Esoteerinen tieto tarkoittaa uskonnollisessa keskustelussa ihmisen sisimmästä kumpuavaa ilmestystietoa, joka on tarkoitettu vain harvoille ja valituille, "tietoon vihityille". Kristinusko on juuri päinvastainen esoteerisiin uskontoihin verrattuna: evankeliumi on tarkoitettu julistettavaksi kaikille.
Miksi esoteerinen uskonnollisuus kiehtoo?
Pari vuotta sitten kuuntelin netistä uskontoaiheisen keskustelun. Etnisistä juurista kiinnostuneet keskustelijat pohtivat tapoja elvyttää esikristillisiä pakanauskontoja Euroopassa ja muualla läntisessä maailmassa. Kristinuskoa he moittivat sen auktoritatiivisuudesta ja esoteerisuuden torjumisesta. Minua alkoi kiinnostaa, mitä tuo "esoteerisuus" tarkoittaa ja että pitääkö kritiikki paikkaansa.
Googlaamalla sain selville, että esoteerinen tieto tarkoittaa uskonnollisessa keskustelussa yksilön sisimmästä kumpuavaa ilmestystietoa, joka on tarkoitettu "tietoon vihityille", sisäpiirille. Joten kyllä, keskustelijoiden kritiikki pitää paikkansa: kristinusko ei ole esoteerista. Jumalan ilmoitus Itsestään ja tahdostaan on ihmisten ulkopuolta eikä sisimmästä lähtöisin, ja evankeliumi on tarkoitettu kaikille julistettavaksi (Mark. 16:15).
Monet muut uskonnot taas ovat selkeästi esoteerisia: totuuden löytääkseen ihmisen tulee kääntää katse omaan sisimpään meditoiden, valaistumista tavoitellen. Monissa näistä uskonnoista pyrkimys perustuu uskomukselle, että ihminen on osa jumaluutta; sen takia ihminen voi löytää jumalallisen tiedon ja totuuden sisimmästään.
Tähän ryhmään kuuluvat olennaisilta osiltaan Aasian suuret uskonnot, niiden läntiset New Age -tyyppiset versiot sekä ymmärtääkseni, ja yllä mainittujen keskustelijoiden mukaan, erilaiset ns. pakanalliset luonnonuskonnot. Myös kristinuskon historiassa on esiintynyt (ja esiintyy tänä päivänäkin) harhaoppista "esoteerista kristillisyyttä", mm. Rudolf Steinerin teosofia.
Miksi erilaiset esoteeriset uskonnot ovat niin suosittuja nykyään? Ehkä yksi syy, miksi esoteerisuus kiehtoo on varmaan sen salaperäisyys ja se, että siihen vihkiytyminen liittää yksilön uskonnolliseen "eliittiporukkaan" – ihmiset haluavat päästä sisäpiiriin.
Toinen syy voi olla, että ympäröivä kulttuuri ainakin täällä läntisessä maailmassa on nykyään niin monimutkaista ja ristiriitaista, mitä tulee sellaisiin asioihin kuin elämän tarkoitus sekä kysymys oikeasta ja väärästä, että rauhaa ja varmuutta etsivät ihmiset mieluummin kääntävät katseensa sisimpäänsä ja rauhoittelevat itseään sanoen, että jokaisella on oma totuutensa.
Maailma myös palkitsee siitä kannasta, että jokaisella on oma totuutensa. Se samastetaan suvaitsevuuteen. Sanomalla niin voi varmistella, ettei loukkaa ketään. Sen seurauksena jokainen voi elää omassa kuplassaan. Valitettavasti joskus sen seurauksena myös on välinpitämättömyyttä sekä se, ettei mistään tärkeästä (elämän tarkoitus, hyvä ja paha jne.) edes keskustella, kun pelätään loukkaamista niin paljon.
En minäkään tuomitse ihmisiä ja käyttäydy kunnioittamattomasti eri tavoin uskovia kohtaan, mutta en myöskään sanoisi, että jokaisella on oma totuutensa. En usko totuuden vaihtelevan ja olevan ristiriitainen. Uskon ja väitän, että Jeesus Kristus on Totuus. Vastaavasti en edes loukkaannu siitä, jos tai kun joku ei-kristitty sanoo minun uskoni olevan hölynpölyä; hänelläkin on oikeus ilmaista näkemyksensä.
Kristillinen usko – joukko ulkoa opeteltuja opinkappaleita?
Onko kristityn usko ulkonaista? Hyväksytään ylhäältäpäin annettuna erilaisia uskomuksia ja opinkappaleita ja toistetaan niitä sokeassa uskossa ilman, että edes pyritään ymmärtämään mitä ne tarkoittavat?
Tämä kritiikki ihmetyttää minua, koska näen kristinuskon perusopin selkeänä ja johdonmukaisena – kaikki vain eivät usko ja siksi torjuvat sen. Sanoisin jopa, ettei kristinuskossa ole mitään hämärää ja outoa, siis sellaista, mikä olisi mahdollista toistaa vain, jos sen on ensin opetellut ulkoa.
Ehkä kritiikki lähtee usein siitä, että sen esittäjä vertaa kristinuskoa esoteerisiin uskontoihin, joissa ihminen itse on ilmestystiedon lähde, kanavoi ja selittää jumalallisia viestejä ja oikeastaan on itse jumala tai ainakin osa jumaluutta. Siihen nähden kristillinen usko ehkä näyttää ulkonaiselta?
Kristinuskon "opinkappaleet" eivät ole ulkoa opeteltaviksi ja ilman mieltä toistettaviksi tarkoitettuja, vaan Jumala haluaa meidän myös ymmärtävän ilmoituksensa. Kaikki Jumalaa ja pelastusta koskevat asiat, jotka meidän tämän ajallisen elämän aikana on tarkoitus ymmärtää, avautuvat ymmärrettäviksi uskossa: Jumalan luomistyöhön eli luontoon sisältyvä tarkoituksenmukaisuus, Jumalan tahto miten meidän tulisi elää, se ettemme ole eläneet Hänen tahtonsa mukaan eli ihmisen syntisyys sekä Jumalan lähettämä pelastus Jeesuksessa Kristuksessa.
"Miksi kristityn pitää aina tarkistaa asiat Raamatusta? Etkö itse osaa vastata?" on kysymys, joka uskovaisille toisinaan esitetään. Vastaus on, että ihminen – uskovainenkin, johon Jumalan Pyhä Henki on tullut asumaan – on erehtyväinen, kun taas Jumalan sanaan voi luottaa. Sen takia kaikki Jumalaa koskevat opetukset, julistukset ja väitteet täytyy ns. koetella Raamatulla.
Pyhä Henki nimenomaan osoittaa oman itsen ulkopuolelle, Jeesukseen Kristukseen, todistaa Hänestä sekä avaa uskovaiselle Raamatun sen ydinsanoman eli pelastuksen evankeliumin kautta. Pyhän Hengen läsnäolo sydämessä ei siis tee uskovaisesta erehtymätöntä ihmistä, vaan saa luottamaan Jumalan sanaan, joka on erehtymätön.
"Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni." (Ps. 119:105)
Onko Jumala etäinen?
Kristinuskossa ihminen itse ei ole jumala tai osa jumaluutta – onko suhde Jumalaan tämän erillisyyden takia etäinen?
Tähän on helppo vastata. Itse asiassa yhteys ja läheisyys on mahdollista vain erillisten olentojen välillä: juuri se, että ihminen ei ole Jumala, loogisesti mahdollistaa ihmisen ja Jumalan välille yhteyden, suhteen, läheisyyden. Ja Jumala avasi yhteyden lähettämällä Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
Uskonsuhde on erityinen, sillä jokainen joka uskoo Jeesukseen Pelastajanaan ja Herranaan, niin kuin Raamatussa opetetaan, on Jumalan lapsi. Kristinuskossa Jumala Itse on uskovaisen Taivaallinen Isä.
"Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!" (Gal. 4:6)
Minulle se, että pelastuksen evankeliumi on yksinkertainen, selkeä ja kaikille tarkoitettu, todistaa Jumalan rakkaudesta ja hyvästä tahdosta ihmisiä kohtaan. Kristinusko ei ole sisäpiirijuttu, elitististä, vaikeaa ymmärtää tai tietoa johon pitäisi asteittain vihkiytyä.
Jouluevankeliumi muistuttaa minua tästä. Ilosanoma Vapahtajan syntymästä ilmoitettiin niin Itämaan tietäjille, jotka olivat varmaan poikkeuksellisen viisaita miehiä, kuin samalla seudulla oleville paimenille. Paimenet olivat vartioimassa laumaansa, kun Herran enkeli ilmestyi heille ja kertoi ihmeellisestä tapahtumasta. He kaikki kiirehtivät katsomaan vastasyntynyttä Jeesusta (Luuk. 2:8-20).
Viimeinen kysymys: jos kristinuskon sanoma on tarkoitettu kaikille, eikä vain osalle ihmisistä, miksi sitten Jumala ei tee niin, että kaikki ihmiset uskoisivat sen? Tuohon en osaa vastata. Tiedän vain, että evankeliumi on tarkoitettu julistettavaksi kaikille luoduille. Jeesus itse käski niin:
"Menkää kaikkeen maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille." (Mark. 16:15)
