tiistai 23. maaliskuuta 2021

Syntiä vastaan saarnaaminen: Jeremian esimerkki

  Jumala antoi Jeremialle järkyttävän elämäntehtävän: kansansa syntisen tilan paljastamisen ja tulossa olevasta Jumalan rangaistuksesta varoittamisen. Jeremian tuli julistaa tuhoa, "repiä ja särkeä, tuhota ja hävittää...". Vaikka Jumala varusti Jeremian tehtävää varten, hänet muistetaan "itkevänä profeettana".

  Synnistä ja Helvetistä puhuminen on vaikeaa, mutta tehtävää helpottaa sen muistaminen, että sanomaan sisältyy toivo.



Miellyttävät, eksyttävät sanat

  Vanhan Testamentin Valitusvirsissä on pysäyttävä kohta, jossa surraan israelilaisten kohtaloa, johon synti oli heidät saattanut: 

"Kenen kohtaloa muistuttaa sinun kohtalosi, Siion, mistä löydän lohdutuksen sanat? Suuri kuin meri on sinun vammasi, kuka voi parantaa sinut? Profeettojesi näyt olivat petosta ja harhaa. Syntiäsi he eivät paljastaneet, eivät kääntäneet kohtaloasi." (Valit. 2:13-14)

Väärät profeetat olivat puhuneet vain sellaista, mitä ihmiset mielellään kuuntelivat eivätkä olleet saarnanneet heidän syntiään vastaan eivätkä varoittaneet synnin seurauksesta, Jumalan rangaistuksesta. Jos he sen sijaan olisivat saarnanneet Jumalan tahdon mukaan, he olisivat voineet kääntää ihmisten kohtalon!

Jeremia, Valitusvirsien todennäköinen kirjoittaja, oli Jumalan profeetta, joka yksin varoitti tulevasta rangaistuksesta, ja sen takia häntä vihattiin, pilkattiin ja vainottiin, häntä pahoinpideltiin, kidutettiin ja pidettiin vankina. Ihmiset kuuntelivat mieluummin vääriä profeettoja, jotka saarnasivat mukavia asioita ja lupailivat vain rauhaa. 

Jumala oli vihainen väärille profeetoille, koska he johtivat ihmisiä harhaan miellyttävillä valheillaan, joita nämä olivat valmiit kuuntelemaan. He esiintyivät Herran nimessä, kuin rauhan sanoma olisi lähtöisin Häneltä, vaikkei Herra ollut heitä lähettänyt.

  Miksi puhua Vanhan Testamentin profeetasta nykyaikana? Siksi, että sama ilmiö on nähtävissä meidän yhteiskunnassamme: puhe synnistä ja Jumalan vihasta sitä kohtaan halutaan vaientaa, ja mieluummin kuullaan valheellisia puheita, joiden mukaan Jumala sallii kaiken suuresta rakkaudestaan ja suvaitsevuudestaan. Tietyistä synneistä puhuminen synnyttää erityisen paljon vastustusta, sellaisia ovat esim. abortti, Jumalan luoman biologisen sukupuolen vastainen identifioituminen ja samaa sukupuolta olevien väliset seksuaaliset suhteet. 

Ihmisillä on kyllä oikeus laillisin keinoin vastustaa loukkaavaksi kokemaansa Raamatun mukaista puhetta, ja meidän on kestettävä se. Jeremia joutui kestämään paljon pahempaa kohtelua.

Joku saattaisi huomauttaa, että Jeremia eli aikana ennen Jeesuksen syntymää, ja että Herra oli kutsunut hänet tiettynä historiallisena ajankohtana saarnaamaan nimenomaan omalle kansalleen eli israelilaisille. Vaikka tämä on totta, Herra myös sanoo Jeremialle pyhittäneensä tämän "kansojen profeetaksi", ei siis vain israelilaisten, vaan muidenkin kansojen (Jer. 1:5). Hänen sanomansa pätee meihin kaikkiin, tänä päivänäkin: synti vie tuhoon – kääntykää ja tehkää parannus.


Jeremian raskas elämäntehtävä

  Synnistä ja Helvetistä puhuminen on rankkaa. Se on osoittautunut paljon vaikeammaksi kuin tuoreena uskovaisena luulin. Voin vain kuvitella, miten paljon Jeremia kärsi – kansansa syntien paljastaminen ja tulossa olevasta Jumalan rangaistuksesta varoittaminen olivat hänen elämäntehtävänsä nuoresta pitäen. Eikä hän edes ollut valinnut tehtävää itse, vaan Herra oli valinnut hänet siihen. 

Jeremia oli aluksi vastustellut kutsua: "Voi Herra, Jumalani, en minä osaa puhua, minä olen niin nuori!" (Jer. 1:6) Herra kuitenkin lupasi antaa sanat hänen suuhunsa ja ohjeisti:

"– Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua. Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua." (Jer. 1:7-8)

Herra kuvaili Jeremialle antamaansa tehtävää: "Sinun tulee repiä ja särkeä, tuhota ja hävittää, rakentaa ja istuttaa." (Jer. 1:10) Koska Hän tiesi, että ihmiset tulisivat nousemaan tällaista viestintuojaa vastaan, Hän lupasi:

"Minä teen sinusta tänä päivänä linnoitetun kaupungin, rautapatsaan ja pronssimuurin, jotta voit puolustautua, kun koko maa, Juudan kuninkaat, päämiehet, papit ja kansa nousevat sinua vastaan." (Jer. 1:18)

Jumalan antamasta varustuksesta huolimatta Jeremia muistetaan "itkevänä profeettana". Ymmärtääkseni hän kärsi paitsi ihmisten vihasta ja pilkasta sekä kansansa syntisestä tilasta, myös yksinkertaisesti siitä, että hänen elämäntehtävänsä oli julistaa niin järkyttävää sanomaa. Kuulostaa hirveän raskaalta – kyllä kai jokainen haluaisi tuoda hyviä uutisia eikä huonoja?

Jos Jeremia yritti vaieta ja olla ajattelematta Herraa, hän tunsi kuin tulen polttavan sisintään. Hän joutui itkien huutamaan ulos sanat, jotka Herra oli hänen puhuttavikseen antanut, ja sen seurauksena ihmiset pilkkasivat häntä vielä enemmän (Jer. 20:8-9).


"Toivon profeetta"

  Mielestäni pahin tila olisi se, ettei olisi toivoa ollenkaan. Minun olisi vaikeaa työskennellä vaikka syöpälääkärinä, joka joutuu jatkuvasti tuomaan huonoja uutisia potilaille: "Mitään ei enää ole tehtävissä." Tuo mahtaa olla hirveä viesti niin vastaanottajalle kuin lausujalle.

Vaikka puhuminen synnistä ja Helvetistä on vaikeaa, siihen silti sisältyy aina toivo. Myös Jeremia vaikutti lohduttautuvan sillä, että Jumala on armahtavainen. Hän puhui paljon Jumalan vihasta ja rangaistuksesta, mutta palasi aina toivoon, jonka Jumala itse oli hänelle kertonut: jos ihmiset kuitenkin kääntyvät Hänen puoleensa, tekevät parannuksen synneistään, Hän armahtaa ja uudistaa heidät sekä siunaa heidän elämänsä. 

Kuten alussa lainaamani Valitusvirsien kohta paljastaa, ihmisten kääntyminen Jumalan luo oli Jeremian tulikivenkatkuisten saarnojen perimmäinen tarkoitus. Luin joskus Jeremiasta kirjoituksen, jossa häntä kutsuttiin "tuomion ja toivon profeetaksi". Herra antoikin hänen puhuttavikseen myös lohdulliset sanat:

"– Minä hoidan haavasi terveiksi, parannan sinun vammasi, sanoo Herra, parannan sinut, Siion, sinut, jota kutsutaan nimellä 'Hylätty vaimo', sinut, josta kukaan ei välitä." (Jer. 30:17)

  VT:n profeetatkin siis kyllä tiesivät, että Herra on anteeksiantavainen ja armollinen syntejään katuvalle, vaikka Jeesus ei vielä heidän aikanaan ollut tullut maailmaan. Meidän tehtävämme, synnistä puhumisen osalta siis, on helpompi, koska kristinusko tunnetaan nimenomaan evankeliumin kautta: syntien anteeksianto ja pelastus, jotka Jeesus toi ristin kautta, ovat sanomamme keskiössä. Tämän muistaminen auttaa puhumaan synnistä ja Helvetistä, vähän samalla tavalla kuin Jeesuksen ristinkuolemasta puhumista helpottaa sen muistaminen, että Hän nousi kuolleista.

"Ja hän sanoi heille: 'Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista." (Luuk. 24:46-47; käännös 1933/38)


tiistai 9. maaliskuuta 2021

Kuinka auttaa koulukiusattua?

  Koulukiusaamiseen pitää puuttua nykyistä järeämmin. En kuitenkaan usko, että kiusaamista saadaan koskaan kitkettyä täysin tässä maailmassa. On siis myös vahvistettava lapsia ja nuoria siltä varalta, että heitä tullaan kiusaamaan – niin rankalta kuin tällainen ajattelu kuulostaakin.

  Tässä kirjoituksessa kerron omien kokemusteni pohjalta, miksi kristinusko on hyvä perusta omanarvontunnolle.



Entä jos joutuu koulukiusatuksi?

  Lähes aina koulukiusaamisesta puhutaan siitä näkökulmasta, miten saada kitketyksi kiusaaminen: miten kiusaajan toimintaan voisi puuttua tehokkaimmin? miten saada kiusaaja ymmärtämään toimintansa vääryys?, pitäisikö kiusaaja erottaa koulusta tai siirtää toiseen kouluun?, miten kiusaajaa tulisi rangaista?, vai pitäisikö valita mieluummin terapeuttinen lähestymistapa kiusaajaan?, pitäisikö kiusaajan kotioloja tarkistaa? jne.

Jos joku pohtii ratkaisua ongelmaan siitä näkökulmasta, mitä kiusattu voisi tehdä, pohdinta tyrmätään muistuttamalla, että ainoa syypää koulukiusaamiseen on kiusaaja ja että uhria ei saa syyllistää. Siitä olen tismalleen samaa mieltä: vain kiusaaja on syyllinen kiusaamiseen.

Olen kuitenkin alkanut ajatella, että koulukiusaamisen ongelmaa pitäisi ehkä ratkoa kokonaisvaltaisemmin, jolloin kiusaajan lisäksi myös kiusatun osa huomioidaan. Emme voi täysin vaikuttaa toisen ihmisen tekoihin, esim. estää kiusaamista, mutta voimme vaikuttaa siihen, miten itse (kiusattuina) suhtaudumme.

Aloin ajatella näin miettiessäni ihmisen luontaista syntisyyttä: ei ole realistista olettaa, että kiusaaminen koskaan loppuisi tässä maailmassa. Kiusaamista esiintyy sukupolvessa toisensa jälkeen – syyt, joilla kiusaajat oikeuttavat väärän toimintansa, sekä kiusaamisen tavat vain muuttuvat aikakauden ja kulttuurin mukaan. Syntinen ihmismieli on niin kiero, että se keksii epäsuoria tapoja kiusata, jos suora kiusaaminen estetään.

  On siis tärkeää paitsi puuttua kiusaamiseen ja ottaa käyttöön tapoja kitkeä sitä, myös vahvistaa lasta kestämään kiusaamista, niin rankalta kuin se kuulostaakin. Miten sen voisi tehdä?

Usein kiusatun vahvistamiseen pyrittäessä annetaan sellaisia neuvoja kuin "älä uhriudu". Esim. jos joku kertoo kiusatuksi joutumisestaan ja siihen liittyneistä kauhun, pelon, häpeän ja surun tunteista, hänelle sanotaan toruvasti "älä omaksu uhrin asennetta!". Olen huomannut, että neuvoja pyrkii lähes aina saamaan kiusatun vaikenemaan ajatuksistaan ja tunteistaan.

Neuvo on mielestäni pitemmän päälle huono, koska se sisältää tosiasioiden kieltämisen ja tapahtuneen vähättelemisen. Kiusaamiskokemukseen liittyvät tosiasiat, kuten em. tunteet, eivät poistu sillä, että vaikenee niistä. "Minähän en suostu olemaan uhri"-asenne voi tuntua voimaannuttavalta hetkellisesti, mutta pitkäaikaisesti on parempi kohdata ja ilmaista omat vaikeat kokemukset ja niihin liittyneet tunteet. Se ei tarkoita, että tunteisiin jää vellomaan.

  Sen sijaan minusta täytyy mennä syvemmälle eli lähteä lapsen omanarvontunnon sekä oikean ja väärän tajun vahvistamisesta. Tämä on pitkäaikainen prosessi ja alkaa jo kasvatuksessa eli vanhempien ja muiden kasvattamiseen osallistuvien (ts. kaikkien ihmisten lapsen elämässä) täytyy vahvistaa lasta myös elämän vääryyksiä silmällä pitäen. 

Samanaikaisesti kiusaamiseen pitää puuttua ja sitä pitää koettaa ennaltaehkäistä. Kyse ei siis ole jommasta kummasta tavasta ratkoa kiusaamisongelmaa – kiusaajan toimintaan puuttumisesta tai kiusatun vahvistamisesta – vaan molemmat ovat tärkeitä yhtä aikaa.

  

Jumala vahvistaa ja parantaa

 

"Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä." (Room. 12:21)

  Kouluaikoinani oli muotia, että jos jollakulla oli huono itsetunto, hänellä sanottiin olevan "anteeks ett oon olemassa"-asenne. Törmäsin ilmaukseen hiljattain pitkästä aikaa, ja aloin ajatella, miten järjetön se on kristityn näkökulmasta: sen mukaanhan Luoja olisi tehnyt virheen, jota pitää pyytää anteeksi! 

Meistä kenenkään olemassaolo ei ole oman päätöksemme seurausta, eikä edes vanhempiemme, vaan todellakin Jumalan. On Korkeimman tahto, että juuri minä olen olemassa, ja juuri sinä, sinun lapsesi jne. 

  Toinen asia, mitä kristinusko on antanut minulle, on ymmärrys ihmisten syntisyydestä. On mieletöntä asettaa ihmiset – olivatpa kyseessä kuinka suositut tyypit tai kuinka suuri ja meluisa joukko tahansa – tuomariksi olemassaolon oikeutukselle, jakamaan armoa ja mielisuosiota ja toisaalta tuomioita ja rangaistuksia. Se, mitä Jumala ajattelee minusta on tärkeintä, ja kaiken mikä on sen kanssa ristiriidassa, tulee menettää merkityksensä.

  Joskus kuulee sanottavan, että kristinusko ohjaa ihmistä heikkouteen, sanoihan Jeesus mm. "Älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin." (Matt. 5:39). 

Jeesus opetti tuossa Vuorisaarnan kohdassa, että tulee antaa anteeksi kostamisen sijaan. Jos joku vaikka muksii, haistattelee ja ilkeilee, Jeesuksen seuraajan ei tule muksia, haistatella ja ilkeillä takaisin. Kristityn standardi on taivaallisen Isän armollisuus ja täydellisyys. 

Ymmärrän Jeesuksen sanat myös siten, että kyse on vahvuudesta, jonka perusta on Jumalan vanhurskaudessa: vaikka kiusaamistilanne saattaa näyttää siltä, että kiusattu on häviöllä, todellisuudessa se, joka tekee väärin, on jo hävinnyt. Se, ettei maksa pahaa pahalla, ei ole heikkoutta, vaan voittajan vahvuutta. 

  Eräässä kristillisessä lastenlaulussa sanotaan Jumalasta: "Lapsen huolet hän voi kantaa paremmin kuin ihminen." Vaikka kuinka yrittäisimme, emme pysty kitkemään koulukiusaamista täydellisesti. Aina jossain on joku lapsi tai nuori, joka joutuu pelkäämään kouluun menoa. Syystä tai toisesta lapsi ei välttämättä edes osaa kertoa, että häntä kiusataan. Siitä voi olla suuri apu, että hän tietää Jumalan olevan hänen puolellaan ja kuuntelevan rukoukset. 

Vaikkeivät vanhemmat itse edes uskoisi Jumalaan, olisi mielestäni hyvä, jos he kertoisivat lapselle, että jotkut uskovat Jumalaan, joka on luonut meidät kaikki ja joka rakastaa ja auttaa vaikeuksissa.


"Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi." (Ps. 23:4)