Pohdintoja taiteesta: tekoäly vastaan ihminen

  En ole tekoälytaiteen ystävä. En edes siinä tapauksessa että se tulisi kehittymään ajan mittaan yhä paremmaksi, ylevämmäksi, loisteliaammaksi...

Kohdallani ei ole kyse tunneperäisestä asenneongelmasta tai muutosvastarinnasta, vaan minulla on järkiperäinen perustelu kannalleni. Keksin sen ajatellessani Jumalaa. 

 Kaksi ajatuksia herättävää keskustelua

Kuva: Pixabay / Mali Aroesti

  Katsoin mielenkiintoisen YouTube-videon. Esiintyvänä muusikkona jo parin vuosikymmenen ajan elantonsa ansainnut mies kertoi kokeilleensa musiikkia generoivaa tekoälyohjelmaa. Hän oli syöttänyt ohjelmaan kirjoittamansa laulunsanat sekä kuvauksia omista tunnetiloistaan säkeisiin liittyen. Tulos yllätti hänet myönteisesti. Hän piti tekoälyn tuottamasta kappaleesta niin paljon että teki siitä oman mies ja kitara -versionsa. 

Mutta hän tunsi piston omassatunnossaan: oliko kappale hänen omansa? jos hän esittää sen yleisölle, pitääkö hänen kertoa että se on tekoälyn tuotos? Hän tunnusti ettei itse koe kappaleen olevan hänen omansa, mutta koska hän kirjoitti sanoituksen, se on enemmän hänen kuin kenenkään muun...

Kommenttiosastossa joku arvioi, että tekoälyn generoima musiikki tullee kehittymään ajan mittaan yhä paremmaksi ja että tulevaisuudessa kukaties tulee olemaan lähinnä tekoälymusiikkia. Joku toinen vastasi toivovansa, ettei niin koskaan tule käymään, sillä se olisi valtava menetys ihmisyydelle. 

Voin vain kuvitella miten monin tavoin tekoälyohjelmat tulevaisuudessa pystyvät muokkaamaan ja yhdistelemään ääniä sekä generoimaan vaikkapa hämmästyttäviä päällekkäisiä sävelkuvioita. 1600-luvulla syntyneen Bachin luomukset ovat monitasoisuudessaan ja harmonisuudessaan ihmeellisen kauniita. Tekoälylle luulisi olevan helppo nakki generoida vielä monitasoisempia, mosaiikkimaisia äänimaisemia... Tosin tähänastisten näytteiden perusteella en itse ihan vielä jaksa uskoa että tekoäly tulisi koskaan tavoittamaan klassisen musiikin säveltäjäsuuruuksien tasoa.

  Toisessa nettikeskustelussa joku luonnehti tekoälyn generoimaa musiikkia yleisesti huonoksi. Joku tekoälytaidetta puolustava penäsi perusteluja ja sai vastauksen, joka oli kerännyt satoja tykkäyksiä: se on liian täydellistä, liian virheetöntä, ja siten elotonta. Nyökyttelin vastaukselle. Jälleen samaa mieltä. 

Mutta tekoälytyyppi esitti perustavanlaatuisia vastakysymyksiä: miksi täydellisyys ja virheettömyys on ongelma, ja miksi täydellisyys olisi yhtä kuin elottomuus? Kukaan ei vastannut.

Aloin itse miettiä vastauksia kysymyksiin. Miksi epätäydellisyys on taiteessa hyvä asia? Ei kai meidän tule päätellä, että virheet ja säröt sinänsä tuovat lisäarvoa taideteokseen? Jos näin olisi niin meidänhän periaatteessa tulisi pyrkiä tiettyyn virheiden vähimmäismäärään per luomus? Kuulostaa nurinkuriselta pyrkimykseltä. 

Pysyin kuitenkin kannassani. En ole tekoälyllä generoidun musiikin, tai ylipäätään tekoälytaiteen, ystävä. 

Mikä minua siinä oikein hiertää? 

Ei luomus itsessään...

  Joitain päiviä myöhemmin aloin löytää vastauksia. Olin juuri ajattelemassa erästä Jumalaan liittyvää asiaa, kun oivalsin: avaintekijä on luominen, luovuus ja luoja!

Uskon että meidän ihmisten olemassaolossa ja arvossa on luovuttamattoman olennaisena tekijänä Luoja. Emme olisi olemassa ilman Jumalaa. Emme ole olemassa sattuman aikaansaamana. 

Väitän että taiteessa, kuten musiikissa, niinikään luoja on luovuttamattoman tärkeässä osassa. Luovassa prosessissa seuloutuu esiin taiteilijan elämän merkityksellisiä kokemuksia, ajatuksia ja tunteita – muistoja, toiveita, pelkoja, iloa, rakkautta, surua, ihanteita... – ja nämä siirtyvät lopputuloksena syntyvään luomukseen suoraan ja epäsuorasti. Teoksesta ne voivat avautua vastaanottajille, siis toisille eläville ihmisille, joiltain osin yksilöllisesti, joiltain osin niin että nämä tunnistavat vaistonvaraisesti omia saman kaltaisia kokemuksiaan.

Me ihmiset olemme perineet luovuuden Jumalalta. Taide on luojansa kautta inhimillistä. Inhimillisyys on olennaista taiteessa niin, että ilman sitä taide ei ole oikeaa taidetta. 

Tekoälytaide ja se, että se hiertää niin monia ihmisiä, kenties tulee ajan mittaan työntäneeksi tapaa, jolla ajattelemme taidetta, uudelleen lähemmäs menneiden vuosisatojen romanttista ajattelua luovista taiteilijaneroista? Taiteessa ei ole kyse vain teoksesta sellaisenaan, vaan myös sen luojasta, hänen taiteellisesta lahjastaan ja luovasta prosessistaan. Tämä puolestaan saattaa saada ihmiset ajattelemaan myös lahjan antajaa...

  Luomisen kautta saa vastauksensa myös edellä mainitsemani hämmentävä kysymys virheiden arvosta tai merkityksestä taideteoksessa: virheet, epätäydellisyys, säröisyys ovat hyvä asia taideteoksessa siksi, että ne saavat kuuntelijan vaistonvaraisesti tunnistamaan, että kyseessä on ihmisen luomus, mikä puolestaan johtuu siitä ymmärryksestä että ihminen on aina, täydellisyyteen pyrkiessäänkin, virheitä tekevä. 

Säröisyys ei ole arvo sinänsä, vaan koskettava merkki siitä että taideteoksen luoja on ihminen. Maan tomusta Jumalan kuvakseen luoma, syntiin langennut ja rikkinäinen, täydellisen Jumalan elämänhenkäystä sielussaan kantava.

"Ylistäkää Herraa, te hänen luotunsa

kaikkialla hänen valtakunnassaan.

Ylistä Herraa, minun sieluni!" (Ps. 103:22)

Herran tie erämaassa – Raamatunjakeita sävelin, osa 2

  Barokkiajan säveltäjä Georg Friedrich Händelin tunnetuimman teoksen, Messias-oratorion, sanoitus koostuu kokonaan Raamatun jakeista. Teos alkaa kahdella kappaleella, joiden sanat ovat Jesajan kirjan luvusta 40.

Profeetta Jesaja puhui huutavasta äänestä, joka käskee valmistamaan Herralle tien erämaahan. Keneen ja mihin hän viittasi?

Jesajan ennussanat

  Viime aikoina olen rukoillut paljon erään asian puolesta sekä rukoillessani lukenut Raamattua. Jumalan sanan äärellä tunnen rauhaa, ja siksi en joskus haluaisi lopettaa lukemista.

Tykkään myös kuunnella musiikkia, joten keksin, että voin välillä yhdistää nämä kaksi kuuntelemalla Händelin Messias-oratoriota! Sen libretto eli sanoitushan koostuu kokonaan Raamatun jakeista. Olen kirjoittanut Messias-oratoriosta blogissani aiemminkin. 

  Comfort ye ja Ev'ry valley ovat oratorion ensimmäiset kappaleet alkusoiton jälkeen, ja kummankin sanat tulevat Jesajan kirjan luvusta 40. Tällä videolla brittiläinen tenori Nicholas Sharratt laulaa molemmat kappaleet yhteen soittoon: https://www.youtube.com/watch?v=2Pz9BCMFoP8

  Suomeksi jakeet kuuluvat seuraavasti:

"Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani",

sanoo teidän Jumalanne.

"Puhukaa suloisesti Jerusalemille

ja julistakaa sille,

että sen vaivanaika on päättynyt,

että sen velka on sovitettu,

sillä se on saanut Herran kädestä

kaksinkertaisesti kaikista synneistänsä."

Huutavan ääni kuuluu:

"Valmistakaa Herralle tie erämaahan,

tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme.

Kaikki laaksot korotettakoon,

kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon;

koleikot tulkoot tasangoksi

ja kalliolouhut lakeaksi maaksi." (Jes. 40:1-4; käännös 1933)

Profeetta Jesaja puhui historiallisessa tilanteessa, jossa israelilaiset olivat olleet Babylonian kuninkaan vallan alaisuudessa, ja nyt tuo vaivanaika oli päättymässä. Jumala kehotti palvelijoitaan lohduttamaan israelilaisia, julistamaan heille hyvät uutiset lähellä olevasta helpotuksesta sekä syntien sovituksesta. 

Jakeessa 3 mainittu erämaa ihan kirjaimellisena paikkana oli (ja on tänä päivänäkin) juutalaisille merkittävä, koska Mooseksen aikaan Herra oli johdattanut Israelin kansan halki erämaan luvattuun maahan. Erämaavaelluksella, tiettömällä taipaleella, heidän esivanhempansa olivat olleet riippuvaisia Herran huolenpidosta ja johdatuksesta. Erämaa muistuttaa myös vaikeuksista uskonsuhteessa Jumalaan.

Sanoihin "valmistakaa Herralle tie erämaahan" sisältyy paljon merkitystä, mutta lyhyesti sanottuna ne ymmärtääkseni julistavat Herran puoleen kääntymisen tarvetta, luottamista Häneen omien polkujen kulkemisen sijaan. 

VT:n aikaan kuulemma matkaan lähteville kuninkaille valmisteltiin tie erämaiden halki, jotta heidän matkantekonsa olisi sujuvaa. Jesajan sanatkin julistavat Kuninkaan tuloa...

 Jakeet eivät koske pelkästään Vanhassa Testamentissa kerrottuja vaiheita tai vain israelilaisia, vaan niillä on lisäksi, ja ennen kaikkea, laajempi merkitys, joka ulottuu profeetallisesti Uudessa Testamentissa kerrottuihin tapahtumiin sekä koskee kaikkia, koko maailmaa.

Messias – Voideltu Pelastajakuningas

  Jesajan mainitsema "huutava ääni" on profetia Uuden Testamentin Johannes Kastajasta. Matteuksen evankeliumissa kerrotaan:

"Noihin aikoihin Johannes Kastaja tuli ja alkoi julistaa Juudean autiomaassa: »Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!» 

Juuri häntä tarkoittaa profeetta Jesajan sana:

– Ääni huutaa autiomaassa:

»Raivatkaa Herralle tie,

tasoittakaa hänelle polut!»" (Matt. 3:1-3)

 

Johannes Kastaja meni kirjaimellisesti erämaahan eli autiomaahan ja julisti ihmisille kääntymistä Herran puoleen, sillä VT:n profetioissa luvattu pelastus oli nyt lähellä. Kun Johannes eräänä päivänä näki Jeesuksen tulevan luokseen, hän huudahti, niin ikään Jesajan profetian mukaisesti: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!" (Joh. 1:29, Jes. 53:9-15)

Israelin kansaan profeettojen ennussanojen mukaisesti syntynyt Jeesus on Jumalan lähettämä syntien sovitus ja pelastus niin israelilaisille kuin kaikkien muidenkin kansojen ihmisille. Jos joku siis ihmettelee, mitä kiinnostavaa kristitylle muka on VT:n kirjoissa, joissa puhutaan juutalaisten vaiheista ja suhteesta Jumalan kanssa, niin vastaus on, että se on myös meidän pelastushistoriaamme! 

  Händelin Messias-oratorion sanoitukset on otettu suureksi osaksi Vanhasta Testamentista, mikä mielestäni painottaa kuulijoille VT:n ja UT:n välistä jatkuvuutta. Samoin tekee se, että Jeesusta kutsutaan Messiaaksi, joka on hepreaa ja tarkoittaa samaa kuin UT:n kreikankielinen nimitys Kristus, eli voideltua. 

Voitelu viittaa muinaisen Israelin kuninkaiden virkaan asettamiseen: vaikutusvaltainen henkilö, Herran palvelija, voiteli tulevan kuninkaan pään kuninkuuden merkiksi. VT:n profetioissa oli odotettu Jumalan Voideltua, Pelastajakuningasta, jonka kuninkuus tulee olemaan ikuista.

Johannes Kastaja julisti, että tuo odotettu Messias oli nyt tulossa. Hän valmisteli ihmisiä Jeesuksen, Pelastajakuninkaan, tuloa varten saarnaamalla kääntymystä ja parannusta synneistä. Johanneksen jälkeen Jeesus aloitti julkisen toimintansa.

Herran tie sydämen erämaassa

  Lukiessani mitä pastorit ja teologit ovat aikojen saatossa kirjoittaneet Jesaja 40:n jakeista 3-4 eli tien valmistamisesta Herralle – polkujen tasoittamisesta, laaksojen korottamisesta, vuorten ja kukkuloiden alentamisesta jne. – törmäsin erääseen puhuttelevaan ajatukseen. 

Englantilainen Matthew Henry -niminen pappi ja kirjailija (hän syntyi v. 1662 ja oli siten Händelin aikalainen) kirjoitti näiden jakeiden yhteydessä tiestä ihmisen sydämeen. Ihmissydän on kuin erämaa, vaikeakulkuinen maasto, mutta Jumalan sana, jota meidän tulee tutkia ja julistaa muillekin, voi raivata sinne tien Herralle. 

Henryn pohdinta menee suomennettuna jotenkin näin: "Valmistakoon Herra meidän sydämemme sanansa opetuksella ja Henkensä vakaumuksella, jotta korkeat ja ylpeät ajatukset tulisivat alennetuiksi, hyviä haluja istutetuiksi, kiero ja karu luonne tulisi suoristetuksi ja pehmennetyksi sekä kaikki esteet poistetuiksi niin, että sydämemme voisivat olla valmiit hänen tahtoonsa maailmassa sekä valmistautuneita hänen taivaalliseen valtakuntaansa."