Yksi liha
Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Mies ja nainen voivat liittyä yhteen erityisellä tavalla, jota kutsutaan Raamatussa yhdeksi lihaksi. Avioliitto yhteen liittymisenä perustuu Jumalan luomalle sukupuolten erilaisuudelle, sille, että ne täydentävät toisiaan. Sukupuolten keskinäiselle täydentävyydelle perustuu seksuaalisuus. Ilman biologisen sukupuolen sekä miehen ja naisen välisen seksuaalisuuden kokonaisuutta ei voida puhua avioliitosta kristinuskossa.
Mies ja nainen ovat silmin nähden ruumiiltaan toisiaan täydentävät, ja tämä täydentävyys toteutuu myös sielullisella tasolla, vaikka sitä ei voi aistillisesti samalla tavalla tavoittaa. Aiemmassa kirjoituksessani Käsky: rakasta! luonnehdin rakastamisen olevan olennaisesti kohteen tarpeen täyttämistä. Määritelmä toteutuu myös avioliitossa miehen ja naisen välillä.
Tämä ruumiillinen ja sielullinen, eli lihallinen, yhteen liittyminen täyttää jo avioliiton määritelmän kokonaan. Jeesus viittasi Vanhan Testamentin luomiskertomukseen sanoessaan:
"Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?" Ja hän jatkoi: "Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi." (Matt. 19:3-6)
Avioliitto, yksi liha, on täydellinen jo ennen mahdollisia biologisia jälkeläisiä.
Lapselliset avioparit
Lapsellisten avioparien muodostamat perheet todistavat erityisellä tavalla – silmin nähtävästi ja siten niillekin, jotka elävät hengellisessä sokeudessa – Jumalan luomisjärjestyksen tarkoituksenmukaisuudesta: kaksi erilaista, toisiaan täydentävää, tulevat yhdeksi lihaksi, ja heidän yhteen liittymisensä hedelmänä syntyy uusi ihmiselämä.
Kuulostaa ehkä, että kirjoittelen itsestään selvyyksiä, mutta viestini onkin, että yhdeksi lihaksi tulemisen mahdollistama lisääntyminen ei olekaan pelkästään luonnollinen ilmiö, vaan Jumalan ihme.
"Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä." (Ps. 139:13-14)
Meistä jokainen on ihme, sellaisenaan arvokas, ennen ensimmäistäkään valintaa, tekoa tai edes aietta, koska Jumala on luonut meidät. Jumala on punonut meidät äitimme kohdussa, naisen ja miehen muodostaman yhden lihan kautta.
Isän ja äidin muodostama yksi liha on perusta, jolla lapsen on hyvä kasvaa identiteettiin, jonka Jumala on hänelle luonut. Ei tarvitse olla freudilainen ymmärtääkseen, että isän, äidin ja lapsen välillä on erityinen, tarkoituksenmukainen sielullinen dynamiikka. Kristinuskossa avioliitto suojaa tätä yhteyttä, jossa lapsi kasvaa.
Joskus kuulee ydinperhevastaisten tahojen perustelevan kantaansa erilaisiin tutkimustuloksiin vedoten. Mutta vaikka neljä vanhempaa, esim. kaksi äitiä ja kaksi isää, voivatkin kuulustella lapsen koululäksyt tehokkaammin kuin yksi äiti ja yksi isä, ja kahdessa eri kodissa kasvava lapsi voi saada kulturaalisesti monipuolisemman kasvatuksen, äidin ja isän muodostamalla perustalla lapsi saa kasvaa yhteydessä oman alkuperänsä totuuteen, joka on kaikkein arvokkainta.
Olemme kaikki ihmeellisyydestämme huolimatta epätäydellisiä, langenneita. Kukaan meistä luoduista ei ole pystynyt täyttämään Jumalan tahtoa myöskään äitinä tai isänä: avioliittoja särkyy, syntyy lapsia, jotka eivät koskaan tapaa biologista vanhempaansa ja äidit ja isät hylkäävät lapsiaan. Jokainen ydinperhekin koostuu langenneista ihmisyksilöistä.
Jumala pystyy kuitenkin käyttämään epätäydellisiä ihmisiä ja olosuhteita hyvän tarkoituksensa toteuttamiseen. Jumalan toiminta Raamatun henkilöiden elämässä osoittaa tämän kirkkaasti. Kristitty tunnustaa todeksi ja hyväksi Jumalan tahdon, jonka Hän on ilmaissut sanassaan ja luomisjärjestyksessä. Hän pyrkii ojentautumaan sen mukaan, vaikka käytännössä joutuu tunnustamaan epäonnistumisensa ja tekemään parannusta läpi ajallisen elämänsä.
Naimattomina avioliittoon kutsutut
"'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.' Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa." (Ef. 5:31-32)
"Nyt on tullut Karitsan häiden aika. Hänen morsiamensa on valmiina, hänen ylleen on puettu hääpuku, hohtavan valkea pellavapuku." (Ilm. 19:7-8)
Ajallinen avioliitto kertoo meille Kristuksen ja Häneen uskovien välisestä ikuisesta liitosta. Raamatussa käytetään seurakunnasta, eli uskovaisista, nimitystä morsian ja Kristuksesta nimitystä ylkä, tai sulhanen. Ajallinen ja ikuinen avioliitto ovat yhtä aikaa totta: ne ovat saman todellisuuden ulottuvuuksia.
Osa uskovaisista on kutsuttu Jumalan seurakuntaan naimattomina. Naimattomilla miehillä ja naimattomilla naisilla on oma tehtävänsä ja osansa uskovien yhteydessä. Naimaton voi osallistua ja omistautua Herran työlle erityisellä tavalla, koska hänen ei tarvitse huolehtia puolisostaan ja mahdollisista lapsistaan.
"Naimaton mies kantaa huolta siitä, mikä koskee Herraa, siitä, miten olisi Herralle mieliksi." (1. Kor. 7:32)
"Samoin naimaton nainen ja nuori neito kantavat huolta siitä, mikä koskee Herraa, jotta olisivat niin ruumiiltaan kuin hengeltäänkin pyhiä." (1. Kor. 7:34)
Myös naimattomat Jumala kutsuu yhteyteensä, ikuiseen avioliittoon, naisina ja miehinä. Tästä esimerkkinä Johanneksen evankeliumin 4 luvussa (Joh. 4:7-42) kuvattu tilanne, josta kirjoitin viime kerralla. Siinä Jeesus kohtasi kaivolle tulleen samarialaisen naisen, jolla ei ollut miestä, ja ilmoitti tälle itsensä odotettuna Pelastajana: "Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi." Jeesus täytti naisen tarpeen, ikuisen veden janon, ja teki sen kunnioittavasti.
Kohtaaminen olisi ollut toisenlainen, luultavasti jo tapaamispaikasta alkaen, jos se olisi tapahtunut Jeesuksen ja miehen välillä – yhtä ihana, mutta erilainen.
Lukekaa neljä evankeliumia Raamatusta – ainakin minusta Jeesus kohtaa naiset eri tavalla kuin miehet, vaikka Hän lausuu kaikenlaisille ihmisille, niin naisille kuin miehille, nuo ihmeelliset sanat: "Sinun uskosi on pelastanut sinut."
Naimattomat uskovaiset miehet ja naiset, jos he pysyvät uskollisina Herralle sydämestään alkaen, voivat olla erityinen todistus muille ihmisille avioliiton ikuisesta ulottuvuudesta – siitä, ettei tämä ajallinen elämä ole kaikki. On olemassa ikuinen täyttymys, harmonia ja tarkoitus, joka on kaiken odottamisen arvoista.
Ikuisen avioliiton lapset
Yllä kirjoitin, kuinka äidin kohdussa kasvava lapsi on Raamatun mukaan ihme. Samoin jokainen uskovainen, joka on syntynyt uudesti ylhäältä (Joh. 3:3-8) Jumalan lapseksi, on todellinen ihmeiden ihme.
Lueskelin kerran sivustoa hebrew4christians, eli Hepreaa kristityille. Heprea on Vanhan Testamentin alkuperäinen kieli. Törmäsin siellä ihmettä tarkoittavaan sanaan, 'nes'. Sivuston mukaan sana 'nes' rakentuu kirjaimista 'nun', joka viittaa taipuneeseen, nöyrtyneeseen, ja 'samekh', joka viittaa Herran tukeen ja suojelukseen.
Kuten sivustolla todetaan, uskovainen ihminen, joka on nöyrtynyt Herran edessä ja turvaa yksin Häneen, on kävelevä ihme!
Jäsennyksessäni uskovainen on "ikuisen avioliiton lapsi" siten, että Jumala on hänet uudestisynnyttänyt. Jumala toimii morsiamen eli seurakunnan kautta ja synnyttää ihmisiä ikuisiksi lapsikseen. Seurakunta olemme me uskovaiset ihmiset. Jumalan kolmas persoona, Pyhä Henki, on täällä maailmassa tälläkin hetkellä ja vaikuttaa niissä, jotka uskovat Jeesukseen.
"Tule!"
Uudestisyntymän ihmettä todistamaan ja sen puolesta hyvää vaivaa näkemään Jumala kutsuu kaikkia, jotka eivät torju Jeesusta. Kaikki saavat tulla – kunnioittamaan Jumalan tahtoa.
"Henki ja morsian sanovat: 'Tule!' Joka tämän kuulee, sanokoon: 'Tule!' Joka on janoissaan, tulkoon. Joka haluaa, saa lahjaksi elämän vettä." (Ilm. 22:17)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti