Jumalalla on valta heittää Helvettiin ne, jotka eivät Häntä tottele – senkö takia, pelosta, uskovainen pyrkii elämään Jumalan käskyjen mukaan?
Vahvimman oikeus?
Joskus nuorena tein netistä löytämäni testin, jolla pyrittiin kartoittamaan vastaajan etiikkaa ja moraalia. Yksi englanninkielisen testin väittämistä kuului "Might makes right", ja siihen piti vastata, onko samaa vai eri mieltä. Suomeksi kysymyksen voisi muotoilla vaikka näin: "Perustuuko moraali viime kädessä vahvimman määräysvaltaan?"
Vastasin kieltävästi – onhan ilmeistä, että ihmiset tekevät paljon vääryyttä heikommilleen, ja kautta aikojen yhteisöt ja järjestäytyneet yhteiskunnat ovat hyväksyneet ja laillistaneet monenlaisia vääryyden muotoja.
Vuosia myöhemmin, ollessani jo uskossa, kysymys tuli uudestaan mieleeni. Tällä kertaa pohdin sitä suhteessa Jumalaan sekä Raamattuun, jossa kaikkivaltias Jumala on ilmoittanut tahtonsa, miten meidän tulee elää. Onko kristinuskon moraalissa kyse lopulta might makes right -periaatteesta: Jumalan sana on lakimme siksi, että Jumala on meitä vahvempi, kaikkein vahvin?
Kristinuskon vastustajat maalaavat joskus tuollaisen kuvan: kaikkivaltias taho, jota kristityt palvovat, mielivaltaisesti määrää miten tulee elää, ja tuon tahon kaikkivaltius on perimmäinen syy sille, miksi hänen käskyjensä mukaan ojentaudumme. Sillä jos emme toimi kuten kaikkivaltias tahtoo, kohtalomme on tulla heitetyiksi Helvettiin.
Vaikka on totta, että Jumala on kaikkivaltias ja vahvin ja että Hän sanoo viimeisen sanan ja että kaikkien ihmisten kohtalo on Hänen käsissään, se ei kuitenkaan ole oikean ja väärän perusta kristinuskossa. Raamatussa kerrotaan nimittäin, että Jumala on paitsi kaikkivaltias, myös pyhä ja vanhurskas eli täydellisen hyvä ja oikeamielinen. Jumalan käskyt ovat hyvät ja oikeat, koska Jumala on hyvä ja oikeamielinen.
Vaikka Jumala on kaikkivaltias, on jotain, mitä Hän ei voi tehdä, mutta mihin ihmiset pystyvät. Raamatussa kerrotaan nimittäin, että Jumala ei valehtele (Tit. 1:2; käännös 1933/38). Se ei kuitenkaan ole rajoite tai heikkoutta, vaan juuri Jumalan vanhurskautta. Jos Jumala olisi pelkästään kaikkivaltias ja vahvin, Hän voisi valehdellakin. Mutta koska Jumala on vanhurskas, Hän ei valehtele.
Vaikka ihmiset pystyvät valehtelemaan, Jumalaa ei kukaan voi pettää. Ihmiset pystyvät valehtelemaan toisilleen, mutta Jumalalle eivät. Jumala näkee ihmisen sydämeen (mm. Room. 8:27). Ja Hänellä on valta ja voima heittää valehtelija Helvettiin. Jumala on siis sekä kaikkivaltias että vanhurskas.
"Herra, sinä olet oikeamielinen, oikeat ovat sinun päätöksesi." (Ps. 119:137)
Raamattu kehottaa pelkäämään Jumalaa
Jos kerran kristinuskossa oikea ja väärä eivät perustu Jumalan voimaan ja valtaan heittää tottelemattomat Helvettiin, vaan Hänen vanhurskauteensa, miksi sitten Raamatussa siellä täällä kehotetaan pelkäämään Jumalaa? Jeesus sanoo suoraan "pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin" (Matt. 10:28). Toinen tunnettu lause on "Herran pelko on viisauden alku" (Ps. 111:10).
Noista kohdista yleensä opetetaan, että kehotuksilla Herran pelkoon tarkoitetaan, että kristityn tulee suhtautua Jumalaan kunnioittavasti – Herran pelko on Jumalan suuruuden, pyhyyden ja viisauden muistamista ja sen mukaisesti suhtautumista. Niin minäkin sen ymmärrän.
Joissain kehotuksissa pelätä Jumalaa, esim. yllä lainatuissa Jeesuksen sanoissa, taustalla on vastakkainasettelu: miksi pelätä ja pyrkiä miellyttämään ihmisiä, kun Jumala on kaikkein korkein? Ihmiset voivat vaikuttaa siihen, millaista elämämme täällä maailmassa on, mutta Jumala yksin päättää ikuisuudestamme. Jos siis jotakuta on syytä pelätä ja miellyttää, niin Jumalaa.
Jumalan pelko kunnioituksena on sitäkin, että muistaa Jumalan olevan itseä viisaampi. Jos Raamatussa sanotaan jotain, mikä vaikka on oman tasa-arvokäsityksen vastaista, Jumalan kunnioittamista on, että luottaa Hänen sanaansa ja kyseenalaistaa oman käsityksensä, pysähtyy miettimään asiaa uudelleen.
Kunnioittavaan suhtautumiseen kuuluu Jumalan tinkimättömyyden muistaminen: vaikka uskovainen on Jumalan lapsi, Jumala ei hyväksy vääryyttä uskovaiseltakaan. Kuulostaa ehkä selviöltä, mutta ihmisillä on taipumus ajatella, että jonkin ryhmän jäsenyys tuo erivapauksia, ja siitä on seurauksena ylimielistä käyttäytymistä. Kristityn tulee olla nöyrä ja Jumalaa-pelkäävä. Jumalan oikeamielisyys ei vaihtele sen mukaan, kuka Hänen edessään on.
Tätä kautta nuo Herran pelkoon kehottavat jakeet palauttavat uskovaisen Jeesuksen ristin luo, jos hän on ajan mittaan lipunut siitä jonnekin. Uskovainen kristitty on ristin varassa elämänsä loppuun asti – sen saman ristin, jonka luo Jumala jokaista ihmistä kutsuu. Synnistä tulee tehdä parannus ja turvata Jumalan anteeksiantoon, jonka Jeesus meille toi ristillä. Raamatun mukaan siinä, Jeesuksessa, on Jumalan rakkaus meitä kohtaan.
Mikä on pahin pelkosi? Itse olen aina vastannut, että hylätyksi tuleminen. Jumalan hylkäämäksi tuleminen olisi sanoin kuvaamattoman kauheaa. Sen takia on helpottavaa, että Raamatussa mainitaan toinenkin asia, valehtelemisen lisäksi, mitä Jumala ei voi tehdä: "Jos olemme uskottomia, hän pysyy silti uskollisena, sillä omaa olemustaan hän ei voi kieltää." (2. Tim. 2:13) Jumala on siis kaikkivaltias, vanhurskas ja rakkaudessaan uskollinen.
"Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." (Room. 8:38-39)
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti