tiistai 22. helmikuuta 2022

Saako ihmisen ulkonäköä arvostella?

  Nykymaailma vaatii ulkonäön moninaisuuden ja erilaisuuden hyväksymistä luultavasti enemmän kuin koskaan aiemmin historiassa, mutta silti oman ulkonäön muokkaaminen äärimmäisinkin keinoin yleistyy vuosi vuodelta. Miten tämä on selitettävissä?

  Kunnioittamaton suhtautuminen Jumalan luomistyöhön ihmisessä on vakava synti.


Ihmisten omat luomukset

  Yksi nykymaailman suurista paradokseista on, että vaikka nyt enemmän kuin koskaan aiemmin saarnataan ulkonäön moninaisuuden hyväksymisen puolesta, silti nyt omaa ulkonäköä muokataan enemmän kuin koskaan aiemmin. 

Tajusin hiljattain, mikä selittää paradoksin.

  Kun ajattelen ihmisen ulkonäköä, lähtökohtanani on jäsennys kahteen: 1. Jumalan luomuksiin ja 2. ihmisten omiin luomuksiin. Jäsennys on tärkeä, koska sen, kuka ominaisuudet on suunnitellut ja luonut, tulee ohjata suhtautumistamme. Jumalan luomistyön edessä tulee nöyrtyä ja olla kunnioittava, kun taas ihmisen valintoihin on hyväksyttävää suhtautua arvostelevasti.

Esimerkiksi ihmisen luonnollisiin kasvonpiirteisiin tulee suhtautua Jumalan luomistyötä kunnioittaen. Sen sijaan vaikka keinotekoinen hiusväri on eri asia: sävyvalinnan onnistuneisuutta on hyväksyttävää arvioida oman makunsa mukaan. Samoin jos joku on muokannut ulkonäköään kirurgisesti, niin valinnan viisautta saa arvioida. Näin tämän itse näen.

Nykymaailma taas tapaa saarnata sen puolesta, että ihmisten valintoja ei saa arvostella, ja tämä eetos pätee myös ulkonäköä koskeviin valintoihin. 

  Paradoksin selitys on, että se mille todellisuudessa vaaditaan hyväksyntää, ei edes ole ulkonäön erilaisuus, vaan ihmisten omat valinnat! Niiden viitekehyksessä vaaditaan sitten ulkonäön moninaisuuden hyväksymistä – aina pukeutumistyyleistä tatuointeihin ja kehonmuokkauksiin kirurgisin toimenpitein.

Hyväksymisen vaatimus kohdistuu siis ihmisten luomuksiin Jumalan luomistyön kustannuksella.

Äärimmäisenä esimerkkinä tästä oli eräs reality-show'ssa ollut kymmeniä kosmeettisen kirurgian toimenpiteitä teettänyt nainen, jonka valintaa hankkia jättimäiset silikoni-implantit oli joku katsoja rohjennut arvostella. Nainen kysyi nykyeetoksen mukaisesti: "Miksi minua ei hyväksytä sellaisena kuin olen?", vaikka todellisuudessahan hän itse ei ollut hyväksynyt itseään sellaisena kuin oikeasti on.


Jumalan luomistyö ihmisessä

  Muistan South Park -komediasarjan jakson vuosien takaa. Siinä oli hahmo, jonka ulkonäköä joku oli arvostellut huomauttamalla, että hänen silmänsä olivat kaukana toisistaan. Hahmo raivosi myöhemmin: "Hän sanoi että silmäni ovat liian kaukana toisistaan! Kuka hän oikein luulee olevansa!? Jumala!?"

Hahmo oli muistaakseni itsekin syyllistynyt saman kaltaiseen arvosteluun, mutta sentään hän oli ymmärtänyt periaatteen oikein: kuka meistä on siinä asemassa, että voi arvostella Luojan luomistyötä? 

  Raamatun mukaan ihmisen kunnioittamaton kohtelu ja pilkkaaminen ovat jo sinänsä väärin. Vakava synti on, jos ei tunnusta eroa Jumalan luomistyön ja ihmisen omien valintojen välillä ja siten katsoo oikeudekseen arvostella Jumalan luomistyötä ihmisessä niin kuin ihmisen omia valintoja. Se on Luojan herjaamista. Raamatussa sanotaan:


"Joka vaivaista sortaa, se herjaa hänen Luojaansa" (Sananl. 14:31)

"Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii" (Sananl. 14:21)


Näiden jakeiden esiin ottamisella tässä kohtaa en tarkoita, että silmien oleminen etäällä toisistaan tai muu kasvojenpiirre olisi vaivaisuutta. Jae ilmaisee kuitenkin yleisen periaatteen, että ihmisen halveksinta ominaisuuksista, joita hän ei itse ole valinnut, vaan jotka ovat Jumalan valintoja, on itse asiassa Luojan herjaamista. Jakeet sisältävät siis vakavan varoituksen. Vaivaisuus ulkonäön osalta voi tarkoittaa esim. vamman tai sairauden runtelemaa ruumista.

  On surullista, että ihmiset kaipaavat muiden ihmisten hyväksyntää niin paljon, että ehostavat Jumalan luoman ulkonäkönsä piiloon tai tuhoavat sitä kehonmuokkauksilla. Paitsi että toisen ihmisen luonnolliseen ulkonäköön tulee suhtautua Jumalan luomistyötä kunnioittaen, niin meidän tulee arvostaa ja kunnioittaa sitäkin, millaiseksi Jumala on meidät itsemme luonut. Daavid kiittää Jumalaa ruumiistaan psalmissa 139:


"Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni,

sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.

Minä kiitän sinua siitä,

että olen tehty ylen ihmeellisesti;

ihmeelliset ovat sinun tekosi,

sen minun sieluni kyllä tietää." (Ps. 139:13-14)




tiistai 8. helmikuuta 2022

Herran tie erämaassa – Raamatunjakeita sävelin, osa 2

  Barokkiajan säveltäjä Georg Friedrich Händelin tunnetuimman teoksen, Messias-oratorion, sanoitus koostuu kokonaan Raamatun jakeista. Teos alkaa kahdella kappaleella, joiden sanat ovat Jesajan kirjan luvusta 40.

Profeetta Jesaja puhui huutavasta äänestä, joka käskee valmistamaan Herralle tien erämaahan. Keneen ja mihin hän viittasi?



Jesajan ennussanat

  Viime aikoina olen rukoillut paljon erään asian puolesta sekä rukoillessani lukenut Raamattua. Jumalan sanan äärellä tunnen rauhaa, ja siksi en joskus haluaisi lopettaa lukemista.

Tykkään myös kuunnella musiikkia, joten keksin, että voin välillä yhdistää nämä kaksi kuuntelemalla Händelin Messias-oratoriota! Sen libretto eli sanoitushan koostuu kokonaan Raamatun jakeista. Olen kirjoittanut Messias-oratoriosta blogissani aiemminkin

  Comfort ye ja Ev'ry valley ovat oratorion ensimmäiset kappaleet alkusoiton jälkeen, ja kummankin sanat tulevat Jesajan kirjan luvusta 40. Tällä videolla brittiläinen tenori Nicholas Sharratt laulaa molemmat kappaleet yhteen soittoon: https://www.youtube.com/watch?v=2Pz9BCMFoP8

  Suomeksi jakeet kuuluvat seuraavasti:


"Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani",

sanoo teidän Jumalanne.

"Puhukaa suloisesti Jerusalemille

ja julistakaa sille,

että sen vaivanaika on päättynyt,

että sen velka on sovitettu,

sillä se on saanut Herran kädestä

kaksinkertaisesti kaikista synneistänsä."


Huutavan ääni kuuluu:

"Valmistakaa Herralle tie erämaahan,

tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme.

Kaikki laaksot korotettakoon,

kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon;

koleikot tulkoot tasangoksi

ja kalliolouhut lakeaksi maaksi." (Jes. 40:1-4; käännös 1933)


Profeetta Jesaja puhui historiallisessa tilanteessa, jossa israelilaiset olivat olleet Babylonian kuninkaan vallan alaisuudessa, ja nyt tuo vaivanaika oli päättymässä. Jumala kehotti palvelijoitaan lohduttamaan israelilaisia, julistamaan heille hyvät uutiset lähellä olevasta helpotuksesta sekä syntien sovituksesta. 

Jakeessa 3 mainittu erämaa ihan kirjaimellisena paikkana oli (ja on tänä päivänäkin) juutalaisille merkittävä, koska Mooseksen aikaan Herra oli johdattanut Israelin kansan halki erämaan luvattuun maahan. Erämaavaelluksella, tiettömällä taipaleella, heidän esivanhempansa olivat olleet riippuvaisia Herran huolenpidosta ja johdatuksesta. Erämaa muistuttaa myös vaikeuksista uskonsuhteessa Jumalaan.

Sanoihin "valmistakaa Herralle tie erämaahan" sisältyy paljon merkitystä, mutta lyhyesti sanottuna ne ymmärtääkseni julistavat Herran puoleen kääntymisen tarvetta, luottamista Häneen omien polkujen kulkemisen sijaan. 

VT:n aikaan kuulemma matkaan lähteville kuninkaille valmisteltiin tie erämaiden halki, jotta heidän matkantekonsa olisi sujuvaa. Jesajan sanatkin julistavat Kuninkaan tuloa...

 Jakeet eivät koske pelkästään Vanhassa Testamentissa kerrottuja vaiheita tai vain israelilaisia, vaan niillä on lisäksi, ja ennen kaikkea, laajempi merkitys, joka ulottuu profeetallisesti Uudessa Testamentissa kerrottuihin tapahtumiin sekä koskee kaikkia, koko maailmaa.


Messias – Voideltu Pelastajakuningas

  Jesajan mainitsema "huutava ääni" on profetia Uuden Testamentin Johannes Kastajasta. Matteuksen evankeliumissa kerrotaan:


"Noihin aikoihin Johannes Kastaja tuli ja alkoi julistaa Juudean autiomaassa: »Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!» 

Juuri häntä tarkoittaa profeetta Jesajan sana:

– Ääni huutaa autiomaassa:

»Raivatkaa Herralle tie,

tasoittakaa hänelle polut!»" (Matt. 3:1-3)

 

Johannes Kastaja meni kirjaimellisesti erämaahan eli autiomaahan ja julisti ihmisille kääntymistä Herran puoleen, sillä VT:n profetioissa luvattu pelastus oli nyt lähellä. Kun Johannes eräänä päivänä näki Jeesuksen tulevan luokseen, hän huudahti, niin ikään Jesajan profetian mukaisesti: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!" (Joh. 1:29, Jes. 53:9-15)

Israelin kansaan profeettojen ennussanojen mukaisesti syntynyt Jeesus on Jumalan lähettämä syntien sovitus ja pelastus niin israelilaisille kuin kaikkien muidenkin kansojen ihmisille. Jos joku siis ihmettelee, mitä kiinnostavaa kristitylle muka on VT:n kirjoissa, joissa puhutaan juutalaisten vaiheista ja suhteesta Jumalan kanssa, niin vastaus on, että se on myös meidän pelastushistoriaamme! 

  Händelin Messias-oratorion sanoitukset on otettu suureksi osaksi Vanhasta Testamentista, mikä mielestäni painottaa kuulijoille VT:n ja UT:n välistä jatkuvuutta. Samoin tekee se, että Jeesusta kutsutaan Messiaaksi, joka on hepreaa ja tarkoittaa samaa kuin UT:n kreikankielinen nimitys Kristus, eli voideltua. 

Voitelu viittaa muinaisen Israelin kuninkaiden virkaan asettamiseen: vaikutusvaltainen henkilö, Herran palvelija, voiteli tulevan kuninkaan pään kuninkuuden merkiksi. VT:n profetioissa oli odotettu Jumalan Voideltua, Pelastajakuningasta, jonka kuninkuus tulee olemaan ikuista.

Johannes Kastaja julisti, että tuo odotettu Messias oli nyt tulossa. Hän valmisteli ihmisiä Jeesuksen, Pelastajakuninkaan, tuloa varten saarnaamalla kääntymystä ja parannusta synneistä. Johanneksen jälkeen Jeesus aloitti julkisen toimintansa.


Herran tie sydämen erämaassa

  Lukiessani mitä pastorit ja teologit ovat aikojen saatossa kirjoittaneet Jesaja 40:n jakeista 3-4 eli tien valmistamisesta Herralle – polkujen tasoittamisesta, laaksojen korottamisesta, vuorten ja kukkuloiden alentamisesta jne. – törmäsin erääseen puhuttelevaan ajatukseen. 

Englantilainen Matthew Henry -niminen pappi ja kirjailija (hän syntyi v. 1662 ja oli siten Händelin aikalainen) kirjoitti näiden jakeiden yhteydessä tiestä ihmisen sydämeen. Ihmissydän on kuin erämaa, vaikeakulkuinen maasto, mutta Jumalan sana, jota meidän tulee tutkia ja julistaa muillekin, voi raivata sinne tien Herralle. 

Henryn pohdinta menee suomennettuna jotenkin näin: "Valmistakoon Herra meidän sydämemme sanansa opetuksella ja Henkensä vakaumuksella, jotta korkeat ja ylpeät ajatukset tulisivat alennetuiksi, hyviä haluja istutetuiksi, kiero ja karu luonne tulisi suoristetuksi ja pehmennetyksi sekä kaikki esteet poistetuiksi niin, että sydämemme voisivat olla valmiit hänen tahtoonsa maailmassa sekä valmistautuneita hänen taivaalliseen valtakuntaansa."