Eletään hiljaisemmin

  Mielestäni maailma on liian meluisa. Minusta onkin tullut hiljaisuusaktivisti. Harjoitan hiljaisuuden kulttuuria ja haaveilen että lapsille ja nuorille alettaisiin antaa hiljaisuuskasvatusta. 

  Mitä mieltä Jumala on meluisasta elämänmenostamme? Raamatussa ei taideta käsitellä hiljaisuuden merkitystä hyvinvoinnin näkökulmasta, mutta keksin keinon saada selville mitä Jumala todennäköisesti asiasta ajattelee!

Hiljaisuuden ystävä

  Keski-ikään tultuani olen havahtunut siihen miten paljon inhoan melua. Mielestäni maailma on liian meluisa. Sanon että olen havahtunut siihen, koska olen kyllä aina ollut hiljaisuuden ystävä, mutta en nuorempana tiedostanut sitä niin selvästi kuin nyt. Hiljaisuuden merkitys jää helposti huomaamatta, koska se on jonkin puuttumista. Hiljaisuus on äänen, tai melun, poissaoloa.

Kuva: Pixabay / Kerttu

Moni vetäytyi juhannukseksi kesämökille, luonnon hiljaisuuteen. Toisaalta sen seurauksena kaupunkikin hiljeni miellyttävästi. Vietin juhannuksen tällä kertaa yksin kaupungissa ja nautin liikenteen taukoamisesta. Ison kaupungin keskusta-alueella asuvana kuulen liikenteen kohinan jatkuvasti valveillaoloaikaan. 

Olen huomannut että väsyn nopeasti hälinässä enkä oikein tykkää erilaisten sähköisten viestimien merkkiäänistä ja hälytyksistä. Kaikista melutyypeistä kuitenkin eniten inhoan bassonjumputusta. Kuulun niihin jotka ihmettelevät nykymusiikin bassokeskeisyyttä. Vahvistettu basso vaikuttaa olevan hallitsevin elementti suuressa osassa nykymusiikkia. 

  Minusta on tullut jonkinlainen hiljaisuusaktivisti. Evankeliumin lisäksi levitän hiljaisuuden ilosanomaa. Olen haaveillut että perheissä ja ehkä kouluissakin otettaisiin käyttöön hiljaisuuskasvatus. Omassa elämänpiirissäni haluan harjoittaa hiljaisuuden kulttuuria. 

Hiljaisuuden kulttuuri lähtee arkisista asioista. Asun talossa johon kuljetaan porttikongin kautta. Monet kulkijat antavat rautaisen portin rämähtää kiinni perässään, niin kuin minäkin aiemmin, mutta nykyään suljen sen hiljaa, salpaa kääntäen. Kun jumppaan sisällä, teen lähinnä low impact -liikkeitä, jotta alakerran naapuri ei joutuisi kuuntelemaan töminää. Ja on sanomattakin selvää, että kuuntelen musiikkia vain kuulokkeilla. 

Kaikki ääni ei tietenkään ole pahasta. Esimerkiksi puhe ja arkisesta puuhastelusta kuuluvat äänet ovat ok. Luonnonäänet, kuten sateen ropina, lintujen laulu ja tuulen suhina puiden lehvissä ovat ihania – niitä en edes pidä hiljaisuutta rikkovina ääninä.

  Yritin etsiä Raamatusta tukea hiljaisuusaktivismilleni, mutta en löytänyt mitään. Raamatussa kyllä opetetaan että on parempi vaieta kuin puhua harkitsemattomasti ja että on hyvä hiljaa kuunnella Jumalaa sekä elää hiljaisesti ja nöyrästi, mutta hyvinvoinnin näkökulmasta en löytänyt aiheesta mitään. Syy on tietenkin, että Raamatun kirjoittamisen aikaan maailma oli hiljainen: ei ollut moottoriajoneuvoja ja äänekästä liikennettä, ei edes hurisevia sähkölaitteita kaiuttimista ja vahvistetusta bassosta puhumattakaan. 

Mutta keksin toisen keinon selvittää mitä Jumala todennäköisesti ajattelee nykyisestä meluisasta elämänmenostamme: tutkin mitä lääketiede on saanut selville melun ja toisaalta hiljaisuuden vaikutuksista terveyteemme. Jumala on luonut meidät, joten ruumiidemme biologista toimintaa tarkastelemalla saamme selville miten Hän on tarkoittanut meidän elävän.

Jumalan luomistyön tutkimusta: melun ja hiljaisuuden terveysvaikutukset

  Minulla on teoria siitä miksi nuoret kärsivät nykyään niin paljon häiriöstä nimeltä yleistynyt ahdistus. Ahdistushäiriön ruumiilliseen oireistoon kuuluvat sydämen tykytys, hengenahdistus ja levottomuuden tunne. Osa ahdistuneista pitää oireitaan selittämättöminä. Asiantuntijat ovat hakeneet syytä mm. koulunkäynnin paineista ja kiusaamisesta. 

Mutta mitä jos se osaltaan johtuu jatkuvasta altistumisesta bassonjumputukselle? Jotkut ovat sille keskimääräistä herkempiä. Vaikutus taatusti moninkertaistuu niillä jotka kittaavat kofeiinipitoisia energiajuomia.

Tieteellisen tutkimuksen perusteella näyttää että teoriani saattaa pitää paikkansa. Hiljaisen ympäristön hyvistä terveysvaikutuksista on ollut todistusaineistoa saatavilla jo kauan. Siksi ihmettelen miksi melun haitoista ei valisteta kuten vaikka päihteiden tai pikaruoan haitoista!

Esimerkiksi vuosina 2003 ja 2006 tehtiin tutkimuksia joiden tulokset osoittivat, että hiljaisessa ympäristössä sydämen syke ja verenpaine pysyvät alhaisempana sekä stressihormoni kortisolia erittyy vähemmän. Erot havaittiin jopa verrattaessa rauhallisen musiikin kuunteluun alhaisella äänentasolla; täysi hiljaisuus on parempi. Millaiset vaikutukset sydän- ja verisuoniterveydelle mahtaa olla pitkäaikaisesti meluisassa ympäristössä oleskelemisella? Kaikkea meteliä emme pysty poistamaan elämästämme, mutta voisimme edes karsia turhaa melua.

MS-tautia sairastavana pidän erityisen innostavana erästä hiiritutkimuksen tulosta. Vuonna 2013 tehdyssä tutkimuksessa todettiin että hiljaisuudessa elävien hiirien aivoissa tapahtui neurogeneesiä eli uusien hermosolujen syntymistä, mitä melulle altistettujen verrokkien aivoissa ei tapahtunut. Terveitäkin aiheen tulisi kiinnostaa. Aivokudos vähenee iän myötä kaikilla, mikä johtaa mm. kognitiivisten kykyjen heikkenemiseen, mutta elämäntapavalinnoilla prosessia voi hidastaa. Kuka tietää, ehkä hiiritutkimuksen tulos pätee myös ihmisiin?

Melu voi vaarantaa kuulonkin. Esimerkiksi säännöllinen altistuminen kovaääniselle musiikille voi johtaa jopa pysyvään kuulon alentumiseen ja/tai tinnitukseen eli korvien soimiseen.

Hiljaisen ympäristön on todettu parantavan keskittymiskykyä ja luovuutta sekä auttavan stressaantuneen mielen ja poukkoilevien ajatusten rauhoittumisessa. Kuulostaa lähinnä selviöltä, mutta ihan hyvä että tästäkin on tutkimustuloksia olemassa jos joku tohtii epäillä.

Kuva: Pixabay / Sabine van Erp

  Luoja, joka ruumiimme on luonut, on selvästi tarkoittanut, että normaali arkielämämme olisi enemmänkin hiljaista kuin meluisaa.

Ai niin, vielä yksi huomio joka puhuu sen puolesta että hiljaisempi elämänmeno on Jumalan tahto: Raamatussa meitä käsketään kunnioittamaan vanhuksia (3. Moos. 19:32), ja tutkimusten mukaan vanhukset kärsivät melusta enemmän kuin nuoret. Ikäihmisillä aivojen kuuloinformaatiota käsittelevä alue on herkistyneempi ja hermosto kokonaisuudessaan haavoittuvampi ympäristön stressinaiheuttajille, kuten melulle. Lisäksi taustamelu vaikeuttaa huonokuuloisten vanhusten kykyä kuulla puhetta. 

Arkisilla valinnoilla voimme tehdä maailmasta hiljaisemman ja sillä tavalla lisätä omaa ja toinen toisemme hyvinvointia, jopa ruumiillista terveyttä. Meluamattomuus on lähimmäisen kunnioittamista, lähimmäisenrakkautta.

"Lukemattomat ovat tekosi, Herra.

Miten viisaasti olet ne tehnyt!

Koko maa on täynnä sinun luotujasi." (Ps. 104:24)

Saako ihmisen ulkonäköä arvostella?

  Nykymaailma vaatii ulkonäön moninaisuuden ja erilaisuuden hyväksymistä luultavasti enemmän kuin koskaan aiemmin historiassa, mutta silti oman ulkonäön muokkaaminen äärimmäisinkin keinoin yleistyy vuosi vuodelta. Miten tämä on selitettävissä?

  Kunnioittamaton suhtautuminen Jumalan luomistyöhön ihmisessä on vakava synti.

Ihmisten omat luomukset

  Yksi nykymaailman suurista paradokseista on, että vaikka nyt enemmän kuin koskaan aiemmin saarnataan ulkonäön moninaisuuden hyväksymisen puolesta, silti nyt omaa ulkonäköä muokataan enemmän kuin koskaan aiemmin. 

Tajusin hiljattain, mikä selittää paradoksin.

  Kun ajattelen ihmisen ulkonäköä, lähtökohtanani on jäsennys kahteen: 1. Jumalan luomuksiin ja 2. ihmisten omiin luomuksiin. Jäsennys on tärkeä, koska sen, kuka ominaisuudet on suunnitellut ja luonut, tulee ohjata suhtautumistamme. Jumalan luomistyön edessä tulee nöyrtyä ja olla kunnioittava, kun taas ihmisen valintoihin on hyväksyttävää suhtautua arvostelevasti.

Esimerkiksi ihmisen luonnollisiin kasvonpiirteisiin tulee suhtautua Jumalan luomistyötä kunnioittaen. Sen sijaan vaikka keinotekoinen hiusväri on eri asia: sävyvalinnan onnistuneisuutta on hyväksyttävää arvioida oman makunsa mukaan. Samoin jos joku on muokannut ulkonäköään kirurgisesti, niin valinnan viisautta saa arvioida. Näin tämän itse näen.

Nykymaailma taas tapaa saarnata sen puolesta, että ihmisten valintoja ei saa arvostella, ja tämä eetos pätee myös ulkonäköä koskeviin valintoihin. 

  Paradoksin selitys on, että se mille todellisuudessa vaaditaan hyväksyntää, ei edes ole ulkonäön erilaisuus, vaan ihmisten omat valinnat! Niiden viitekehyksessä vaaditaan sitten ulkonäön moninaisuuden hyväksymistä – aina pukeutumistyyleistä tatuointeihin ja kehonmuokkauksiin kirurgisin toimenpitein.

Hyväksymisen vaatimus kohdistuu siis ihmisten luomuksiin Jumalan luomistyön kustannuksella.

Äärimmäisenä esimerkkinä tästä oli eräs reality-show'ssa ollut kymmeniä kosmeettisen kirurgian toimenpiteitä teettänyt nainen, jonka valintaa hankkia jättimäiset silikoni-implantit oli joku katsoja rohjennut arvostella. Nainen kysyi nykyeetoksen mukaisesti: "Miksi minua ei hyväksytä sellaisena kuin olen?", vaikka todellisuudessahan hän itse ei ollut hyväksynyt itseään sellaisena kuin oikeasti on.

Jumalan luomistyö ihmisessä

  Muistan South Park -komediasarjan jakson vuosien takaa. Siinä oli hahmo, jonka ulkonäköä joku oli arvostellut huomauttamalla, että hänen silmänsä olivat kaukana toisistaan. Hahmo raivosi myöhemmin: "Hän sanoi että silmäni ovat liian kaukana toisistaan! Kuka hän oikein luulee olevansa!? Jumala!?"

Hahmo oli muistaakseni itsekin syyllistynyt saman kaltaiseen arvosteluun, mutta sentään hän oli ymmärtänyt periaatteen oikein: kuka meistä on siinä asemassa, että voi arvostella Luojan luomistyötä? 

  Raamatun mukaan ihmisen kunnioittamaton kohtelu ja pilkkaaminen ovat jo sinänsä väärin. Vakava synti on, jos ei tunnusta eroa Jumalan luomistyön ja ihmisen omien valintojen välillä ja siten katsoo oikeudekseen arvostella Jumalan luomistyötä ihmisessä niin kuin ihmisen omia valintoja. Se on Luojan herjaamista. Raamatussa sanotaan:

"Joka vaivaista sortaa, se herjaa hänen Luojaansa" (Sananl. 14:31)

"Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii" (Sananl. 14:21)

Näiden jakeiden esiin ottamisella tässä kohtaa en tarkoita, että silmien oleminen etäällä toisistaan tai muu kasvojenpiirre olisi vaivaisuutta. Jae ilmaisee kuitenkin yleisen periaatteen, että ihmisen halveksinta ominaisuuksista, joita hän ei itse ole valinnut, vaan jotka ovat Jumalan valintoja, on itse asiassa Luojan herjaamista. Jakeet sisältävät siis vakavan varoituksen. Vaivaisuus ulkonäön osalta voi tarkoittaa esim. vamman tai sairauden runtelemaa ruumista.

  On surullista, että ihmiset kaipaavat muiden ihmisten hyväksyntää niin paljon, että ehostavat Jumalan luoman ulkonäkönsä piiloon tai tuhoavat sitä kehonmuokkauksilla. Paitsi että toisen ihmisen luonnolliseen ulkonäköön tulee suhtautua Jumalan luomistyötä kunnioittaen, niin meidän tulee arvostaa ja kunnioittaa sitäkin, millaiseksi Jumala on meidät itsemme luonut. Daavid kiittää Jumalaa ruumiistaan psalmissa 139:

"Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni,

sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.

Minä kiitän sinua siitä,

että olen tehty ylen ihmeellisesti;

ihmeelliset ovat sinun tekosi,

sen minun sieluni kyllä tietää." (Ps. 139:13-14)