Pohdintoja: suolana maailmassa

  Jeesus kutsui seuraajiaan maan suolaksi – mutta mitä jos suola menettää suolaisuutensa? Aiemmin tulkitsin tuon raamatunkohdan hieman eri tavalla kuin nykyään. Molemmista tavoista on kuitenkin seurannut ihan hyviä pohdintoja.

Kauhistuttava mielikuva

  Jeesus sanoo seuraajilleen Matteuksen evankeliumissa: 

"Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa." (Matt. 5:13)

  Olin aina tulkinnut tuon kohdan niin, että Jeesus kehottaa ajattelemaan sellaista mielikuvitustapahtumaa, että maailman kaikki suola menettäisi makunsa. Mielikuva oli kauhistuttava: kyseessä olisi peruuttamaton menetys. Mikään ei enää maistuisi miltään, tai ainakin makuelämykset laimenisivat huomattavasti, ja olisi myöhäistä enää tehdä asialle mitään, koska ainoa tapa palauttaa suolaisuus olisi... niin, suolan lisääminen.

Kuva: Pixabay / Marek

Näin ollen vertauksen varsinainen merkitys tuntui sitäkin karmivammalta: mitä jos kristityt ja meidän mukanamme kristinusko katoaisi maailmasta?

Jeesuksen seuraajina olemme maan suola. Jumala on antanut sisimpäämme uskon Jeesukseen sekä tehtäväksi julistaa Jumalan totuutta, parannusta, kääntymystä sekä pelastuksen evankeliumia. Meille on annettu Raamattu, Jumalan kirjoitettu sana.

Olisi sanoinkuvaamattoman hirveää, jos usko Jeesukseen ja Raamattu katoaisivat maan päältä vaikka jonkun maailmanlaajuisen hirmuhallinnon vaino- ja sensuuritoimilla – siis jos päästäisimme niin tapahtumaan sensuuriin taipumalla. Ei Jumala antaisi tuon tapahtua, mutta tuosta mielikuvitusleikistä tulee kauhistuttava tunne. 

Ajatus synnyttää minussa vastuun- ja velvollisuudentuntoa. Kukaan meistä uskovaisista yksilöistä ei ole korvaamaton julistustehtävässämme, mutta meille yhdessä on uskottu Jumalan sana ja evankeliumi. Kuka muu kristinuskoa julistaisi maailmassa, jos emme me? 

Ennen noita sanoja Jeesus oli puhunut vainoista: "Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä." (Matt. 5:11-12)

Ajattelin, että vainojen kestämiseen ja jopa niistä iloitsemiseen rohkaiseminen liittyy tuohon maan suolana pysymisen tärkeyteen.

  Ihan hyviä pohdintoja nuokin, mutta sittemmin olen saanut selville, että Jeesuksen aikana ihmiset käyttivät hieman erilaista suolaa. Tapa jolla ymmärrän Jeesuksen vertauksen muuttui hieman tämän tiedon myötä. Mielikuvani maailmanlaajuisesta hirmuhallinnosta, joka ankarilla vainoilla pyrkisi hävittämään kristinuskon, vaihtui suolan sinänsä ominaisuuksien pohdintaan.

Suolaa vain nimellisesti?

  Jeesuksen vertauksessa suola sinänsä ei ole kadonnut, se on vain menettänyt makunsa, eli sen, mikä tekee siitä tarkoituksenmukaisen ja käyttökelpoisen aineen. Suolaa se on edelleen, mutta vain muodollisesti, nimellisesti.

Jeesuksen aikaan kuulemma käytettiin puhtaan suolan eli natriumkloridin sijaan puhdistamatonta Kuolleenmeren suolaa tai maaperästä kerättyä mineraaliseosta. Puhdas natriumkloridi sinänsä ei voi menettää suolaisuuttaan, mutta mineraaliseos voi altistua kosteudelle ja sateelle, jolloin natriumkloridi helposti liukeni siitä pois. Suola tavallaan laimeni ja sillä tavoin menetti suolaisuuttaan, kunnes jäljelle jäi vain valkoista, mautonta mineraalimassaa joka ei enää sopinut maustamiseen sen paremmin kuin säilömiseenkään.

On ihan siinä ja siinä, voiko tuollaista laimentunutta mineraaliseosta enää suolaksi edes kutsua, mutta vaikka se nimellisesti sitä olisi, ainakin se olisi ihan käyttökelvotonta.

Jeesuksen kuulijat todennäköisesti siis ymmärsivät vertauksen hieman eri tavalla kuin minä olin ymmärtänyt. Ehkä keskeistä Jeesuksen varoituksessa onkin se laimentumisen vaara? 

Meille on uskottu Raamattu, Jumalan sanan totuus ja siihen perustuva kristinoppi, pelastuksen evankeliumi sekä lähimmäisenrakkaudesta lähtevä laupeudentyö. Jos mukaudumme tämän maailman menoon, käy helposti niin, että annamme itsemme ja uskomme laimentua, mikä johtaa vesitetyn evankeliumin julistamiseen...  

  Entä mitä Jeesus tarkoitti suolaisuudella ominaisuutena? Suolalla oli ja on edelleen muutamakin eri tehtävä: säilöntä, puhdistus sekä tietenkin maustaminen. Suolan tehtäville säilöntä- ja puhdistusaineena voisi myös keksiä tulkintoja, että mitä vertaus tarkoittaa kristittyjen elämässä, mutta minua kiinnostaa eniten tuo maustaminen, koska Jeesushan mainitsi nimenomaan suolan maun.

Suola, jonka suolaisuus on tallella, tuo ruoan maut esiin, mitä se ruoka sitten onkin. Itse laitan jopa makeisiin leivonnaisiin ripauksen suolaa korostamaan esim. suklaan makua. Ehkä tuo tarkoittaa Jeesuksen vertauksessa, että ylipäätään kaikessa mitä ja millä tavalla teemme uskovaisina, pitäisi maistua Jumalan rakkaus, totuus ja armo? Me olemme itse saaneet kaiken tämän ihanuuden Jumalalta, ja sen kuuluu tulla esiin myös muille, kun julistamme. 

Samassa opetuksen kohdassa Jeesus sanoo myös, että sytytettyä lamppua ei panna vakan alle, vaan se laitetaan lampunjalkaan, josta se loistaa kaikille huoneessa oleville. "Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa." (Matt. 5:16), Jeesus jatkaa. 

Molemmissa vertauksissa vaikuttaa olevan esiin tuomisen tarkoitus: tuomme Jumalalta saamaamme hyvää esiin sillä tavalla ja sillä seurauksella, että Taivaallinen Isä saa ylistyksen.