Silti uskovainen ei saa murehtia. Miten lopettaa murehtiminen?
Jeesukseen uskova ei saa murehtia
Kuuntelin pari päivää sitten saarnan siitä, miten kristityn tulisi suhtautua koronapandemian tuomiin uhkiin ja vaikeuksiin – terveydellisiin huoliin, huoleen läheisistä, huoleen taloudesta. Pastori opetti, että kristitty ei saa murehtia tämän maailman asioista, ja totesi murehtimisen olevan jopa synti.
Aluksi pastorin sanat kuulostivat minusta kylmäkiskoisilta – eihän sille sitä paitsi voi mitään, jos on huolissaan! Kuuntelua jatkaessani aloin kuitenkin olla samaa mieltä hänen kanssaan ja oma mielenikin keventyi.
Olin nimittäin jatkuvasti päivittänyt korona-aiheisia uutissivuja ja tilastoja sekä etsinyt netistä toimintaohjeita liittyen pitkäaikaissairauteeni ja lääkitykseeni. Kaiken kukkuraksi minulle oli puhjennut flunssaoireisto juuri omaehtoiseen kotikaranteeniin jäätyäni, joten tarkkailin huolissani oireitteni kehittymistä siltä varalta, että kyseessä on sittenkin koronatartunnan ensioireisto.
Raamatussa opetetaan ajallisista asioista murehtimisen olevan kiellettyä uskovaisille, ja niihin kuuluvat myös koronapandemia uhkineen ja seurauksineen. Jeesus opetti niin mm. Matteuksen evankeliumin luvussa 6 (erityisesti jakeet 25-34), ja apostolikin muistutti seurakuntaa, että ei saa murehtia, vaan pitää viedä kaikki huolet Jumalalle rukouksessa (Fil. 4:6-7).
Mutta vaikka murehtiminen on uskovaiselle syntiä, en pidä kehotusta "Älkää mistään murehtiko!" Kymmenen Käskyn kaltaisena käskynä, vaan enemmänkin muistutuksena siitä, keitä kristittyinä olemme: olemme Jumalan lapsia.
"Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä me saamme vaatteet?’ Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet." (Matt. 6:31-34)
Se kielletty murehtiminen ymmärtääkseni tarkoittaakin toivottomuuteen ja synkkyyteen uppoutumista – sitä että näkee hamaan tulevaisuuteen katsoessaan vain kaiken pahan ja unohtaa Taivaallisen Isän, unohtaa olevansa Hänen lapsensa.
Jumalan lapsella ei ole syytä murehtia niin kuin toivoa ei olisi, koska Taivaallinen Isä pitää lapsistaan huolen halki tämän ajallisen elämän, ja kaikki tulee päättymään hyvin, iankaikkiseen elämään Jumalan luona. Keskeinen syy, miksi murehtiminen on syntiä, onkin se, että se on epäluottamusta Jumalaa kohtaan.
"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." (Fil. 4:6-7)
Murehtiminen on pakanoiden juttu
Vaikka uskovainen sairastuisikin, kokisi järkyttäviä menetyksiä tai joutuisi taloudellisiin vaikeuksiin, Jumala on sen kaiken sekasorron keskellä lapsensa luja turva, lohtu ja toivo. Olen itse kokenut sen sairastuttuani ja voin vakuuttaa, että se on totta.
Toisin on niillä, jotka eivät usko Jumalaan. Jeesus opetti, että murehtiminen on pakanoiden juttu (Matt. 6:25-34). Hän ei tietenkään tahdo kenenkään joutuvan murehtimaan ja pelkäämään, vaan se oli Häneltä vain toteamus: jos uskoo koko elämänsä olevan tässä sekasortoisessa maailmassa, heikkojen ja erehtyväisten ihmisten käsissä, ja päättyvän ruumilliseen kuolemaan, ei ole ihmekään, jos murehtiminen täyttää koko elämän, varsinkin tällaisina aikoina.
Toisaalta Jumala vetää ihmisiä puoleensa usein juuri vaikeuksien keskellä. Moni on kertonut rukoilleensa ensimmäistä kertaa aikuisiällä suurten murheiden ja pelon keskellä.
"– Koittaa aika – sanoo Herra Jumala – jolloin minä lähetän maahan nälän. En leivän nälkää, en veden janoa, vaan Herran sanan kuulemisen nälän." (Aam. 8:11)
Kuinka lopettaa murehtiminen?
"Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa. Sieluni sanoo: »Herra on kaikkeni, häneen minä turvaan.»" (Valit. 3:22-24)
Jos kerran ajallisten ongelmien ja tulevaisuuden murehtiminen on syntiä, kiellettyä uskovaiselle, niin silloinhan murehtivan täytyy tehdä siitä parannus. Jeesus kehotti "älkää murehtiko huomisesta" – sen voi siis lopettaa. Miten?
Resepti on yksinkertainen: täytyy rukouksessa siirtää katseensa ajallisista murheista ja vaikeuksista Jeesukseen. Kokemusteni mukaan se täytyy tehdä tietoisesti sen sijaan, että vain tunnustelisi fiiliksiään ja odottelisi jotain tapahtuvaksi. Jeesus on se ihme, joka on tapahtunut!
Jeesus itse opetti meille Isä meidän -rukouksen (Matt. 6:8-15). Olemme Taivaallisen Isän lapsia sen kautta, että uskomme Häneen.
Miksi Jeesukseen katsominen auttaa?
Yksi kristinuskon parhaista asioista tätä ajallista elämää ajatellen on minusta se, että kun katsoo Jeesukseen, näkee tämän elämän vaikeudet, sairaudet, kärsimykset ja synnit voitettuina. Jumalan Poika Jeesus syntyi ihmiseksi, kantoi syntimme ja sairautemme ristillä ja voitti kuoleman.
Tämän pandemian aikana, kun saamme jatkuvana virtana uutisia kärsimyksistä, kuolemasta ja viisaimpienkin ihmisten voimattomuudesta sen kaiken keskellä sekä näemme uutisissa asiantuntijoiden synkkiä ennusteita, olen miettinyt, että usko Jumalaan saattaa joillekuille näyttäytyä silmien sulkemisena pahalta todellisuudelta.
Kristinuskossa se ei ole niin, vaan Jeesukseen Kristukseen katsoessa näkee kyllä sen kaiken, mutta voitettuna. Sen takia kristittyinä voimme rohkeasti elää ja toimia tässä vaivaa täynnä olevassa maailmassa, auttaa lähimmäisiämme, valaa heihin toivoa sekä kertoa, mihin oma toivomme perustuu.
"Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun." (Joh. 14:1; käännös 1933/38)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti