Raamatussa kerrotaan Jumalan valinneen sen, mikä maailmassa on halveksittua, sen, mikä ei ole yhtään mitään... Aloin ajatella tätä sanomaa luettuani Intian perinteisestä kastilaitoksesta sekä erityisesti sen ulkopuolella ja alapuolella elävistä kastittomista. Vaikka kastijärjestelmään perustuva syrjintä on Intian laissa kielletty, kastittomia kartellaan ja kohdellaan huonosti tänäpäivänäkin.
Itse Jeesus maailmassa ollessaan tuli ihmisten torjumaksi ja ylenkatsomaksi.
Intian kastittomien herättämiä ajatuksia
Luin hiljattain lehtijutun Intian traditionaalisesta kastilaitoksesta. Jutussa haastateltu nainen kertoi, että kun hän lapsena kävi kylässä ylimpään kastiin kuuluvien ihmisten luona, isäntäväki osoitti hänet syrjään lattialle istumaan, ja kun hän yritti ojentaa tulitikkurasiaa perheen emännälle, tämä vetäisi kätensä pois ja käski häntä pudottamaan rasian niin, etteivät heidän kätensä koskettaisi toisiaan. Se oli normaalia kohtelua, koska hän kuuluu daliteihin, kastittomiin.
Kasteja on neljä, ja ne ovat, ylimmästä ja arvostetuimmasta alkaen, bramiinit (oppineet, hindulaisuuden pyhiin kirjoituksiin perehtyneet), kshatriyat (sotilaat), vaišyot (kauppiaat) ja šudrat (maanviljelijät ja käsityöläiset).
Näiden alapuolella ovat kastittomat eli dalitit, joista ylempiin kasteihin kuuluvat ovat vanhastaan käyttäneet nimitystä achuta, koskemattomat. Se tarkoittaa, että kastittoman kosketusta tulee karttaa, koska sen uskotaan tekevän saastaiseksi. Kasti / kastittomuus määräytyy syntymässä eikä sitä voi koskaan muuttaa (vaikkakin joissain tapauksissa kastista voidaan erottaa): bramiinin lapsesta tulee bramiini, dalit-vanhemmille syntyvästä lapsesta tulee dalit.
Kastijako perustuu alun perin käsitykseen, että kosminen jako, dharma, määrää kaikille eläville olennoille oman paikkansa syntymässä. On arveltu, että joustamaton kastilaitoksen muoto on perua myöhemmältä, brittiläisen siirtomaahallinnon ajalta eikä tule puhtaasti hindulaisuudesta. Dalitien saastaisena pitäminen perustuu paljolti siihen, että heille osoitetaan töitä, joissa ollaan kosketuksissa jätteiden ja ruumiiden kanssa. Karttelun peruste on siis julma yhdistelmä syntyperää (jota ei voi muuttaa) ja sille perustuvia rajattuja työmahdollisuuksia.
Vaikka kastijärjestelmään perustuva syrjintä on Intian nykylaissa kielletty, perinteen mukainen huono kohtelu on syvään juurtunut kulttuuriin ja ihmisten käsityksiin, minkä takia dalitit kokevat sitä tänäpäivänäkin. Ongelmaa ei ole poistanut edes se, että Intialla on ollut jo kaksi daliteihin kuuluvaa presidenttiä.
Ilahduin lukiessani Wikipediasta, että Intian kristityistä 80% on dalit-taustaisia. En usko sen olevan sattumaa, vaan uskon, että kristinuskon sanoma vetää puoleensa ihmisiä, joilla on heikko asema maailmassa. Sanotaanhan Raamatussa ihan kirjaimellisesti:
"Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä." (1. Kor. 1:26-29)
Toisaalta juuri kun ehdin ilahtua, sain selville, että jossain määrin kastilaitoksen mukaista erottelua esiintyy myös Intian kristittyjen keskuudessa, esim. muutamien kirkkojen hautausmailla eri kastit erotetaan toisistaan muureilla... Tarkemmin ajateltuna ei tämä yllätä, ihminen on syntinen. Onhan erilaisia "kastijakoja" kaikkialla maailmassa. Intiassa se vain on saanut tuollaisen julkilausutun muodon.
Mikään ei kuitenkaan poista sitä, että kristitty, Jumalan lapsi, on aina ylhäistä sukua – tunnustivatpa muut sen ympärillä tai eivät.
Kuningasten Kuningas ja herrojen Herra
Kun olin ollut uskossa joitain kuukausia, luin Jesajan kirjaa Vanhasta Testamentista. Luvussa 53 kerrottiin jostakusta julmasti ylenkatsotusta ihmisestä: "Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet, ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet. Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet." (Jes. 53:2-3).
Minua kosketti, että Jumalan sanassa oli huomioitu joku ihminen, joka on joskus elänyt täällä maailmassa ja joka on ollut niin torjuttu, kartettu ja halveksittu, etteivät ihmiset edes sietäneet nähdä häntä silmissään. Hänet on kuitenkin kirjattu Raamattuun. Jumala näkee ihmiset, joita tässä maailmassa kohdellaan näkymättöminä ja jotka halutaan unohtaa.
Lukiessani eteenpäin jakeet alkoivat kuulostaa tutuilta: "Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme...", "Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha...", "Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen." (Jes. 53:4-6) Tajusin, että tuo "joku ihminen", josta Jesaja profetoi, on Jeesus, itse Jumalan Poika ihmiseksi syntyneenä!
Tämän maailman arvojärjestyksistä itse Jeesus torjuttiin. Häntä pilkkasivat ja halveksivat niin muut juutalaiset kuin roomalaisetkin. Jeesuksen saama kohtelu maailmassa kertoo meille räikeästi, ettei ihmisten rakentamiin arvojärjestyksiin ja hierarkioihin voi luottaa. Ja Raamatussa kerrotaankin, että lopulta ne romutetaan. Ne ovat katoavaisia.
Jumala valitsi sen, mikä ei ole mitään "tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin". Sille joka kuvittelee olevansa jotain sen perusteella miten sijoittuu tämän maailman arvojärjestyksissä, Jumalan sana tekee selväksi, ettei hänkään lopulta ole mitään ilman Jumalaa. Sitä kautta Jumala kutsuu kaikkia ihmisiä omikseen, lapsikseen ja ikuisen elämän perillisiksi.
Me olemme vanhempiemme lapsia ja sukujemme jälkeläisiä, ja hyvä niin, mutta kun ihminen tulee uskoon Jeesukseen, hänestä tulee sen lisäksi Jumalan lapsi. Jeesus kutsuu tapahtumaa "syntymiseksi uudesti, ylhäältä" (Joh. 3). Ja se joka on uudestisyntynyt Jumalan lapseksi, on kuninkaallista sukua yli maailman hierarkioiden. Jeesus Kristus, joka maailmassa torjuttiin, on todellisuudessa kuningasten Kuningas ja herrojen Herra!
"Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Näin toteutuu kirjoitus: 'Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta.'" (1. Kor. 1:30-31)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti