Onko sinua kohtaan tehty väärin?

  Vaivaako sinua vääryys, jonka kohteeksi olet joutunut? Maailmassa ei aina saa oikeutta, mutta Jumalaan voi luottaa hyvän ja pahan tuomarina ja oikeuden toteuttajana.

  Kuinka päästä yli vääryydestä ja sen aiheuttamasta ahdistuksesta?

Nykyajan ongelma: tunteisiin keskittyminen

  Minua kummastuttaa nykyajassa tunteisiin keskittyminen yli kaiken muun, kun puhutaan henkisestä pahoinvoinnista. Jos joku on vaikka ahdistunut tai masentunut, ei aina edes kysytä, mikä on syynä sille, vaan avuksi tarjotaan lääkkeitä, hengitysharjoituksia, hetkeen keskittymistä tai terapiaa, jossa omaa suhtautumista ja tunteita käsitellään. Apua tarjotaan siis "oireisiin" eikä syyhyn.

Ehkä se on ainoa apu, mitä jumalaton maailma pystyy antamaan? Ajatellaan vaikka ihmistä, jonka ahdistus johtuu häntä kohtaan tehdystä vääryydestä. Jos oletuksena on, että jokaisella on oma totuutensa, myös oikeasta ja väärästä, ei maailma kai muuta voikaan kuin jättää vääryyttä kokenut oman onnensa nojaan ja antaa mukaan ohjeet "hengittää ahdistus pois". 

Tietenkin yhteiskunnassa on laki ja tuomioistuin, mutta on paljon vääryyttä, joka ei ole lain mukaan rikollista, esim. uskottomuus parisuhteessa, koulu- ja työpaikkakiusaaminen, toisesta ihmisestä väärän todistuksen antaminen ja valheiden levittäminen. Eikä tuomioistuinkaan, silloin kun voi sieltä hakea oikeutta, ole erehtymätön.

  Minulle kristittynä on ollut sanoinkuvaamattoman suuri mielenrauhan lähde, että voin luottaa Jumalaan oikeuden toteuttajana. Raamatun mukaan Jumala ei katso vääryyttä läpi sormien, vaan maksaa kullekin tämän tekojen mukaan. Jumala tarjoaa jokaiselle ihmiselle, "kaikille luoduille", Jeesuksessa syntien sovitusta ja anteeksiantoa – se on kristinuskon ydinsanoma –, mutta Hän ei milloinkaan suhtaudu vääryyteen välinpitämättömästi.

Tunteita ei tule ohittaa ja mitätöidä, muttei myöskään tule keskittyä niihin, kun kyseessä on esimerkiksi vääryydestä johtuva kärsimys. Pitää kysyä, mistä ahdistus, suru, pelko, murhe, masennus jne. johtuu. 

Silloinkin, kun emme tiedä, mikä on pahan olon syynä, voimme pyytää apua Jumalalta. Psalmin 42 kirjoittaja kysyy "miksi olet sieluni niin levoton?" Vaikkei kirjoittaja edes osannut sanoa, mikä häntä vaivaa, hän uskoi, että Jumalan läsnäolo virvoittaa ja tuo rauhan.

"Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani." (Ps. 42:12)

Kuinka päästä yli vääryydestä?

"Jumala vaatii tuomiolle kaikista salatuistakin teoista, niin hyvistä kuin pahoista." (Saarn. 12:14)

  

  Psalmin 43 kirjoittaja pyytää: "Hanki minulle oikeutta, Jumala". Häntä kohtaan on tehty väärin eikä hän ole saanut oikeutta ihmisten keskuudessa. Jumala näkee sellaisenkin vääryyden, jota ihmiset eivät näe. Hän sanoo viimeisen sanan ja antaa oikean tuomion. Vaikka väärintekijä olisi kuinka vahva ja kunnioitettu maailmassa, hänenkään pahat tekonsa eivät pysy Jumalalta piilossa.

Jos sinua kohtaan on tehty väärin ja tunnet sen takia ahdistusta, et ole yksin asian kanssa etkä edes vain toisten ihmisten avun varassa. Itse asiassa kaikki vääryys, synti, on vääryyttä myös Jumalaa vastaan. Jumala on sinun puolellasi, jos sinua vastaan on tehty syntiä. 

"Älkää siis pelätkö ihmisiä. Ei ole kätköä, joka ei paljastuisi, eikä salaisuutta, joka ei tulisi ilmi." (Matt. 10:26)

Kun ajattelee asiaa tästä näkökulmasta, näkee kirkkaasti, ettei ongelmana ole vääryydestä seurannut tunnetila ajatuksineen, vaan se vääryys. Se on se mikä täytyy käsitellä. Kun syyn eli vääryyden on käsitellyt, seurauskin eli ahdistunut tunnetila raukeaa. Omien kokemusteni mukaan niin käy, viimeistään ajan mittaan.

  Miten tapahtunut vääryys käsitellään? Raamatun äärellä olen päätynyt seuraavaan vastaukseen. Jätän asian Herran haltuun, Hänen ratkaistavakseen; itse annan anteeksi, koska Jeesus käski tehdä niin. Ennen kuin voi antaa anteeksi, on tietysti todettava, että vääryys on tapahtunut. Anteeksi antaminen ei siis tarkoita vääryyden hyväksymistä ja oikeuttamista, päinvastoin.

 

"Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne." (Matt. 6:14-15)

  

Anteeksi antaminen ei poista sitä, että yhteiskunnan lain mukaan rikollisista teoista tulee tehdä rikosilmoitus. Ja jos tapahtunut vääryys on mahdollista selvittää tekijän kanssa, niin on hyvä tehdä. Aina ei ole mahdollista eikä joissain tapauksissa viisastakaan nostaa esiin ruodittaviksi vanhoja ristiriitoja; anteeksi tulee silti antaa.

Anteeksi antaminen ei poista sitäkään, että meidän tulee toimia sen puolesta, että oikeudenmukaisuus lisääntyisi maailmassa ja vääryys vähentyisi.

"Vaikka minä vaellan ahdistuksen keskellä, niin sinä virvoitat minut. Sinä ojennat kätesi minun vihamiesteni vihaa vastaan, ja sinun oikea kätesi auttaa minua. Herra vie minun asiani päätökseen." (Ps. 138:7-8)

 

  Kristinusko siis sopii oikeudenjanoisille. Onko mitään ihanampaa, kauniimpaa ja korkeampaa kuin se, että Jumala toteuttaa oikeuden viimeisellä tuomiolla? On: se että Hän antaa anteeksi, koska rakastaa. Me kaikki olemme tehneet syntiä ja olemme Jumalan anteeksiannon tarpeessa. Kuten Jumala sanoo, yksikään Hänen luoduistaan ei kestäisi Hänen edessään, jos Hän loputtomiin syyttäisi (Jes. 57:16).

Itse asiassa Jeesuksessa Kristuksessa Jumala toteutti sekä tinkimättömän oikeudenmukaisuutensa että anteeksiantonsa: Jeesus kantoi ristillä meidän syntimme, että me voisimme saada anteeksi. Jumala ei anteeksiantajanakaan jätä oikeutta toteuttamatta, vaan toteutti sen sijaiskärsijän kautta – ja Hän itse asettui sijaiskärsijäksi Pojassa Jeesuksessa ristillä. Parannusta ja anteeksiantoa Jeesuksessa Jumala tarjoaa kaikille.