Vetovoiman laki – avain onneen, avain autuuteen?

New Thought -uskomusjärjestelmiin kuuluva oppi vetovoiman laista on valloittanut ihmisten sydämiä ympäri maailmaa jo yli kymmenen vuotta. Toiset vannovat sen nimeen materiaalisen vaurauden tavoittelussa, toiset soveltavat sitä kasvattaakseen henkistä pääomaansa ja hyvinvointiaan.

Silloin tällöin jopa törmää väitteisiin, että vetovoiman laki – saman kaltaiset vetävät toisiaan puoleensa – olisi myös Raamattuun kätkeytyvä perusviesti. Mitä paljastuu, kun oppia tarkastellaan evankeliumin valossa?

 

"The Secret – Salaisuus" - mihin siinä uskotaan?

Oppi vetovoiman laista (law of attraction) ei ole uusi keksintö, mutta sen teki uudella tavalla tunnetuksi australialainen tv-käsikirjoittaja ja tuottaja Rhonda Byrne vuonna 2006 ilmestyneellä dokumenttielokuvallaan The Secret – Salaisuus. Myöhemmin hän kirjoitti aiheesta saman nimisen kirjan. Byrne on maininnut innoittajakseen Wallace D. Wattlesin self-help -klassikon Rikastumisen tiede (The Science of Getting Rich, 1910).

The Secret - Salaisuus -elokuvassa ja -kirjassa esitellyn vetovoiman lain mukaan "ajatuksista tulee totta": jos ajattelet positiivisesti, vedät puoleesi tilanteita, tapahtumia ja asioita, jotka aikaansaavat lisää positiivisuutta. Opin mukaan meidän ei tule keskittyä siihen, mitä pelkäämme tai mitä meillä ei ole, vaan ajatella ja käyttäytyä kuin olisimme jo saaneet sen, mitä toivomme. Byrne ja muut opin kannattajat vakuuttavat, että tällä tavoin ajatuksiamme hallitsemalla saamme sen, mitä toivomme.

Muotoilut muistuttavat kieltämättä hieman Jeesuksen opetuksia:

"Niinpä minä sanon teille: Mitä ikinä te rukouksessa pyydätte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän." (Mark. 11:24)

Jeesus opetti näin taivaallisen Isän rukoilemisesta (Mark. 11:25). Sen sijaan vetovoiman lain kannattajat mainitsevat pyynnön kohteeksi ja toiveiden täyttäjäksi maailmankaikkeuden. Opin mukaan maailmankaikkeuden tahto on, että ihminen saa kaiken tarvitsemansa kasvaakseen ja menestyäkseen.

Keskustelussa vetovoiman laista, kuten myös Byrnen kirjassa, vilahtelee fysiikasta tuttuja käsitteitä, kuten kvanttimekaniikka ja energia. Monet "Uuden ajattelun" (New Thought, New Age) mukaisesti uskovat väittävätkin, että heidän uskomusjärjestelmänsä on puhtaan tieteellinen – siinä vain sovelletaan lainalaisuuksia, joita tiede ei vielä ole löytänyt ja kyennyt todistamaan. He eivät oleta yliluonnollisen, tai kuten kristinuskossa sanotaan: hengen, olemassaoloa, vaan heidän mielestään kaikki on energiaa, värähtelyä eri taajuuksilla.

Kokonaisuutta hämmentää, että tämän uskomusjärjestelmän kannattajat usein viittaavat "jumalaan" – heille nimittäin maailmankaikkeus on jumala! Kristitty ymmärtää, että tällä tavoin uskova väittää luotua luojaksi.

 

Pakko olla positiivinen?

Minulla itselläni on neurologinen sairaus, ja siksi olen vuosia seurannut eri tavoin sairaiden ihmisten videopäiväkirjoja, eli "vlogeja", videofoorumi Youtubesta. Haen niistä kai näkökulmia, joiden kautta käsitellä oman diagnoosini herättämiä ajatuksia ja tunteita.

On hämmästyttävää, miten laajasti ja lujasti vetovoiman lain periaatteet on omaksuttu kansainvälisessä sosiaalisessa mediassa, varsinkin naisten keskuudessa. Oppiin viitataan monesti nimeltä ja olettaen, että kaikki tietävät sen. Joissain videopäiväkirjoissa ja niiden kommenteissa saatetaan jopa nuhdella itseä ja toista, jos lipsahtaa hetkeksi pois positiivisuudesta. Videon tekijä saattaa esittää "disclaimerin", eli eräänlaisen puolustuspuheen, tai "trigger warningin", eli varoituksen, jos joskus aikoo puhua sairautensa aiheuttamista negatiivisista tunteista.

Yllättävän usein törmää sellaiseenkin äärimmäiseltä kuulostavaan väitteeseen, että vakava sairaus, kuten syöpä, paranee ajattelemalla positiivisesti. Vielä rajummin terveen järjen vastainen on joissain piireissä omaksuttu käsitys, että lääketiede on itse asiassa paha, koska se sitoo ihmisen negatiiviseen energiaan julistamalla hänelle "tuomion" (= diagnoosin).

Psykologian asiantuntijat ovat pistäneet merkille, että meidän aikamme ja kulttuurimme ihmisille on ominaista tarve hallita omaa elämää ja kaikkia sen ulottuvuuksia lähes täydellisesti: tapahtumia, olosuhteita, aikaa, tunteita... Koska ihminen ei kykene siihen, hän saattaa rakentaa illuusion hallinnasta. Ehkä positiivisuuteen takertuminen on yksi tapa rakentaa ja ylläpitää illuusiota, koska uskomuksen mukaan ajatuksensa hallitsemalla pystyy hallitsemaan koko elämänsä? Koska illuusio on sosiaalisesti jaettu, se tuottaa paineen olla positiivinen ihmisten edessä: pelkään, että jos näytän negatiiviset tunteeni, minua syytetään siitä, etten halua parantua.




Erään teinitytön viisaus

Sen sijaan olen saanut oppia yllättävällä tavalla eräältä Charlotte-nimiseltä teinitytöltä, joka sairasti aivosyöpää. Vieläkin joskus palaan hänen videoidensa äärelle, vaikka hän on jo kuollut, ja huomaan ymmärtäväni jotain uutta hänen suhtautumisestaan sairauteensa. Charlotte kertoi rehellisesti peloistaan, masennuksestaan, hämmennyksen kokemuksistaan, vihaisuudestaan, surustaan ja menetyksistään. Tästä huolimatta hänestä välittyi toivo. Hän julkaisi videoita sairautensa viimeisiä vaiheita myöten, mikä on melko harvinaista. Loppua kohden, vammaisuuden lisääntyessä ja kuoleman lähestyessä, pohdin välillä, mihin hänen toivonsa mahtaa suuntautua. Lannistavien faktojen tunnustaminen samalla, kun toivoo, voi olla hengellinen tila.

"Olemme lähellä kuolemaa mutta silti elossa, pahoinpideltyjä mutta yhä hengissä, murheellisia mutta aina iloisia. Olemme köyhiä, mutta teemme monia rikkaiksi; meillä ei ole mitään, mutta omistamme kaiken." (2. Kor. 6:9-10)

"Syvyydestä minä huudan sinua, Herra"

Kuinka voi huutaa apua, jos ei ensin tunnusta tarvettaan ja heikkouttaan? Aiemmassa blogitekstissäni Käsky: rakasta!  kirjoitin, että tarpeen täyttäminen on rakkauden keskeinen periaate ja evankeliumin ydin siinä, että Jumala vastasi ihmisen tarpeeseen antamalla Poikansa, Jeesuksen, meidän syntiemme sovitukseksi ja elämäksi. Ilman Jeesusta ei ole ikuista elämää (Joh. 14:6, Joh. 6:68). Jumala parantaa jokaisen, joka uskoo Jeesukseen – aikaisintaan nyt, viimeistään ja lopullisesti ylösnousemuksessa. (Jes. 53:5)

Raamatussa puhutaan autuudesta, joka on nähdäkseni eri asia kuin onnellisuus. Autuus tässä ajassa on Jumalan lohdutusta sille, joka kärsii ja turvaa Häneen.

"Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen. Autuaita kärsivälliset: he perivät maan. Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan." (Matt. 5:3-6)

Blogitekstissäni Voiko kärsimys olla hyvää? käsittelen aihetta enemmän. Tarkoitukseni ei ole glorifioida kärsimystä, vaan toivoisin, että tässä vahvuutta korostavassa ajassamme saisimme enemmän tilaa niille, joiden on kaikesta huolimatta kärsittävä. Lopultahan meidän kaikkien on kärsittävä langenneessa ihmisyydessä ja maailmassa, toisten enemmän ja toisten vähemmän.

Siinä missä vetovoiman laki opettaa positiivisuuden vetävän puoleensa positiivisuutta, kristinusko opettaa Jumalan täyttävän puutetta kärsivän tarpeen. Siinä missä vetovoiman lain periaatteen uskotaan toimivan luomakunnan sisällä, kristinuskossa yhteys muodostuu Luojan ja luodun välille.

Materiaalinen vauraus, terveys ja onnellisuus eivät ole kristinuskossa pahoja asioita, vaan siunauksia. Niihin voi kuitenkin kätkeytyä kirous, jos ne sitovat ihmistä tulemasta Jumalan luo, kuten kävi osalle kutsutuista Jeesuksen vertauksessa suurista pidoista. (Luuk. 14:15-24)



"Herra, sinä haluat pimeän asuinsijan"


New Age -uskomusjärjestelmissä tavataan puhua paljon valosta. Heidän mukaansa se on energia tai jumaluus, joka on ihmisissä omasta takaa – se on vain löydettävä. Löytämisessä auttaa oman sisäisen totuuden etsiminen, mm. meditaation avulla.

Kristinuskossa Jeesus on valo, joka valaisee jokaisen ihmisen. (Joh. 1:9) Kun Jumala tuli maailmaan, Hän astui pimeyteen. Kuten Salomo sanoi (1. Kun. 8:12), Herra haluaa pimeän asuinsijan. Jumala haluaa valaista pimeyden, koska rakastaa pimeyden valtaan joutunutta. Salomo rakensi Herralle asuinsijaksi temppelin kullasta ja jalokivistä, mutta lopulta Jumala halusi täyttää ihmisen. Pyhässä Hengessään Hän on jokaisen Jeesukseen uskovan sisimmässä.

"Hänessä oli elämä,
ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa." (Joh. 1:4-5)

Kristinusko ja avioliitto

Avioliitto ajallisena instituutiona todistaa kristinuskossa ikuisesta, ajattomasta todellisuudesta. Se on erityinen liitto, joka on tarkoitettu erityiselle yhteen liittymiselle: avioliitossa kaksi tulee yhdeksi lihaksi, ja jos Jumala suo, liitto on myös biologisesti hedelmällinen muodostaen linkin sukupolvien ketjussa. Jumala kutsuu avioliittoon myös naimattomia.

 

Yksi liha

Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Mies ja nainen voivat liittyä yhteen erityisellä tavalla, jota kutsutaan Raamatussa yhdeksi lihaksi. Avioliitto yhteen liittymisenä perustuu Jumalan luomalle sukupuolten erilaisuudelle, sille, että ne täydentävät toisiaan. Sukupuolten keskinäiselle täydentävyydelle perustuu seksuaalisuus. Ilman biologisen sukupuolen sekä miehen ja naisen välisen seksuaalisuuden kokonaisuutta ei voida puhua avioliitosta kristinuskossa.

Mies ja nainen ovat silmin nähden ruumiiltaan toisiaan täydentävät, ja tämä täydentävyys toteutuu myös sielullisella tasolla, vaikka sitä ei voi aistillisesti samalla tavalla tavoittaa. Aiemmassa kirjoituksessani Käsky: rakasta! luonnehdin rakastamisen olevan olennaisesti kohteen tarpeen täyttämistä. Määritelmä toteutuu myös avioliitossa miehen ja naisen välillä.

Tämä ruumiillinen ja sielullinen, eli lihallinen, yhteen liittyminen täyttää jo avioliiton määritelmän kokonaan. Jeesus viittasi Vanhan Testamentin luomiskertomukseen sanoessaan:

"Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?" Ja hän jatkoi: "Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi." (Matt. 19:3-6)

Avioliitto, yksi liha, on täydellinen jo ennen mahdollisia biologisia jälkeläisiä.



Lapselliset avioparit

Lapsellisten avioparien muodostamat perheet todistavat erityisellä tavalla – silmin nähtävästi ja siten niillekin, jotka elävät hengellisessä sokeudessa – Jumalan luomisjärjestyksen tarkoituksenmukaisuudesta: kaksi erilaista, toisiaan täydentävää, tulevat yhdeksi lihaksi, ja heidän yhteen liittymisensä hedelmänä syntyy uusi ihmiselämä.

Kuulostaa ehkä, että kirjoittelen itsestään selvyyksiä, mutta viestini onkin, että yhdeksi lihaksi tulemisen mahdollistama lisääntyminen ei olekaan pelkästään luonnollinen ilmiö, vaan Jumalan ihme.

"Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä." (Ps. 139:13-14)

Meistä jokainen on ihme, sellaisenaan arvokas, ennen ensimmäistäkään valintaa, tekoa tai edes aietta, koska Jumala on luonut meidät. Jumala on punonut meidät äitimme kohdussa, naisen ja miehen muodostaman yhden lihan kautta.

Isän ja äidin muodostama yksi liha on perusta, jolla lapsen on hyvä kasvaa identiteettiin, jonka Jumala on hänelle luonut. Ei tarvitse olla freudilainen ymmärtääkseen, että isän, äidin ja lapsen välillä on erityinen, tarkoituksenmukainen sielullinen dynamiikka. Kristinuskossa avioliitto suojaa tätä yhteyttä, jossa lapsi kasvaa.

Joskus kuulee ydinperhevastaisten tahojen perustelevan kantaansa erilaisiin tutkimustuloksiin vedoten. Mutta vaikka neljä vanhempaa, esim. kaksi äitiä ja kaksi isää, voivatkin kuulustella lapsen koululäksyt tehokkaammin kuin yksi äiti ja yksi isä, ja kahdessa eri kodissa kasvava lapsi voi saada kulturaalisesti monipuolisemman kasvatuksen, äidin ja isän muodostamalla perustalla lapsi saa kasvaa yhteydessä oman alkuperänsä totuuteen, joka on kaikkein arvokkainta.

Olemme kaikki ihmeellisyydestämme huolimatta epätäydellisiä, langenneita. Kukaan meistä luoduista ei ole pystynyt täyttämään Jumalan tahtoa myöskään äitinä tai isänä: avioliittoja särkyy, syntyy lapsia, jotka eivät koskaan tapaa biologista vanhempaansa ja äidit ja isät hylkäävät lapsiaan. Jokainen ydinperhekin koostuu langenneista ihmisyksilöistä.

Jumala pystyy kuitenkin käyttämään epätäydellisiä ihmisiä ja olosuhteita hyvän tarkoituksensa toteuttamiseen. Jumalan toiminta Raamatun henkilöiden elämässä osoittaa tämän kirkkaasti. Kristitty tunnustaa todeksi ja hyväksi Jumalan tahdon, jonka Hän on ilmaissut sanassaan ja luomisjärjestyksessä. Hän pyrkii ojentautumaan sen mukaan, vaikka käytännössä joutuu tunnustamaan epäonnistumisensa ja tekemään parannusta läpi ajallisen elämänsä.

  

Naimattomina avioliittoon kutsutut

"'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.' Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa." (Ef. 5:31-32)

 "Nyt on tullut Karitsan häiden aika. Hänen morsiamensa on valmiina, hänen ylleen on puettu hääpuku, hohtavan valkea pellavapuku." (Ilm. 19:7-8)

Ajallinen avioliitto kertoo meille Kristuksen ja Häneen uskovien välisestä ikuisesta liitosta. Raamatussa käytetään seurakunnasta, eli uskovaisista, nimitystä morsian ja Kristuksesta nimitystä ylkä, tai sulhanen. Ajallinen ja ikuinen avioliitto ovat yhtä aikaa totta: ne ovat saman todellisuuden ulottuvuuksia.

Osa uskovaisista on kutsuttu Jumalan seurakuntaan naimattomina. Naimattomilla miehillä ja naimattomilla naisilla on oma tehtävänsä ja osansa uskovien yhteydessä. Naimaton voi osallistua ja omistautua Herran työlle erityisellä tavalla, koska hänen ei tarvitse huolehtia puolisostaan ja mahdollisista lapsistaan.

"Naimaton mies kantaa huolta siitä, mikä koskee Herraa, siitä, miten olisi Herralle mieliksi." (1. Kor. 7:32)

"Samoin naimaton nainen ja nuori neito kantavat huolta siitä, mikä koskee Herraa, jotta olisivat niin ruumiiltaan kuin hengeltäänkin pyhiä." (1. Kor. 7:34)

Myös naimattomat Jumala kutsuu yhteyteensä, ikuiseen avioliittoon, naisina ja miehinä. Tästä esimerkkinä Johanneksen evankeliumin 4 luvussa (Joh. 4:7-42) kuvattu tilanne, josta kirjoitin viime kerralla. Siinä Jeesus kohtasi kaivolle tulleen samarialaisen naisen, jolla ei ollut miestä, ja ilmoitti tälle itsensä odotettuna Pelastajana: "Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi." Jeesus täytti naisen tarpeen, ikuisen veden janon, ja teki sen kunnioittavasti.

Kohtaaminen olisi ollut toisenlainen, luultavasti jo tapaamispaikasta alkaen, jos se olisi tapahtunut Jeesuksen ja miehen välillä – yhtä ihana, mutta erilainen.

Lukekaa neljä evankeliumia Raamatusta – ainakin minusta Jeesus kohtaa naiset eri tavalla kuin miehet, vaikka Hän lausuu kaikenlaisille ihmisille, niin naisille kuin miehille, nuo ihmeelliset sanat: "Sinun uskosi on pelastanut sinut."

Naimattomat uskovaiset miehet ja naiset, jos he pysyvät uskollisina Herralle sydämestään alkaen, voivat olla erityinen todistus muille ihmisille avioliiton ikuisesta ulottuvuudesta – siitä, ettei tämä ajallinen elämä ole kaikki. On olemassa ikuinen täyttymys, harmonia ja tarkoitus, joka on kaiken odottamisen arvoista.




Ikuisen avioliiton lapset

Yllä kirjoitin, kuinka äidin kohdussa kasvava lapsi on Raamatun mukaan ihme. Samoin jokainen uskovainen, joka on syntynyt uudesti ylhäältä (Joh. 3:3-8) Jumalan lapseksi, on todellinen ihmeiden ihme.

Lueskelin kerran sivustoa hebrew4christians, eli Hepreaa kristityille. Heprea on Vanhan Testamentin alkuperäinen kieli. Törmäsin siellä ihmettä tarkoittavaan sanaan, 'nes'. Sivuston mukaan sana 'nes' rakentuu kirjaimista 'nun', joka viittaa taipuneeseen, nöyrtyneeseen, ja 'samekh', joka viittaa Herran tukeen ja suojelukseen.

Kuten sivustolla todetaan, uskovainen ihminen, joka on nöyrtynyt Herran edessä ja turvaa yksin Häneen, on kävelevä ihme! 

Jäsennyksessäni uskovainen on "ikuisen avioliiton lapsi" siten, että Jumala on hänet uudestisynnyttänyt. Jumala toimii morsiamen eli seurakunnan kautta ja synnyttää ihmisiä ikuisiksi lapsikseen. Seurakunta olemme me uskovaiset ihmiset. Jumalan kolmas persoona, Pyhä Henki, on täällä maailmassa tälläkin hetkellä ja vaikuttaa niissä, jotka uskovat Jeesukseen.

  "Tule!"

Uudestisyntymän ihmettä todistamaan ja sen puolesta hyvää vaivaa näkemään Jumala kutsuu kaikkia, jotka eivät torju Jeesusta. Kaikki saavat tulla – kunnioittamaan Jumalan tahtoa.

"Henki ja morsian sanovat: 'Tule!' Joka tämän kuulee, sanokoon: 'Tule!' Joka on janoissaan, tulkoon. Joka haluaa, saa lahjaksi elämän vettä." (Ilm. 22:17)