Jumala valitsi sen mikä maailmassa on halveksittua

  Raamatussa kerrotaan Jumalan valinneen sen, mikä maailmassa on halveksittua, sen, mikä ei ole yhtään mitään... Aloin ajatella tätä sanomaa luettuani Intian perinteisestä kastilaitoksesta sekä erityisesti sen ulkopuolella ja alapuolella elävistä kastittomista. Vaikka kastijärjestelmään perustuva syrjintä on Intian laissa kielletty, kastittomia kartellaan ja kohdellaan huonosti tänäpäivänäkin.

  Itse Jeesus maailmassa ollessaan tuli ihmisten torjumaksi ja ylenkatsomaksi. 

Intian kastittomien herättämiä ajatuksia

  Luin hiljattain lehtijutun Intian traditionaalisesta kastilaitoksesta. Jutussa haastateltu nainen kertoi, että kun hän lapsena kävi kylässä ylimpään kastiin kuuluvien ihmisten luona, isäntäväki osoitti hänet syrjään lattialle istumaan, ja kun hän yritti ojentaa tulitikkurasiaa perheen emännälle, tämä vetäisi kätensä pois ja käski häntä pudottamaan rasian niin, etteivät heidän kätensä koskettaisi toisiaan. Se oli normaalia kohtelua, koska hän kuuluu daliteihin, kastittomiin.

Kasteja on neljä, ja ne ovat, ylimmästä ja arvostetuimmasta alkaen, bramiinit (oppineet, hindulaisuuden pyhiin kirjoituksiin perehtyneet), kshatriyat (sotilaat), vaišyot (kauppiaat) ja šudrat (maanviljelijät ja käsityöläiset). 

Näiden alapuolella ovat kastittomat eli dalitit, joista ylempiin kasteihin kuuluvat ovat vanhastaan käyttäneet nimitystä achuta, koskemattomat. Se tarkoittaa, että kastittoman kosketusta tulee karttaa, koska sen uskotaan tekevän saastaiseksi. Kasti / kastittomuus määräytyy syntymässä eikä sitä voi koskaan muuttaa (vaikkakin joissain tapauksissa kastista voidaan erottaa): bramiinin lapsesta tulee bramiini, dalit-vanhemmille syntyvästä lapsesta tulee dalit. 

Kastijako perustuu alun perin käsitykseen, että kosminen jako, dharma, määrää kaikille eläville olennoille oman paikkansa syntymässä. On arveltu, että joustamaton kastilaitoksen muoto on perua myöhemmältä, brittiläisen siirtomaahallinnon ajalta eikä tule puhtaasti hindulaisuudesta. Dalitien saastaisena pitäminen perustuu paljolti siihen, että heille osoitetaan töitä, joissa ollaan kosketuksissa jätteiden ja ruumiiden kanssa. Karttelun peruste on siis julma yhdistelmä syntyperää (jota ei voi muuttaa) ja sille perustuvia rajattuja työmahdollisuuksia. 

Vaikka kastijärjestelmään perustuva syrjintä on Intian nykylaissa kielletty, perinteen mukainen huono kohtelu on syvään juurtunut kulttuuriin ja ihmisten käsityksiin, minkä takia dalitit kokevat sitä tänäpäivänäkin. Ongelmaa ei ole poistanut edes se, että Intialla on ollut jo kaksi daliteihin kuuluvaa presidenttiä.

  Ilahduin lukiessani Wikipediasta, että Intian kristityistä 80% on dalit-taustaisia. En usko sen olevan sattumaa, vaan uskon, että kristinuskon sanoma vetää puoleensa ihmisiä, joilla on heikko asema maailmassa. Sanotaanhan Raamatussa ihan kirjaimellisesti:

"Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä." (1. Kor. 1:26-29)

  Toisaalta juuri kun ehdin ilahtua, sain selville, että jossain määrin kastilaitoksen mukaista erottelua esiintyy myös Intian kristittyjen keskuudessa, esim. muutamien kirkkojen hautausmailla eri kastit erotetaan toisistaan muureilla... Tarkemmin ajateltuna ei tämä yllätä, ihminen on syntinen. Onhan erilaisia "kastijakoja" kaikkialla maailmassa. Intiassa se vain on saanut tuollaisen julkilausutun muodon.  

Mikään ei kuitenkaan poista sitä, että kristitty, Jumalan lapsi, on aina ylhäistä sukua – tunnustivatpa muut sen ympärillä tai eivät.

Kuningasten Kuningas ja herrojen Herra

  Kun olin ollut uskossa joitain kuukausia, luin Jesajan kirjaa Vanhasta Testamentista. Luvussa 53 kerrottiin jostakusta julmasti ylenkatsotusta ihmisestä: "Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet, ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet. Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet." (Jes. 53:2-3).

Minua kosketti, että Jumalan sanassa oli huomioitu joku ihminen, joka on joskus elänyt täällä maailmassa ja joka on ollut niin torjuttu, kartettu ja halveksittu, etteivät ihmiset edes sietäneet nähdä häntä silmissään. Hänet on kuitenkin kirjattu Raamattuun. Jumala näkee ihmiset, joita tässä maailmassa kohdellaan näkymättöminä ja jotka halutaan unohtaa.

Lukiessani eteenpäin jakeet alkoivat kuulostaa tutuilta: "Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme...", "Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha...", "Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen." (Jes. 53:4-6) Tajusin, että tuo "joku ihminen", josta Jesaja profetoi, on Jeesus, itse Jumalan Poika ihmiseksi syntyneenä!

  Tämän maailman arvojärjestyksistä itse Jeesus torjuttiin. Häntä pilkkasivat ja halveksivat niin muut juutalaiset kuin roomalaisetkin. Jeesuksen saama kohtelu maailmassa kertoo meille räikeästi, ettei ihmisten rakentamiin arvojärjestyksiin ja hierarkioihin voi luottaa. Ja Raamatussa kerrotaankin, että lopulta ne romutetaan. Ne ovat katoavaisia.

Jumala valitsi sen, mikä ei ole mitään "tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin". Sille joka kuvittelee olevansa jotain sen perusteella miten sijoittuu tämän maailman arvojärjestyksissä, Jumalan sana tekee selväksi, ettei hänkään lopulta ole mitään ilman Jumalaa. Sitä kautta Jumala kutsuu kaikkia ihmisiä omikseen, lapsikseen ja ikuisen elämän perillisiksi. 

  Me olemme vanhempiemme lapsia ja sukujemme jälkeläisiä, ja hyvä niin, mutta kun ihminen tulee uskoon Jeesukseen, hänestä tulee sen lisäksi Jumalan lapsi. Jeesus kutsuu tapahtumaa "syntymiseksi uudesti, ylhäältä" (Joh. 3). Ja se joka on uudestisyntynyt Jumalan lapseksi, on kuninkaallista sukua yli maailman hierarkioiden. Jeesus Kristus, joka maailmassa torjuttiin, on todellisuudessa kuningasten Kuningas ja herrojen Herra!

"Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Näin toteutuu kirjoitus: 'Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta.'" (1. Kor. 1:30-31)

Pohdintoja sielunvihollisesta

  Millainen on Saatana, Jumalan vastustaja ja ihmisen sielun vihollinen? Mihin hän pyrkii? Onko Saatanaa syytä pelätä? Mikä on paras ase sielunvihollisen juonia vastaan?

Jumalan vastustaja

  Satanistit sanovat pitävänsä Saatanaa symbolina sille, että ihminen uskoo itseensä Jumalan sijaan. Eli siinä missä kristinusko edustaa uskoa Jumalaan, satanismi edustaa ihmisen uskoa itseensä. Mutta onko Saatana sellainen persoona, joka sopii symboloimaan ihmisen uskoa omaan itseensä?

Raamatun perusteella vaikuttaa, että Saatana vähät välittää siitä, mihin joku uskoo, kunhan hän vain ei usko Jeesukseen. Joten uskoipa ihminen Jumalan sijaan itseensä, toisiin ihmisiin tai ihmisyyteen, johonkin ideologiaan tai maailman uskontoon, rahan mahtiin, luontoon tai vaikka ei yhtään mihinkään, Saatana on tyytyväinen. Saatana katsoo voitokseen sen, jos ihminen ei usko Jeesukseen Herranaan ja Pelastajanaan ja siten tulisi Jumalan lapseksi ja pelastuisi. 

Päättelen näin jo siitä, että hepreankielinen Saatana-nimi, jota Raamatussa paholaisesta käytetään, tarkoittaa suomeksi vastustajaa. Saatana on Jumalan vastustaja; se on hänen elämäntehtävänsä. Saatana ei mielestäni siis ole sopiva symboli millekään uskolle tai ylipäätään millekään positiiviselle pyrkimykselle, koska yli kaiken muun hän edustaa epäuskoa Jumalaan. 

Se että joku uskoo itseensä Jumalan sijaan on vain yksi vaihtoehto, joka kyllä kelpaa Saatanalle siinä missä moni muukin. Ja koska Jumalan tahto on, että ihmiset uskoisivat Jeesukseen syntiensä sovittajana ja elämänsä Herrana ja siten pääsisivät Hänen luokseen, Saatana pyrkii yli kaiken muun estämään sitä toteutumasta. 

  Kuulin kerran luonnehdinnan, että Saatana ei pysty luomaan mitään, hän pystyy vain tuhoamaan, ja sen takia, kateellisesta vihasta, hän on omistanut kaiken aikansa Jumalan luomistyön tuhoamiselle. Kaikki nimitykset ja luonnehdinnat, joita Raamatussa käytetään Saatanasta, ilmaisevatkin juuri tuhoamista, hajottamista ja alas repimistä: valheen isä, murhaaja, varas, kiusaaja jne.

Jobin kirjan alussa kerrotaan Jumalan ja Saatanan välisestä keskustelusta. Jumala kysyy Saatanalta, mistä tämä tulee ja saa vastauksen: "Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta" (Job 1:7; käännös 1933/38). Saatana siis vain kuljeksii ympäriinsä maailmassa eksyttämässä ihmisiä, etteivät he löytäisi Jumalan tielle tai etteivät pysyisi sillä. Hänellä ei ole mitään muuta päämäärää kuin Jumalan päämäärän vastustaminen.

Saatana pyrkii siihen, että ihminen tuhoutuisi hänen kanssaan, sen takia hän on paitsi Jumalan, myös ihmisen vihollinen, sielunvihollinen.

"Saatana on ollut murhaaja alusta asti. Hän on kaukana totuudesta, se on hänelle vieras. Kun hän valehtelee, hän todella puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä." (Joh. 8:44)

Valaa epäuskoa Jumalan sanaan

  Saatanasta puhutaan joskus siihen tyyliin, että hän olisi vain ärsyttävä kiusankappale, ei vaarallinen, vaan pikemmin kuin jonkinlainen ihmisen epämääräinen kaveri, joka aina välillä onnistuu vähän vetämään nenästä. Leikkimieliset nimitykset, kuten vanha vihtahousu, ovat esimerkkejä tästä.

Raamatun perusteella mielikuva on väärä. Ihmisen syntiinlankeemus, ja sen myötä hirvittävä pahuus ja monenlaiset kärsimykset sekä kuolema ja ero Jumalasta, sai alkunsa siitä, että Saatana onnistui "vetämään nenästä" ihmistä Eedenin puutarhassa. Ei siis mikään pikkujuttu. Saatanan tahto ihmisiä kohtaan on paha, ja hän on meitä ovelampi.

"Nainen vastasi käärmeelle: "Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: 'Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.'" Silloin käärme sanoi naiselle: 'Ei, ette te kuole.'" (1. Moos. 3:2-4)

Tapa jolla Saatana huijasi ihmistä aikojen alussa on sama, joka hänellä on käytössään tänä päivänäkin: hän valaa ihmisiin epäuskoa Jumalan sanaa kohtaan. Hän pyrkii siihen, että ihmiset torjuisivat Jumalan sanan ja että nekin, jotka uskovat siihen, epäilisivät ja lopulta hylkäisivät sen.

  Saatana viekoittelee ihmisiä syntiin monin eri tavoin. Raamatussa mainitaan eräs hänen toimintatapansa: "tekeytyyhän itse Saatanakin valon enkeliksi" (2. Kor. 11:14) Kun mietin, miten tämä ilmenee nykymaailmassa, mieleeni tulee "rakkauspuhe", jolla kaunistellaan ja pyritään oikeuttamaan monenlaisia syntejä. Samalla jätetään huomiotta, yritetään selittää tyhjiin ja uudelleentulkitsemalla väännellä Jumalan sanaa muuksi kuin mitä se on.

Nykyään puhutaan rakkaudesta ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin, tai ainakin rakkaus-sanaa viljellään ahkerasti. Rakkaudella, joka samastetaan empatiaan ja muihin tunteisiin, puolustellaan mm. aborttia, samaa sukupuolta olevien avioliittoa, biologisten tosiasioiden vastaisten sukupuolikäsitysten hyväksymistä, avioeroa ja perheen hajottamista uuden rakkauden löytymisen takia, eutanasiaa... 

Raamatusta napsitaan asiayhteydestä irrottaen kohtia, kuten "Jumala on rakkaus", mm. edellä lueteltujen asioiden tueksi. Todellisuudessa ne ovat räikeästi Raamatussa ilmoitettua Jumalan tahtoa vastaan. 

"Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee." (Jaak. 4:7; 1933/38)

Syyttäjä

  Kun ihminen on valmis tekemään parannuksen, valmis tunnustamaan Jumalalle syntinsä ja pyytämään anteeksiantoa, Saatanasta kuoriutuu syyttäjä. Hän ryhtyy syyttämään ihmistä Jumalan edessä eli esittämään, ettei tämä syntiensä takia kelpaa Jumalalle. Synnintuntoon tullut ihminen voi joutua sielunvihollisen kylvämien epäilysten valtaan ja kokea, ettei hän kelpaa Jumalalle eikä voi saada syntejään anteeksi. 

Syyttäjänä Saatana paitsi koettaa vakuutella, ettei Jumala olisi armahtavainen, myös esittää asiat siten, että pelastus olisi ansaittava omin teoin. Tämä on taas vain yksi reitti, jota pitkin Saatana hyökkää Jumalan sanaa vastaan – onhan Raamatun ydinsanoma evankeliumi: Jumala lähetti Poikansa Jeesuksen Kristuksen pelastamaan syntisiä.

"– Nyt on pelastus tullut, meidän Jumalallamme on kuninkuus ja mahti ja hänen Voidellullaan valta. Nyt on Syyttäjä syösty alas, tuo, joka meidän Jumalamme edessä syytti veljiämme päivin öin. He voittivat hänet, Karitsan veri ja heidän todistuksensa toivat heille voiton." (Ilm. 12:10-11)

Paras ase sielunvihollisen hyökkäyksiä vastaan onkin Raamattu, jossa kerrotaan, että Jumala antaa syntejään katuvalle anteeksi Jeesuksen ristinsovituksen tähden, että evankeliumi on tarkoitettu julistettavaksi kaikille luoduille (Mark. 16:15) ja että pelastus on yksin Jumalan armosta (Ef. 2:8-9).

"Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." (1. Joh. 4:9-10; 1933/38)

  Synnintunto sinänsä on siis hyvä asia, Jumalan sanan kuuluukin saada ihminen ymmärtämään ja tunnustamaan syntisyytensä. Mutta Jumalan tahdon mukainen synnintunto johtaa parannukseen, Hänen anteeksiantonsa vastaanottamiseen ja uuteen elämään uskossa Jeesukseen. Saatanan syytösten päämääränä taas on, että ihminen vaipuisi epätoivoon.

  Vaikka tässä kirjoituksessa olen pohtinut Saatanaa ja hänen juoniaan, normaalissa arjessa en juuri ajattele koko asiaa. Keskityn sen sijaan Jumalaan ja Hänen sanaansa. Kristityn elämän ei kuulu olla Saatanan pelkäämistä, vaan elämistä evankeliumin ilossa, Jumalan sanaan luottaen. Sillä vaikka Saatana on meitä ihmisiä ovelampi, Jumala on viisaudessaan ja voimassaan kaiken yläpuolella.  

Jeesus on jo tuonut meille voiton vihollisesta. Saatana itsekin tietää, että hänen aikansa on käymässä vähiin. Ilmestyskirjassa kerrotaan, että aikojen lopussa hänet tullaan heittämään ikuiseen tuleen (Ilm. 20:10).