvat pahaa tekevistä ihmisistä, eivät Jumalasta. Jos Jumala poistaisi maailmasta välittömästi kaikki pahuuden ja kärsimyksen lähteet, me kaikki katoaisimme saman tien, koska kaikki ihmiset syntisyydessään ovat pahan lähteitä; maailman pahuus alkoi ihmisen syntiinlankeemuksesta.
Noinhan se on, mutta yleensä seuraa jatkokysymyksiä: miksi jumala, jos hän on hyvä ja kaikkivoipa, ei auta edes ilman omaa syytään kärsiviä lapsia? entä luonnonkatastrofeista johtuva kärsimys?
Paras kuulemani vastaus on, että Jumalalla on kokonaisuuden kannalta moraalisesti riittävän hyvät, painavat syyt sallia pahuus ja kärsimys kaikissa tapauksissa – me emme vain aina tiedä mitkä Hänen syynsä ovat. Miksi kysyjä olettaa tietävänsä kaiken kokonaisuuden kannalta olennaisen ja sitä myöten väittää, että Jumalan olemassaolo on ristiriidassa maailman kärsimyksen kanssa?
Jobin esimerkki
"Olen puhunut mitään ymmärtämättä asioista, joita en käsitä – ne ovat minulle liian ihmeellisiä." (Job 42:3)
Jobin kirja mielestäni viittaa tuohon vastaukseen: aiemmin niin onnekas ja vauras Job ei tiedä, miksi hänen elämässään on yhtäkkiä alkanut tapahtua hirvittäviä onnettomuuksia toinen toisensa perään, ja hänen onnensa on vaihtunut jatkuvaksi ja pahenevaksi kärsimykseksi, mutta lukijalle paljastetaan, että kaiken taustalla ovat taivaalliset tapahtumat Jumalan ja enkeleiden, mukaan lukien langenneen enkelin Saatanan, kesken.
Job kysyy syytä tapahtumille: miksi Jumala antaa hänen kärsiä? mikä on syy sille, että Jumala kohtelee häntä kuin pahinta vihollistaan? miksi Jumala on edes antanut hänen syntyä?
Lopulta Herra vastaakin Jobille, mutta Hän ei kerro syitään, miksi on sallinut Jobin kärsimykset, vaan vastaa hänelle kysymyksillä, mm.: "Missä sinä olit silloin, kun minä laskin maan perustukset?", "Oletko sinä kutsunut esiin aamun, edes yhden kerran?", "Osaatko sinä solmia yhteen Seulasten tähdet tai avata Orionin siteet? ", "Sinäkö tunnet taivaan säännöt, määräätkö sinä, miten ne vaikuttavat maan päällä?" (Job 38)
Lukuisia tämän kaltaisia kysymyksiä Herra kysyy Jobilta – ilmeinen vastaus jokaiseen on kieltävä.
Silloin Job myöntää: "Olen liian vähäinen. Miten voisin vastata sinulle? Minä panen käden suulleni ja vaikenen." ja "Olen puhunut mitään ymmärtämättä asioista, joita en käsitä – ne ovat minulle liian ihmeellisiä." (Job 40:4, 42:3)
Jonkin tietyn tapahtuman tarkoitus saattaa olla niin kauaskantoinen ja mittaluokassaan ihmiselle käsittämätön, että emme sitä ehkä edes ymmärtäisi, vaikka Jumala sen paljastaisikin. Jumala näkee ja tietää kaiken, myös tulevan, sekä asioiden väliset vaikutussuhteet, ja Hänellä on syynsä kaikelle.
Tällaisia asioita pohtiessaan kannattaa muistaa, että Jumala kyllä varjelee meitä pahalta, luultavasti paljon enemmän kuin tiedämme. Joten kysymys "miksei Jumala tee mitään?" on väärin. Se että pystyn tässä kirjoittamaan omassa kodissani sen sijaan, että vaikka makaisin sairaalassa kivuista kärsien, on syy kiittää Jumalaa.
Miksi luottaa että Jumala rakastaa?
Yhdeltä uskovaiselta naiselta kysyttiin kerran, miten voi saada syvemmän suhteen Jumalaan. Hän vastasi, että luottamalla Jumalaan, mitä tahansa tapahtuukin. Vastaan itse samoin. Luottamus Jumalaan synnyttää lisää luottamusta, ja suhde syvenee. Lähtökohtainen luottamus Jumalaan, että Hänen tahtonsa minua kohtaan on hyvä, on siis tärkeää.
Miten voi luottaa Jumalaan, jos Hän on sallinut paljon onnettomuutta, menetyksiä ja kärsimystä omassa elämässä?
Oma vastaukseni on, että evankeliumi on vastaansanomaton todiste Jumalan hyvyydestä ihmisiä kohtaan. Koska Jumala on antanut kaikkein kalleimpansa ja rakkaimpansa, ainoan Poikansa Jeesuksen, meidät pelastaakseen, Hänen tahtonsa meitä kohtaan on oltava hyvä ja rakastava.
Kaikki mitä meille tapahtuu täällä maailmassa, niin toiveidemme mukaiset kuin hirvittävätkin asiat, saavat perimmäisen merkityksensä suhteessa tähän suurimpaan asiaan eli pelastuksen evankeliumiin, jonka Jumala on toteuttanut, sekä siihen, että mahdollisimman moni ihminen uskoisi sen, saisi syntinsä anteeksi ja pääsisi Hänen luokseen. Raamatussa kerrotaan Jumalan tahtovan, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. (1. Tim. 2:4)
Evankeliumissa lisää luottamusta sekin, että se sisältää kärsimyksen. Jos kärsimys ei kuuluisi evankeliumiin, minulla ehkä olisi vaikeuksia luottaa Jumalaan, koska ajattelisin, ettei Hän välitä meistä, jotka kärsimme – kärsivä olisi mahtavalle Jumalalle tuntematon, ulkopuolinen. Sanomalla "kärsimys sisältyy evankeliumiin" tarkoitan siis sitä, että Jeesus Kristus voitti synnin, kärsimyksen ja kuoleman kulkemalla niiden läpi: meidän syntimme laitettiin Hänen kannettavakseen ristillä, Hän kärsi ja kuoli meidän tähtemme.
Evankeliumi muistuttaa uskovalle aina myös siitä, että kaikki päättyy hyvin, vaikka ensin on kärsimystä ja pahoja asioita: Jeesus nousi kuolleista! Jokainen joka uskoo Häneen Vapahtajanaan ja Herranaan, niin kuin Raamattu todistaa, tulee myös kerran pääsemään elämän ylösnousemukseen ja Taivaaseen.
"Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut." (Ilm. 21:3-4)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti