Ihmiskunnan ensimmäinen synti

   Olen ollut uskossa jo vuosia, mutta vasta hiljattain tajusin erään asian Aadamin ja Eevan syntiinlankeemuksesta.

Ensimmäisen synnin teonkuvaus

  Kuuntelin hiljattain podcastia jossa keskusteltiin pahuudesta: mitä pahuus on? onko se (joidenkin) ihmisten ominaisuus? onko pahuus joidenkin tekojen ominaisuus, niiden tuhoisuuden perusteella? 

Pohdiskellessani kysymyksiä kristinuskon näkökulmasta tajusin jotain luomiskertomuksesta. Nimittäin Eevan ja Aadamin syntiinlankeemusteko, eli alkuperäinen synti, ei sellaisenaan ole tuhoisaksi tunnistettavissa oleva teko.

Siis siinä, että on puu, josta roikkuu kypsiä hedelmiä, ja että ihminen menee ja poimii hedelmän ja syö sen, ei sellaisenaan ole mitään tuhoisaa. Itse asiassa kaikkihan tuossa tapahtumasarjassa näyttää menevän juuri niin kuin pitää. Jumala itse aiemmin oli kirjaimellisesti säätänyt hedelmät ihmisen ravinnoksi (1. Moos. 1:29).

Ainoa asia, joka teki teon pahaksi ja seurauksiltaan suunnattoman tuhoisaksi oli se, että se oli Jumalan tahtoa vastaan; juuri siihen puuhun Jumala oli kieltänyt kajoamasta. Ja tämähän on synnin määritelmä: synti on Jumalan tahdon vastaisuutta. 

Ihminen söi puusta hedelmän – siinä ensimmäisen synnin konkreettinen teonkuvaus. Kuulostaa harmittomalta. Vasta kun siihen lisää tiedon, että Jumala oli kieltänyt heitä tekemästä niin, teon ymmärtää synniksi.

  Toisin sanoen se, että ihmiskunnan ensimmäinen synti oli juuri tuollainen, tähdentää synnin määritelmää pelkistetyimmillään. Vaikka olen ollut jo melko kauan uskossa, vasta nyt tajusin tämän luomiskertomuksesta. Olen toki tiennyt synnin määritelmän, mutta se että alkuperäinen synti alleviivaa sitä, oli uusi oivallus minulle.

Jumalan kunnioittaminen yli kaiken muun

"Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien." (Sananl. 3:5-6)

  

  Ihmisestä jokin teko voi tuntua hyväksyttävältä sillä perusteella, ettei hän näe siinä mitään tuhoisaa. Hyvänä esimerkkinä kahden aikuisen sinkun yhteinen päätös harrastaa yhden yön seksiä – eihän siinä pitäisi olla mitään pahaa, koska kenelle se muka on tuhoisaa? Eivätkö kaksi vapaata ihmistä saa tehdä keskenään mitä huvittaa?

Joku voisi sanoa, mielestäni hyvin perustein, että irtoseksi on aina tuhoisaa vähintään salakavalalla tavalla ihmisen sielulle. Kuitenkin synniksi teon riittää tekemään pelkästään se, että se on Jumalan tahtoa vastaan. 

  Varsinkin nykyihmiselle on vaikeaa hyväksyä, että Jumala on yläpuolellamme ja että Häntä tulee kunnioittaa yli kaiken muun. Ja että Hänen tahtoaan tulee noudattaa silloinkin, kun oma järkeilymme johtaisi vastakkaiseen tulokseen.

Kulttuurissamme vallitsee kaksi eetosta ylitse muiden: tasa-arvo ja yksilönvapaus (kunhan ei vahingoita muita). Näiden mukaisesti Jumalakin halutaan nähdä ihmisten kanssa tasavertaisena keskustelukumppanina, joka vain antaa meille ohjeita, että emme tekisi itsellemme ja yhteisölle haitallisia valintoja.

Rakkaudenkin sanotaan toteutuvan vain keskenään tasavertaisten henkilöiden välisessä suhteessa; jos toinen on toisen yläpuolella, kyse ei voi olla rakkaudesta. Keskusteluissa tyypillisesti unohdetaan vanhempien ja lapsen välinen rakkaus: äiti ja isä ovat monella tavalla lapsen yläpuolella ja rakastavat ja haluavat vaalia lastaan sekä suojella häntä kaikelta pahalta.

  Synti on siis pelkistetyimmillään Jumalan tahdon vastaisuutta. Tämän lisäksi synti on aina tuhoisaa. Toisin sanoen Jumala tahtoo suojella meitä tuholta. Esimerkiksi Kymmentä käskyä tarkasteltaessa pystyy helposti näkemään, että niiden noudattaminen suojelisi ihmisiä. 

Mutta kuten edellä mainitsemani irtoseksiesimerkin kohdalla totesin, tekojensa seurauksia punnitsevakaan ihminen ei joka tilanteessa näe teon tuhoisaa vaikutusta. Sen takia on tärkeää, että vain luotamme Jumalan sanaan. 

  Miksi emme luottaisi? Jumala on antanut meille elämän, ja evankeliumi todistaa kirkkaasti Hänen rakkaudestaan meitä kohtaan. Olemme kaikki rikkoneet Jumalan tahtoa vastaan ja ansainneet kadotuksen, mutta Hän lähetti Jeesuksen tuomaan meille anteeksiannon ja pelastuksen.

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." (Joh. 3:16)