tiistai 2. heinäkuuta 2019

Matalan kynnyksen kirkko? Ajatuksia Pride-kohusta


"Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä." (Room. 12:2)

  Kirkko tarkoittaa Jeesukseen uskovien yhteisöä. Kirkolle on uskottu pelastuksen evankeliumi, jota sen tulee julistaa "kaikille luoduille" (Mark 16:15). Evankeliumin julistamisen tarkoituksena on, että mahdollisimman moni alkaisi uskoa Jeesukseen, syntiemme sovittajaan ja ylösnousseesseen elämän Herraan, jonka tunnemme Raamatun kautta.

  Viime päivinä mediassa ja nettipalstoilla on keskusteltu Suomen evankelis-luterilaisen kirkon yhteistyökumppanuudesta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen Helsinki Pride -tapahtuman kanssa. Eniten huomiota ovat saaneet KD:n kansanedustaja Päivi Räsäsen kriittiset kannanotot, joissa hän on kysynyt, kuinka kirkon ratkaisu sopii yhteen Raamatun ilmoituksen kanssa.

Jos kirkon ihmiset eivät ole osallistuneet Prideen Jumalan tahtoa, parannusta ja syntien anteeksiantoa julistaakseen, vaan osoittaakseen hyväksyntänsä ja tukensa teoille, jotka Raamatun mukaan ovat Jumalan tahdon vastaisia, kritiikki on ilman muuta aiheellista.

  Raamatussa meille kerrotaan, että Jumalan asettama avioliitto on miehen ja naisen välinen (Matt. 19:3-12) ja että sen ulkopuoliset seksuaaliset suhteet ovat Jumalan tahdon vastaisia eli syntiä (mm. 2. Moos. 20:14, 1. Kor. 6:9-11). Edelleen Raamatun mukaan Jumala on luonut meidät biologiseen sukupuoleemme – sukupuoli ei perustu ihmisen omiin aivoituksiin ja kokemukseen eikä sitä voi vaihtaa tai "korjata" (1. Moos. 1:27).

  Ja kuitenkin, samanaikaisesti Raamatun ilmoituksessa pitäytymisen kanssa, kirkon tulisi minunkin mielestäni olla matalan kynnyksen yhteisö, eli sellainen, mihin on helppo tulla, ja enemmänkin: yhteisö, joka kutsuu ihmisiä lämmöllä ja rakkaudella. Miten tämä voisi olla mahdollista?


 Armon sanoman esillä pitäminen  


 "Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." (Room. 6:23)

  Minusta matalan kynnyksen periaate tarkoittaa kristinuskon ja kirkon yhteydessä Jumalan armon ja syntien anteeksiannon julistamista. Koko evankeliumi menettää merkityksensä meidän puheissamme, jos emme kerro, että Jumalan omiksi ja Taivastielle päästäksemme tarvitsemme Jeesusta, joka sovitti syntimme.

Jotta evankeliumi syntien anteeksiannosta voi avautua kuulijalle, on kerrottava, että olemme syntisiä ja Jumalan anteeksiannon tarpeessa. Synti tulee sanoa synniksi.

Raamatussa kerrotaan, millaista on Jumalan tahdon mukainen elämä ja mikä on Hänen tahtonsa vastaista eli syntiä. Sama Raamattu, joka kertoo meille synnistä ja Helvetistä, kertoo meille Jeesuksesta, jonka Jumala lähetti pelastamaan meidät synneistämme ja Helvetiltä, että voisimme tulla Hänen omikseen.

  Minusta yksi tärkeimmistä tavoista, jolla kristitty voi omalta osaltaan tehdä kirkosta matalan kynnyksen yhteisön, on sen tunnustaminen, että on itsekin vajavainen, on itsekin saanut syntinsä anteeksi ja elää Jumalan armon varassa uutena luomuksena Jeesusta seuraten.

Itsellenikin aikoinaan evankelistoista tehokkaimpia, kutsuvimpia olivat juuri ne, jotka todistivat oman elämänsä kautta nöyrästi ja rehellisesti.

  Kaikki mikä on Jumalan tahdon mukaista uskovaisen elämässä, on Jumalan tekoa ja Jeesuksen ansiota – ilman Jeesusta olisimme tismalleen samassa tilassa kuin hekin, jotka eivät nyt usko Häneen.


Raamattuun voi luottaa

  Kristittyjen tulee antaa oikea todistus Jeesuksesta, ja se on Raamatun mukainen.

Joskus kohtaa ihmisiä, jotka kyllä sanovat olevansa kristittyjä, mutta sanovat myös, etteivät usko koko Raamattuun, vaan ainoastaan tiettyihin Jeesuksen sanoihin, joille sitten antavat itse merkityksen. He jättävät pois ne kohdat, joissa Jeesus kehottaa kääntymään ja tekemään parannuksen synneistä (mm. Mark. 1:15, Luuk. 5:31-32, Joh. 8:11).

Mutta eikö ole epäjohdonmukaista, että noukkii vain tietyt kohdat todistuksesta ja hylkää saman todistuksen muut kohdat?

Jeesus omalla esimerkillään ja opetuksellaan osoitti, että kaikki Kirjoitukset, myös Vanhan Testamentin lakikirjat, ovat luotettavia. Ja mitä tulee Uuden Testamentin apostolien kirjeisiin, Jeesus itse valitsi apostolinsa, opetti heitä ja apostolit kirjoittivat kirjeet Häneltä saamansa opetuksen mukaan.

"Ja hän selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu." (Luuk. 24:27)


Rakkaus ja synnistä puhuminen

  Entä rakkaus? Eikö kristityn korkein käsky ole rakastaa? Miten voi rakastaa toista ihmistä, jos samanaikaisesti kuitenkin viittaa Raamatun opetukseen, joka osoittaa hänet syntiseksi?

Humanistinen käsitys lähimmäisen rakastamisesta näyttää edellyttävän, ettei sano mitään, mikä saattaisi loukata toista: jos toinen loukkaantuu sanoistani, niin se on osoitus siitä, että olen kohdellut häntä rakkaudettomasti. Sen takia puhe synnistä on lähtökohtaisesti rakkaudetonta puhetta.

Raamatun mukaan taas puhe synnistä on välttämätöntä, että voi puhua rakkaudesta. Syntien anteeksianto Jeesuksen sovitustyön kautta juuri on Jumalan rakkauden ydin:

"Siinä on rakkaus — ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." (1. Joh. 4:10; 1938)

Kuten olen aiemminkin tässä blogissa sanonut, olen kiitollinen siitä, että minua aikonaan "loukattiin" Jumalan sanalla, eli kerrottiin, että Jumalan silmissä olen syntinen ja että tietyt tekoni ovat olleet syntiä.

  Apostoli Johannes kirjoittaa uskovaisille myös, että meidän tulee rakastaa toisiamme sillä rakkaudella, jolla Jumala on rakastanut meitä ja antanut meille Jeesuksessa. Uskosta osattomia lähimmäisiämmekin meidän tulee rakastaa Jumalalta saamassamme rakkaudessa pysyen ja julistaen sitä teoillamme, asenteillamme ja sanoillamme, kun kohtaamme toisia ihmisiä.

Eihän meidän kristittyjen tule rakastaa tavalla, joka on ristiriidassa Jumalalta saamamme rakkauden kanssa. Meidän tulee rakastaa kaikkia ihmisiä Jumalan sanan mukaan eikä sen mukaan, minkä maailma kulloinkin muotoilee lähimmäisenrakkauden määritelmäksi.