Entä jos tulee itse kohdelluksi epäkunnioittavasti?
"Kunnioittakaa kaikkia"
Raamatussa käsketään kunnioittamaan mm. isää ja äitiä (Ef. 6:2), vanhempia ihmisiä (3. Moos. 19:32), hallitsijaa ja esivaltaa ja muuta maallista järjestystä (1. Piet. 2:13-14) ja tietysti Jumalaa tulee kunnioittaa yli kaiken muun (mm. 1. Aik. 29:11). Näissä tapauksissa kunnioittaminen tarkoittaa tietynlaista alamaisuutta kohteen aseman ja / tai ominaisuuksien perusteella.
Mutta sen lisäksi apostoli Pietari kehottaa uskovaisia kunnioittamaan ylipäätään kaikkia riippumatta kohteen ominaisuuksista ja asemasta (1. Piet. 2:17; 1938).
Ymmärtääkseni "kaikkien kunnioittaminen" tarkoittaa ainakin toisen ihmisen arvon tunnustamista ja kultaisen säännön noudattamista: "kohtele toisia niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan". Käytännön tilanteissa se ilmenee mm. kohteliaisuutena, huomioimisena ja tilan antamisena, keskustelutilanteissa toisen kuuntelemisena vaikka hänellä olisi eri näkemys.
Joskus lähimmäisen kunnioittaminen tulee luonnostaan, joskus se edellyttää vaivannäköä.
Näen lähimmäisen kunnioittamisen lähimmäisenrakkauden arkisena ilmenemismuotona. Se on alttiutta palvella toista kykyjen ja mahdollisuuksien mukaan, jos tämä tarvitsee apua. Palvelualttiuden osalta "kaikkien kunnioittamisessakin" on alamaisuuden elementti.
Maailmassa Raamatun alamaisuus-sanalla on huono kaiku. Luullaan, että alamaisina tulee olla valtaa pitävien ihmisten käskystä. Raamatun mukaan näin ei ole, vaan alamaisuutta tulee harjoittaa maallisessakin järjestyksessä "Herran tähden" (1. Piet. 2:13). Ja kaikkien tulee kunnioittaa Jumalaa.
"Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: »Te tiedätte, että hallitsijat ovat kansojensa herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija...»" (Matt. 20:25-26)
"Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii"
Joskus arkisissa kohtaamisissa lähimmäisen kunnioittaminen tarkoittaa yksinkertaisesti epäkunnioittavasta käyttäytymisestä pidättäytymistä eli sitä, että ei suhtaudu toiseen ylimielisesti, väheksyvästi, halveksivasti.
Moni joka ei itse ole kohdannut räikeästi epäkunnioittavaa käyttäytymistä ominaisuuksien, kuten ulkonäön, vammaisuuden, ihonvärin tai vaikka sosioekonomisen aseman perusteella, ei edes uskoisi, että meidän sivistyneessä maailmassamme tapahtuu sellaista.
"Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii,
autuas se, joka köyhää säälii." (Sananl. 14:21)
Miksi tulee pidättäytyä epäkunnioittavasta käyttäytymisestä? Miksi nähdä se vaiva jonkun tuntemattomankin takia? Raamatussa annetaan perustavanlaatuinen syy: toisen ihmisen kunnioittaminen on Luojan kunnioittamista, ja hänen halveksimisensa on Luojan herjaamista. On Jumalan luomistahto, että meistä jokainen on olemassa. Jokaisen meistä Jumala on luonut omaksi kuvakseen.
"Joka vaivaista sortaa, se herjaa hänen Luojaansa,mutta se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa."(Sananl. 14:31; 1933)
Joskus epäkunnioittavaa käyttäytymistä perustellaan rehellisyyden hyveellä: eikö se ole vain rehellisyyttä, että ilmaisee sen mitä sisimmässään tuntee?
Väärin ei saa tehdä rehellisyydenkään nimissä. Olemme syntiin langenneita ihmisiä – totta kai syntiselle ihmiselle tulee syntisiä tunteita, ajatuksia ja aikeita, mutta niiden mukaan toimimisessa ei ole mitään hyveellistä. Jumalan sanan totuuden mukaan tulee ojentautua eikä koheltaa tuntemustensa ohjaamana.
Jos omat aidot tunteet ja asenteet ovat epäkunnioittavat, rehellisenä kuuluu pysyä sen kautta, että tunnustaa ne itselleen ja Jumalalle, mutta pidättäytyy toimimasta niiden mukaan.
Jeesus palveli ja kesti epäkunnioittavan kohtelun
"Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta." (Matt. 20:28)
Tuntuu aina yhtä ällistyttävältä, että Jumala, taivaan ja maan Luoja, jota tulee kunnioittaa ja palvella yli kaiken muun, syntyi itse ihmiseksi Pojassa Jeesuksessa ja palveli syntisiä ihmisiä!
Kunnioitusta ja alamaisuutta käsittelevässä kohdassa Pietari muistuttaa, että vaikka Jeesusta itseään kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti ja epäkunnioittavasti, Hän ei antanut takaisin: "Häntä herjattiin, mutta hän ei vastannut herjauksella, hän kärsi, mutta ei uhkaillut, vaan uskoi itsensä oikeamielisen tuomarin haltuun." (1. Piet. 2:23) Evakeliumeissa kerrotaan, että Jeesusta syljettiin ja häväistiin eri tavoin ennen ristiinnaulitsemista.
Epäoikeudenmukaisuuteen tulee puuttua ja epäkunnioittava käytös tunnustaa vääräksi, mutta tuskin kukaan tässä pahassa maailmassa voi sellaiselta kohtelulta siltikään välttyä.
Jos uskovainen tekee itse oikein, Herran tähden, joutuessaan kestämään vääryyttä ja epäkunnioittavaa kohtelua, se on hänelle Jumalalta tulevaa armoa (1. Piet. 2:19). Hän saa olla Jumalan hyvän ja armollisen tahdon todistajana ja luottaa, että jollain tavalla Jumalan tahto etenee hänen kauttaan maailmassa.
"Sillä siihen teidät on kutsuttu. Kärsihän Kristuskin teidän puolestanne ja jätti teille esikuvan, jotta seuraisitte hänen jälkiään." (1. Piet. 2:21)
Meistä jokaisen olemassaolo on Jumalan luomistahdon seurausta, ja sen lisäksi Hänen pelastustahtonsa kohdistuu kaikkiin ihmisiin (1. Tim. 2:3-4): niihin, joilla on inhimillisen järjestyksen mukaan kunnioitettavia ansioita tai korkea asema yhteisössä, niihin jotka ovat ihmisten kunnioituksen menettäneet ja niihin joilla ei ole sitä koskaan ollutkaan. Sen todistajaksi jokainen Jeesukseen uskova on kutsuttu.
"Syöttepä siis tai juotte tai teettepä mitä tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi." (1. Kor. 10:31)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti