Ilmestyskirjassa luetellaan ihmisryhmiä, joiden lopullinen osa on oleva "siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa". Yksi niistä on pelkurit. Muut jakeessa mainitut ryhmät ovat ilmeisiä vääryyden harjoittajia, esimerkiksi valehtelijat ja murhaajat. Onko pelkääminen siis väärin Jumalan silmissä? Mitä "pelkureilla" tarkoitetaan?
Tarvitseeko Jumalaa pelätä?
Älä pelkää ihmisiä!
"Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema." (Ilm. 21:8; 1938)
Luin hiljan Jeremian kirjan siten, että yritin samastua häneen, ja eräs kohta sai minut mietteliääksi. Herra nimittäin sanoi Jeremialle, jonka lähetti profetoimaan vihaisten ihmisten keskelle: "Mutta lähde sinä, Jeremia, astu heidän eteensä ja puhu kaikki, mitä minä käsken sinun puhua. Älä säiky heitä, muuten minä annan sinun joutua pelon valtaan heidän edessään." (Jer. 1:17)
Kohta kuulosti minusta melkein uhkaukselta. Eikö Jumala olekaan pelokkaiden turva, vaan jättää meidät oman onnemme nojaan, jos säikymme vihaisia ja väkivaltaisia ihmisiä?
Miksi Jumala suhtautuu noin ankarasti pelkäämiseen? Ilmestyskirjassa "pelkurit" mainitaan jopa yhtenä kadotukseen joutuvien ihmisten ryhmänä, mm. murhaajien ja epäjumalanpalvojien rinnalla (Ilm. 21:8). Pelkohan johtuu heikkoudesta – eikö Jumala siis olekaan heikkojen auttaja?
Toisaalta Jumala oli sanonut Jeremialle ensin: "Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua." (Jer. 1:8) Samat saatesanat Herra lausuu muillekin Raamatun ihmisille, jotka lähettää johonkin suureen ja erityistä rohkeutta vaativaan tehtävään, mm. Joosualle.
Aloin ymmärtää, etteivät Herran sanat Jeremialle olleet uhkaus, vaan toteamus: Hän jo on Jeremian turva eikä tämä voi muuta kuin jatkaa luottamista Häneen tiukan paikan tullen. Tai sitten Jeremia ei luota, ei usko Jumalan lupaukseen, ja sen myötä menettää sen. Ihmisen suhde Jumalaan toteutuu uskon kautta, tai sitten sitä ei ole. Jumalan sanomana "älä pelkää!" tarkoittaa siis suunnilleen "usko ja luota minuun, minä olen kaikkivaltias Jumala".
Ilmestyskirjassa mainitut pelkurit ovat ymmärtääkseni ihmisiä, jotka ovat luopuneet Jumalasta ihmispelon takia. He ovat pelänneet ihmisten tuomiota, pilkkaa, uhkauksia sekä kärsimystä heidän käsissään, mitä usko Herraan heille tuo, joten ovat luopuneet Jumalasta ja valinneet sen sijaan elää ihmisiä miellyttäen, ja ovat pysyneet siinä tilassa loppuun asti.
Jumala on kärsivällinen ja anteeksiantavainen myös niitä kohtaan, jotka ovat aiemmin antautuneet pelolle eli pelänneet ihmisiä enemmän kuin ovat luottaneet Häneen. Äärimmäinen esimerkki tästä on Jeesuksen suhtautuminen Pietariin, joka oli Jeesuksen vangitsemisen yönä kieltänyt tuntevansa Hänet (Luuk. 22:54-62). Pietari ymmärsi heti, mitä oli tehnyt ja itki katkerasti, mutta Jeesus antoi hänelle anteeksi ja teki hänestä erityisen apostolinsa. Pietarista tuli rohkea apostoli, joka perimätiedon mukaan kuoli marttyyrina, eli Herran todistajana, alkuseurakunnan vainojen aikana.
Pietari mitä ilmeisimmin ajatteli jälkeenpäin paljon noita tapahtumia, koska hän opetti kirjeissään kärsimyksestä uskon tähden ja rohkaisi muitakin olemaan valmiita siihen, jopa iloiten ja Jumalaa ylistäen (1. Piet. 4:12-19).
"Kun teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, te olette autuaat, sillä teidän yllänne on kirkkauden Henki, Jumalan Henki. Kenenkään teistä ei tule kärsiä murhamiehenä tai varkaana tai pahantekijänä tai toisten petkuttajana. Mutta sen, joka kärsii kristittynä, ei pidä hävetä, vaan hän kirkastakoon kristityn nimellään Jumalaa." (1. Piet. 4:14-16)
Älä pakene Jumalaa!
Mitä muuta tekemistä pelolla on kadotukseen joutumisen kanssa?
Apostoli Johannes kirjoittaa: "Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon." (1. Joh. 4:17-18) Mikä se täydellinen rakkaus on? Johannes kirjoittaa:
"Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olisimme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." (1. Joh. 4:10)
Ihminen on syntinen, mutta Jeesus Kristus on meidän anteeksiantomme ja täydellisyytemme rakkaudessa. Sen, joka tulee Jumalan luo uskoen Jeesukseen syntiensä sovittajana, ei tarvitse pelätä Jumalan rangaistusta.
Pelko voi siis johtaa kadotukseen, jos torjuu Jeesuksen, ja sen takia, Jumalan rangaistusta peläten, pakenee Häntä kuolemaansa asti. Tästä syystä kristittyjen tulee puhua Jumalasta evankeliumikeskeisesti: Jumala itse on antanut Jeesuksen meille pelastukseksi, tieksi Hänen luokseen. Evankeliumin pitäminen keskiössä on oikean todistuksen antamista Jumalasta.
Raamatussa sanotaan myös, että meidän tulee pelätä Jumalaa: "Herran pelko on viisauden alku" jne. On siis hyvää Jumalanpelkoa, joka johtaa siihen, että kunnioitamme Jumalaa, ja vääränlaista pelkoa, joka saa ihmisen pakenemaan Häntä.
Ihmiset saattavat valehdella ja rikkoa lupauksensa, mutta Jumala ei. Joku voi huonojen kokemustensa takia pelätä, että Jumalakaan ei oikeasti rakasta häntä. Onneksi Jumala itse karkottaa tuon pelon, kuten Johannes kirjoitti. Hän tekee sen Jeesuksessa: oman syntisyytemme sijaan meidän pitää siis katsoa Jeesukseen, jossa on syntiemme anteeksianto. Me kaikki olemme syntisiä ja ansaitsisimme Helvetin, mutta Jeesus on tie Taivaallisen Isän luo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti