Uskonsa julistajia pidetään ärsyttävimpänä ihmistyyppinä. Jotkut kristitytkin ovat nykyään sitä mieltä, ettei julistaminen edistä kristinuskon asiaa.
Jeesus kuitenkin antoi käskyn saarnata evankeliumia kaikille luoduille.
Saarnaajavideot
Katselen silloin tällöin YouTubesta yhdysvaltalaisia "saarnaajavideoita". Katusaarnaajat (open air preacher, street preacher) menevät julkisille paikoille ja rupeavat saarnaamaan Raamattu toisessa kädessä ja megafoni toisessa. Megafonia he käyttävät mm., jos joku yrittää meluamalla peittää saarnan.
Tyypillisiä paikkoja ovat yliopistojen piha-alueet ja ulkoilmatapahtumat. Saarnaajilla on vastustajia lähes joka paikassa, mutta heillä on sananvapauslain mukaan oikeus saarnata paikoissa, joiden ylläpitoon on saatu verorahoja (mm. yliopistot jotka saavat julkista rahoitusta). Saarnaajat kuvaavat tapahtuman ja lataavat videon YouTubeen. Videot (ja saarnatapahtumat) ovat kestoltaan pari tuntia.
Suomessa ei ole moista kulttuuria. Rupesinkin katselemaan videoita ihan uteliaisuudesta.
Saarnaajien keskeisiä aiheita ovat synnit, Jumalan viha syntiä kohtaan, parannuksen tekeminen, pelastus Jeesuksen veren kautta. Näistä aiheista he lukevat otteita Raamatusta. Joskus saarnaajat kertovat omasta uskoontulostaan. Toisin sanoen he julistavat Jumalan sanaa ja evankeliumia eri näkökulmista, ja julistamisen tapana on saarnaaminen julkisella paikalla.
Yksi videoilla jatkuvasti esillä oleva kysymys on, onko saarnaamisesta mitään hyötyä kristinuskon näkökulmasta vai onko siitä jopa haittaa.
Yliopisto-alueilla saarnaajat nimittäin käyvät melkein joka kerta saman keskustelun. Tuohtunut opiskelija, joka kertoo itsekin olevansa kristitty, tulee kysymään eivätkö saarnaajat tajua, että he ärsyttäväksi koetulla toiminnallaan tulevat vain työntäneeksi ihmisiä kauemmas kristinuskosta. Siihen saarnaaja yleensä vastaa olevansa Jumalan töissä, eli toimivansa vain Jumalan tahdon mukaan, ja ettei hänen tehtävänsä ole arvioida sen hyödyllisyyttä.
Voisi helposti ajatella noiden opiskelijoiden tavoin, että saarnaamisesta on pikemminkin haittaa, mutta jokaisella näkemälläni videolla jokunen opiskelija pysähtyy kuuntelemaan saarnaa, esittämään kysymyksiä Raamatusta, esittämään asiallisesti vasta-argumentteja, kiittämään tai pyytämään rukousta.
"julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen." (2. Tim. 4:2)
Oma kokemukseni
Julkisella paikalla megafoniin saarnaamista pidetään ihan ymmärrettävästi ärsyttävänä. Toisaalta jo paljon hienotunteisempaan julistamiseen suhtaudutaan torjuvasti, esim. nettikeskusteluissa tämän on kokenut varmaan jokainen uskostaan puhunut kristitty.
Laajalti jaettu mielipide vaikuttaa olevan, että omaa uskoaan julistavat kuuluvat kaikkein raivostuttavimpaan ihmistyyppiin.
Joskus törmää jopa toisiin kristittyihin, jotka suitsivat asiallista mutta kuumentunutta keskustelua kristittyjen ja uskosta osattomien välillä. Perustelu on sama kuin edellä mainitsemillani saarnaajavideoilla kuultu: se ei edistä kristinuskoa.
Mikä mahtaa olla totuus? Onko julistamisesta hyötyä vai jopa haittaa?
Tulin itse uskoon Raamattua lukiessani. Olenkin aina tavannut ajatella, että tulin uskoon yksikseni. Toki Jumalan läsnä ollessa ja vaikutuksesta, mutta en siis missään hengellisessä tilaisuudessa tai rippileirillä tms. Toisaalta mitä tapahtui sitä ennen?
On ihme, että edes tulin aloittaneeksi Raamatun lukemisen. Näin sen pelottavana – tuomitsevana ja tulikivenkatkuisena. Sellaisenahan Raamatusta puhutaan uskomattomien keskuudessa, joihin itsekin kuuluin. Kaiken lisäksi olin joitain vuosia aiemmin tehnyt abortin ja tiesin, miten vakava synti se Raamatun mukaan on.
Aloitin lukemisen vieläpä Vanhan Testamentin alusta. Sydän vapisten luin lakia, tuomiota ja rangaistuksia käsittelevät luvut. Jossain vaiheessa minusta alkoi tuntua, etten voi päästä Taivaaseen. Miksi en lopettanut lukemista ja vaikkapa ruvennut etsimään lohtua jostain tilanteeseeni paremmin sopivasta uskonnosta? Maailmahan on pullollaan uskontoja, joissa ei puhuta synneistä ja tuomiosta lainkaan. Nykyään oikeastaan kannustetaan kutakin muodostamaan itse oma uskontonsa, valiten "parhaita paloja" eri uskonnoista ja niiden pyhinä pidetyistä teksteistä. Miksi en tehnyt niin?
Syy on, että olin kuullut uskovaisten julistavan evankeliumia niin kuin se olisi keskeisin asia Raamatussa ja kristinuskossa. Näin jälkeenpäin ymmärrän miten suuri vaikutus sillä oli. Jatkoin Raamatun lukemista ja sain todeta, että kaikesta ankaruudesta huolimatta ilosanoma Jumalan rakkaudesta ja anteeksiannosta Jeesuksessa todella on sen ydinsanoma.
Joten sen lisäksi, että evankeliumin julistaminen on Jeesuksen lähetyskäskyn noudattamista sinänsä, oma kokemukseni on, että se myös tuottaa hedelmää. Omasta kokemuksestani tiedän senkin, että vaikkei ihminen heti vaikuttaisi vastaanottavaiselta evankeliumille, sanat voi jäädä hänen sisimpäänsä ja ohjata häntä Jeesuksen luo myöhemmin.
"Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille." (Mark. 16:15)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti