Onko kristinuskon julistamisesta hyötyä – vai jopa haittaa?

  Uskonsa julistajia pidetään ärsyttävimpänä ihmistyyppinä. Jotkut kristitytkin ovat nykyään sitä mieltä, ettei julistaminen edistä kristinuskon asiaa.

  Jeesus kuitenkin antoi käskyn saarnata evankeliumia kaikille luoduille.

Saarnaajavideot

  Katselen silloin tällöin YouTubesta yhdysvaltalaisia "saarnaajavideoita". Katusaarnaajat (open air preacher, street preacher) menevät julkisille paikoille ja rupeavat saarnaamaan Raamattu toisessa kädessä ja megafoni toisessa. Megafonia he käyttävät mm., jos joku yrittää meluamalla peittää saarnan.

Tyypillisiä paikkoja ovat yliopistojen piha-alueet ja ulkoilmatapahtumat. Saarnaajilla on vastustajia lähes joka paikassa, mutta heillä on sananvapauslain mukaan oikeus saarnata paikoissa, joiden ylläpitoon on saatu verorahoja (mm. yliopistot jotka saavat julkista rahoitusta). Saarnaajat kuvaavat tapahtuman ja lataavat videon YouTubeen. Videot (ja saarnatapahtumat) ovat kestoltaan pari tuntia.

Suomessa ei ole moista kulttuuria. Rupesinkin katselemaan videoita ihan uteliaisuudesta.

Saarnaajien keskeisiä aiheita ovat synnit, Jumalan viha syntiä kohtaan, parannuksen tekeminen, pelastus Jeesuksen veren kautta. Näistä aiheista he lukevat otteita Raamatusta. Joskus saarnaajat kertovat omasta uskoontulostaan. Toisin sanoen he julistavat Jumalan sanaa ja evankeliumia eri näkökulmista, ja julistamisen tapana on saarnaaminen julkisella paikalla.

  Yksi videoilla jatkuvasti esillä oleva kysymys on, onko saarnaamisesta mitään hyötyä kristinuskon näkökulmasta vai onko siitä jopa haittaa. 

Yliopisto-alueilla saarnaajat nimittäin käyvät melkein joka kerta saman keskustelun. Tuohtunut opiskelija, joka kertoo itsekin olevansa kristitty, tulee kysymään eivätkö saarnaajat tajua, että he ärsyttäväksi koetulla toiminnallaan tulevat vain työntäneeksi ihmisiä kauemmas kristinuskosta. Siihen saarnaaja yleensä vastaa olevansa Jumalan töissä, eli toimivansa vain Jumalan tahdon mukaan, ja ettei hänen tehtävänsä ole arvioida sen hyödyllisyyttä.

Voisi helposti ajatella noiden opiskelijoiden tavoin, että saarnaamisesta on pikemminkin haittaa, mutta jokaisella näkemälläni videolla jokunen opiskelija pysähtyy kuuntelemaan saarnaa, esittämään kysymyksiä Raamatusta, esittämään asiallisesti vasta-argumentteja, kiittämään tai pyytämään rukousta.

"julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen." (2. Tim. 4:2)

Oma kokemukseni

  Julkisella paikalla megafoniin saarnaamista pidetään ihan ymmärrettävästi ärsyttävänä. Toisaalta jo paljon hienotunteisempaan julistamiseen suhtaudutaan torjuvasti, esim. nettikeskusteluissa tämän on kokenut varmaan jokainen uskostaan puhunut kristitty.

Laajalti jaettu mielipide vaikuttaa olevan, että omaa uskoaan julistavat kuuluvat kaikkein raivostuttavimpaan ihmistyyppiin.

Joskus törmää jopa toisiin kristittyihin, jotka suitsivat asiallista mutta kuumentunutta keskustelua kristittyjen ja uskosta osattomien välillä. Perustelu on sama kuin edellä mainitsemillani saarnaajavideoilla kuultu: se ei edistä kristinuskoa.

  Mikä mahtaa olla totuus? Onko julistamisesta hyötyä vai jopa haittaa? 

Tulin itse uskoon Raamattua lukiessani. Olenkin aina tavannut ajatella, että tulin uskoon yksikseni. Toki Jumalan läsnä ollessa ja vaikutuksesta, mutta en siis missään hengellisessä tilaisuudessa tai rippileirillä tms. Toisaalta mitä tapahtui sitä ennen? 

On ihme, että edes tulin aloittaneeksi Raamatun lukemisen. Näin sen pelottavana – tuomitsevana ja tulikivenkatkuisena. Sellaisenahan Raamatusta puhutaan uskomattomien keskuudessa, joihin itsekin kuuluin. Kaiken lisäksi olin joitain vuosia aiemmin tehnyt abortin ja tiesin, miten vakava synti se Raamatun mukaan on. 

Aloitin lukemisen vieläpä Vanhan Testamentin alusta. Sydän vapisten luin lakia, tuomiota ja rangaistuksia käsittelevät luvut. Jossain vaiheessa minusta alkoi tuntua, etten voi päästä Taivaaseen. Miksi en lopettanut lukemista ja vaikkapa ruvennut etsimään lohtua jostain tilanteeseeni paremmin sopivasta uskonnosta? Maailmahan on pullollaan uskontoja, joissa ei puhuta synneistä ja tuomiosta lainkaan. Nykyään oikeastaan kannustetaan kutakin muodostamaan itse oma uskontonsa, valiten "parhaita paloja" eri uskonnoista ja niiden pyhinä pidetyistä teksteistä. Miksi en tehnyt niin?

Syy on, että olin kuullut uskovaisten julistavan evankeliumia niin kuin se olisi keskeisin asia Raamatussa ja kristinuskossa. Näin jälkeenpäin ymmärrän miten suuri vaikutus sillä oli. Jatkoin Raamatun lukemista ja sain todeta, että kaikesta ankaruudesta huolimatta ilosanoma Jumalan rakkaudesta ja anteeksiannosta Jeesuksessa todella on sen ydinsanoma.

Joten sen lisäksi, että evankeliumin julistaminen on Jeesuksen lähetyskäskyn noudattamista sinänsä, oma kokemukseni on, että se myös tuottaa hedelmää. Omasta kokemuksestani tiedän senkin, että vaikkei ihminen heti vaikuttaisi vastaanottavaiselta evankeliumille, sanat voi jäädä hänen sisimpäänsä ja ohjata häntä Jeesuksen luo myöhemmin.

"Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille." (Mark. 16:15) 

Kristitty puolustaa sananvapautta

  Julkisen keskustelun polttopisteessä on ollut viime viikkoina yhtä aikaa, mutta toisistaan riippumatta, kaksi aihetta, joita molempia pohtiessani olen päätynyt lukemaan Apostolien tekojen lukua 17. 

Ne ovat Ukrainan sodan aikaansaama keskustelu Suomen rajojen turvaamisesta ja Päivi Räsäsen sananvapausoikeudenkäynnin synnyttämä keskustelu vapaudesta julistaa Jumalan sanaa Suomessa.

Miten maan rajat ja sananvapaus kytkeytyvät Raamatussa toisiinsa?

Jotta ihmiset etsisivät Jumalaa

  Seuratessani uutisia ja keskustelua Ukrainan sodasta sekä sen vaikutuksista Suomen turvallisuustilanteeseen aloin ajatella kansan oikeutta omaan maahansa. Mistä oikeus on tullut?

Kansainvälisiin sopimuksiin ja tunnustuksiin perustuva oikeus on jo riittävä: itsenäisen maan rajoja ei saa loukata. Uskovaisena minua kuitenkin kiinnostaa, mitä Raamatussa aiheesta mahdollisesti sanotaan.

Päädyin lukemaan Apostolien tekojen lukua 17, jossa apostoli Paavali kertoo ateenalaisille Jumalasta:

"Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet. " (Apt. 17:26-27; käännös 1992)

Siinä se on sanottu ihan suoraan: Jumala on antanut kansoille asuma-alueet rajoineen, joten esim. Suomi on Jumalan lahja suomalaisille!

Minulta oli jäädä huomaamatta, että jakeissa kerrotaan myös syy, miksi Jumala on antanut tämän lahjan. Sen tarkoitus on, että ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties löytäisivät Hänet. 

Ja koska Jumala on ilmoittanut tien luokseen sanomassa Jeesuksesta pelastuksena sekä antanut uskoville käskyn julistaa tätä pelastussanomaa, Jumalan tarkoituksen mukaisesti toimiminen edellyttää sananvapautta. Tässä kohtaa mieleeni tuli toinen ajankohtainen tapaus, nimittäin kansanedustaja Päivi Räsäsen sananvapausoikeudenkäynti (joka Jumalan kiitos päättyi käräjäoikeudessa kaikkien syytteiden hylkäämiseen). 

  Suurin osa maailman uskonnoista – luonnonuskonnot ja valaistumisuskonnot – perustuvat pelkkään harjoittajan omaan kokemukseen, mutta kristinuskon ytimessä on sana. Jumala loi luomakunnan sanallaan, Jeesus on Jumalan Sana joka tuli lihaksi, ja Raamattu on Jumalan kirjoitettu sana.

Meidän on Suomessa huolehdittava sananvapauden turvaamisesta, ja siten Raamattuun perustuvan evankelioivan sanan julistamisen sallimisesta. 

 Areiopagi

  Apostolien teoissa kuvaillaan sen aikaista sananvapauden tilaa Välimeren molemmin puolin, ja se ei ollut hääppöinen: apostolit joutuivat vainotuiksi, vangituiksi, pahoinpidellyiksi ja surmatuiksi evankeliumin julistamisen tähden. Jeesus oli sanonut, että niin tulee tapahtumaan.

Luvussa 17 kerrotaan kuitenkin silloisen ateenalaisen kulttuurin piirteestä, joka sananvapauden osalta kuulostaa minusta hienolta. Ateenalaiset nimittäin olivat tavattoman kiinnostuneita kuulemaan "uusia oppeja", ja niiden esittämisen areenaksi oli tullut arvostettu Areiopagi-kukkula. Areiopagilla oli satoja vuosia kokoontunut Ateenan virkamiesten neuvosto ja siellä mm. pidettiin oikeudenkäyntejä.

Kun apostoli Paavali oli tullut Ateenaan julistamaan evankeliumia, osa paikallisista oli kiinnostuneita tästä "uudesta opista", jota hän julisti:

"Muutamat epikurolaiset ja stoalaiset filosofit ryhtyivät puheisiin hänen kanssaan, ja jotkut heistä sanoivat: »Minkähän tiedonjyvän tuokin luulee noukkineensa?» »Taitaa olla vieraiden jumalien julistajia», sanoivat toiset, sillä Paavali julisti evankeliumia Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta." (Apt. 17:18)

Voisin kuvitella Paavalin olleen hyvillään kiinnostuneesta, joskin epäilevästä, vastaanotosta filosofien Ateenassa. Varsinkin seuraavaa tapahtumaa hän taatusti piti mahtavana tilaisuutena:

"He veivät hänet mukanaan Areiopagille ja sanoivat: »Saisimmeko tietää, mikä on se uusi oppi, jota sinä julistat?" (Apt. 17:19)

Paavali sai keskeisellä paikalla julistaa Jumalan sanaa kiinnostuneille kuulijoille. Vaikka hän Ateenaan saavuttuaan oli joutunut kuohuksiin kaikkialla kaupungissa esillä olleiden epäjumalankuvien takia, hän puhui paikallisille kohteliaasti: 

"Ateenalaiset! Kaikesta näkee, että te tarkoin pidätte huolta jumalien palvonnasta. Kun kiertelin kaupungilla ja katselin teidän pyhiä paikkojanne, löysin sellaisenkin alttarin, jossa oli kirjoitus: ’Tuntemattomalle jumalalle.’ Juuri sitä, mitä te tuntemattanne palvotte, minä teille julistan." (Apt. 17:22-23)

Ja Paavali kertoi ihmisille elävästä Jumalasta, joka on luonut maailman ja kaiken mitä siinä on, ja joka vaatii ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen. Hän kertoi Jeesuksesta, miehestä, jonka Jumala on asettanut edessä olevan tuomiopäivän tuomariksi ja, tämän kaiken vakuudeksi, herättänyt kuolleista!

  Ihailen Areiopagin keskustelukulttuuria, olkoonkin, että moni tuli kuuntelemaan siellä pidettyjä puheita vain kuullakseen loputtomasti uusia oppeja. Tärkeintä on, että evankeliuminkin julistaminen sallittiin. Luvussa 17 kerrotaan, että monet Kreikassa, myös jotkut ateenalaiset, tulivat uskoon kuunneltuaan Paavalin ja muiden apostolien julistusta.

Ehkä monet heistäkin, jotka eivät heti ymmärtäneet evankeliumin ihmeellisyyttä, myöhemmin muistivat kuulemansa ja ymmärsivät minkä aarteen sanat välittivät?

Miksi yleinen sananvapaus?

  Eikö olisi näin kristityn näkökulmasta ihan mahtavaa, jos Suomessa vain kristinuskon julistaminen olisi sallittu? Ja jos joku yrittäisi puhua jonkin muun uskonnon tai katsomuksen puolesta tai kritisoida kristinuskoa, häntä estettäisiin puhumasta? Eikö sillä tavoin maksimoitaisi todennäköisyys sille, että ihmiset löytäisivät Jumalan?

No tietenkään se ei olisi mahtavaa. Paitsi että se olisi ihmisten luonnollisen ilmaisunvapauden loukkaamista, se ei olisi mahtavaa myöskään kristillisen uskon näkökulmasta. Nimittäin silloin tarkoitus "jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet" ei toteutuisi. Ainakin minun ymmärtääkseni Jumalan etsimisen mahdollisuus toteutuu parhaiten ympäristössä, jossa vallitsee yleinen sananvapaus.

Sitä paitsi jos kaikkien olisi lain mukaan pakko "olla kristittyjä", monet vain teeskentelisivät saadakseen muiden, mukaan lukien viranomaisten, hyväksynnän. Valtiossa, jossa vain kristinusko olisi sallittu, ihmisille saattaisi muodostua käsitys, että uskoon ja pelastukseen riittää, että on syntynyt sen valtion kansalaiseksi ja tekee ulkoisesti mitä vaaditaan.

Silloinhan ihmiset eivät enää aidosti etsisikään Jumalaa. He saattaisivat sanoa uskovansa Jeesukseen, mutta se ei olisi tunnustus eli sanat eivät tulisi sydämestä.

"Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen." (Room. 10:9-10)

  Sananvapauden vastustaminen on Jumalan tarkoituksen vastustamista. Mitä sananvapautta vastustavia tahoja tämän päivän maailmassa on? Nykyinen Venäjän hallinto on tunnettu sananvapauden tiukasta rajoittamisesta, mutta myös meillä täällä "vapaassa lännessä" puhaltavat nykyään sananvapautta vastustavat tuulet, kuten mm. Räsästä vastaan nostetut syytteet ovat osoittaneet. 

  Ehkä Jumala on johdattanut nämä kaksi tapausta, siis Suomen rajojen turvaamista koskevan keskustelun sekä sananvapauskiistan, tapahtuviksi samaan aikaan, jotta muistaisimme, että nämä asiat kytkeytyvät toisiinsa?