Vastuullisuuden ikä

  Missä iässä lapsi alkaa olla riittävän kypsä erottamaan oikean ja väärän, ymmärtämään oman syntisyytensä Jumalan edessä ja vastaanottamaan Jeesuksen Pelastajakseen?

Kaksi muistoa lapsuudesta

  Olin lapsena hirvittävän perso makealle. Meillä ei kotona säilytetty makeita herkkuja samalla tavalla kuin monien kavereitteni kotona, ja olinkin heille kateellinen, kun he saattoivat tuosta vain mennä ottamaan pullaa pakastimesta aina kun mieli teki.

Kuva: Pixabay / Hans Kretzmann

Silloin harvoin kun vanhempani olivat ostaneet kotiin vaikka suklaakeksipaketin tai jäätelöä, en voinut vastustaa kiusausta vaan menin ottamaan herkkua omin lupineni salaa. Jossain vaiheessa äitini tietenkin aina huomasi näpistyksen ja torui minua. Oli piinallista kuulla kuinka äiti keittiössä avasi kaapin oven ja rapisteli keksipakettia, koska tiesin että tulisin taas kuulemaan kunniani.

Mutta erään kerran tapahtui jotain outoa: äiti ei torunutkaan. Olin taas käynyt pihistämässä jotain makeaa, mutta vaikka tiesin varmuudella äitini jo huomanneen tekoseni, toruja ei kuulunut. Oli vain hiljaisuus. Minulle tuli siitä paljon pahempi olo kuin mistään toruista koskaan: eikö äiti enää välitä minusta? olenko niin parantumattoman tuhma, toivoton tapaus, että äiti on saanut tarpeekseen ja luovuttanut? voinko enää tehdä asialle mitään?

  Suunnilleen samoihin aikoihin, eli joskus 10-vuotiaana, kävi toinen mieleen painunut tapahtuma. Istuin kirjoituspöytäni ääressä piirtelemässä ja samalla seurailin pientä ötökkää joka lenteli ja kipitteli pöydän päällä. Sen kummemmin ajattelematta jossain vaiheessa nitistin ötökän peukalollani kuoliaaksi. 

Saman tien sydäntäni kouraisi: mitä olen mennyt tekemään! Ötökkä ei ollut häirinnyt minua millään tavalla enkä ollut pelännyt että se pistää – kyseessä oli ehkä tavallisen huonekärpäsen poikanen, harmittomista harmittomin olento. Itkin hirveästi ja olin vihainen itselleni. Pahimmalta tuntui se, että en ollut ajatellut mitään ötökän nitistäessäni. Vannoin itselleni etten siitä lähtien tekisi mitään ilman että pysähdyn ensin miettimään.

Vastuullisuuden ikä 

"Herra, sinä olet minut tutkinut, 

sinä tunnet minut. 
Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, 
jo kaukaa sinä näet aikeeni." (Ps. 139: 1-2)

  Kristinuskossa kuulee joskus puhuttavan vastuullisuuden iästä. Sillä tarkoitetaan ikää, jossa lapsi alkaa olla riittävän kypsä erottamaan oikean ja väärän, ymmärtämään syntisyytensä Jumalan edessä ja vastaanottamaan Jeesuksen Pelastajakseen. Englanniksi (age of accountability) siitä löytää netistä enemmän kristinuskoaiheisia tekstejä ja keskustelua kuin suomeksi. 

Aihetta koskevissa keskusteluissa mielenkiinnon kohteena on yleensä ajatus, että jos lapsi kuolee ennen kuin on saavuttanut vastuullisuuden iän, hän pelastuu joka tapauksessa. Silloinkin pelastus on vain Jumalan armosta: lapsihan ei ole synnitön ennen vastuullisuuden ikää eikä edes ennen ensimmäistä tietoista tekoaan, vaan perisynnistä osallisena Jumalan armon tarpeessa.

  Mutta takaisin tuohon oikean ja väärän erottamiseen ja synnintuntoon. Milloin lapsi on riittävän kypsä erottamaan oikean ja väärän omissa teoissaan?

Moni sijoittaa erottelukyvyn siihen ikävaiheeseen, kun lapsi alkaa salata tuhmia tekosiaan. Ihan järkeenkäyvää, teon salailuhan kertoo siitä, että lapsi ymmärtää sen olevan väärin. 

Itse kuitenkin ajattelen, että ehkäpä varsinainen vastuullisuuden ikä alkaa vähän myöhemmin. Siihen liittyy syvempi oikean ja väärän tiedostaminen, ei pelkästään ymmärrys luvattomuudesta ja säännön rikkomisesta. Jos ajattelen omaa herkkuesimerkkiäni, niin en edes muista sitä ikävaihetta, jolloin aloin pihistää herkkuja salaa, tietäen että rikon vanhempieni sääntöä.

Sen sijaan nuo alussa kertomani tapaukset muistan vielä tänäkin päivänä riipaisevan elävästi. Jotain oli alkanut tapahtua sisimmässäni. Paitsi että erotin oikean ja väärän, tunsin syvää katumusta, ymmärsin tekojeni peruuttamattomuuden, halusin muuttua paremmaksi.

  Vastuullisuuden ikä ei liene mikään kronologinen ikä, vaan meistä kukin kypsyy siihen omaa tahtiaan. On myös vaikeasti kehitysvammaisia ihmisiä, jotka eivät kenties koskaan saavuta riittävää ymmärrystä, vaan pysyvät siltä osin pikkulapsen kaltaisina koko ikänsä. 

Onneksi Jumala on sydänten tutkija. Hän tuntee meidät paremmin kuin edes me itse, ja Hänen päätöksensä ovat aina oikeat ja luotettavat.

"Minä, Herra, tutkin sydämet, 
tiedän salaisimmatkin ajatukset." (Jer. 17:10)

Taistelu hyvän ja pahan välillä – Ukrainan sodan synnyttämiä pohdintoja

  Sotia, loputonta asevarustelua, vainoharhaisia suurvaltajohtajia, monitulkintaista diplomaattista viestintää, mustia salkkuja joiden sisällä on kohtalokas nappi... 

Miksi maailman todellisuus on näin absurdin hirveä?

  Mitä rukoilen kaikkein eniten?

  

 Ihmissydämen tila

  Maailman pahuus osoittaa, että Jumalan sana on totta.

"Petollinen on ihmissydän,

paha ja parantumaton

vailla vertaa!

Kuka sen tuntee?" (Jer. 17:9; käännös 1992)

  Viime joululomalla juttelin läheiseni kanssa maailman turvallisuuspoliittisesta tilanteesta. Aiheeseen johdatti radiouutinen Putinin senhetkisistä viimeisimmistä siirroista. 

Millä mailla on ydinaseita ja mihin ne on suunnattu? Millaiset voimasuhteet maailmaan jäivät toisen maailmansodan jäljiltä? Entä kylmän sodan jäljiltä? Mitkä maat ovat liittolaisia keskenään? Mitä mikäkin diplomaattinen ilmaus tai ele suurvaltojen poliitikkojen neuvotteluissa tarkoittaa oikeasti? 

Keskustelun päätteeksi tuli hiljaisuus, mutta ilmaan jäi kysymys: miten maailman todellisuus on näin absurdin hirveä? Sotia, loputonta asekehittelyä ja -varustelua, suurvaltojen johtajien vainoharhaisuutta, arvoituksellista diplomaattista viestintää, mustia salkkuja joiden sisällä on koko ihmiskunnan kannalta kohtalokas nappi...

En kuitenkaan osannut silloin aavistaa, että kuluu vain kaksi kuukautta, kunnes Euroopassa oikeasti puhkeaa sota. 

  Jos ihmiskunta eläisi rauhassa, varmaankin epäilisin Raamatun sanomaa. Mutta koska todellisuus on sellainen kuin on, minun on helppo uskoa, että Raamatun kertoja totisesti on Jumala, joka näkee paitsi diplomaattisten naamioiden taa, myös jokaisen ihmisen sydämeen.

Minä, Herra, tutkin sydämet,

tiedän salaisimmatkin ajatukset. (Jer. 17:10)

Taistelulinja hyvän ja pahan välillä

  Entä maailman hyvikset? Syyllinenhän on Putin ja hänen hallintonsa ja kannattajansa! Käytännössä koko läntinen maailmahan yrittää lopettaa sodan!

  Sunnuntaina 27.2 järkytyin nähdessäni tuoreimmat uutisotsikot: "Putin määräsi ydinasejoukot valmiustilaan". Voiko tämä edes olla totta!? Olin tekemässä ruokaa ja kävin laittamassa lieden pois päältä, ettei se unohtuisi, jos joutuisin lähtemään väestönsuojaan jo seuraavien minuuttien aikana.

"Ei kukaan voi sentään olla niin hullu ja paha, että laukaisisi ydinaseet...", koetin rauhoitella itseäni samalla kun googlailin toimintaohjeita ydinsodan puhkeamisen varalle.

Kesken kaiken mieleeni tuli eräs mustavalkoinen valokuva muistaakseni yläasteen historiankirjan sivulta: tuhoutunut rannekello oli pysähtynyt osoittamaan aikaa 8.15. Päivämäärä oli 6.8 1945. Paikka oli Hiroshiman kaupunki Japanissa.

Ydinaseita on jo käytetty ihmiskunnan historiassa, kahdesti, Hiroshimassa ja Nagasakissa melkein kahdeksankymmentä vuotta sitten. Atomipommit räjäytti Yhdysvallat eli taho, joka tämänhetkisessä sotatilanteessa kuuluu rauhanrakentajiin. 

Ihmiset ovat taipuvaisia ajattelemaan kahtiajakojen kautta. Suurvaltapolitiikan ja maailmansotien suhteen perinteinen kahtiajako on ollut itä vs. länsi. Tämänhetkisessä sodassa itää pidetään Venäjän osalta pahiksena täydestä syystä.

Lopulta maailmassa ei kuitenkaan ole sellaista inhimillistä tahoa, jonka käsissä ydinaseet, tai mitkä tahansa aseet, eivät voisi olla tuhoisia. Ja se ei ole aseiden syy, vaan niitä käyttävien ihmisten.

Raamatun opetus kaikkien ihmisten syntisyydestä kohottaa tarkastelupisteen maailman kahtiajakojen yläpuolelle.

  Neuvostoliiton vainoista kärsineellä ja vankileireillä hirveyksiä nähneellä venäläiskirjailija Alexandr Solženitsynillä olisi ollut valtavasti syitä omaksua hyvikset vs. pahikset -ajattelutapa, mutta sen sijaan hän sanoi: "Taistelulinja hyvän ja pahan välillä kulkee halki jokaisen ihmisen sydämen."

Raamatussakin opetetaan hyvän ja pahan taistelun olevan käynnissä ihmisen sydämessä valintojen hetkellä. Jumala sanoi Kainille, kun tämä kateuttaan hautoi väkivaltaa veljeään Abelia kohtaan:

»Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan? Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa.» (1. Moos. 4:6-7; käännös 1992)

Mitä rukoilen eniten

  Kain valitsi pahan ja Putin valitsi pahan, mutta usein syntiset ihmiset valitsevat rakentaa rauhaa ja auttaa hädässä olevia. Nyt Ukrainan sodan aikana tavalliset ihmiset ovat auttaneet runsain rahalahjoituksin ja jotkut ovat jopa lähteneet sota-alueille viemään avustustarvikkeita ja kuljettamaan siviilejä turvaan.

  Tuhansien muiden kristittyjen tavoin olen rukoillut sodan keskellä olevien puolesta: että luodit viuhuisivat ohi, että tykkeihin ja ohjuksiin tulisi jokin vika, että kaupunkeihin vyörymässä olevat panssarivaunut sammuisivat ennen aikojaan, että Jumala estäisi hyökkääjiä näkemästä kohteitaan ja varjelisi Ukrainan presidentti Zelenskyiä murhayrityksiltä. 

Vihollisen puolesta olen rukoillut, että he kääntyisivät pois väkivallan tieltä. Sunnuntaina 27.2 rukoilin, että joku Venäjän armeijan komentoketjussa tulisi vaikka viime hetkellä järkiinsä ja estäisi ydinaseisiin kajoamisen, jos tilanne siihen menee. 

  Eniten rukoilen että ne, jotka eivät vielä ole uskossa Jeesukseen, uskoisivat Häneen, koska silloin Jumala voi rohkaista heidän sydäntään hädän hetkellä. "Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin?", Daavid kysyi ja jatkoi "Vaikka sotajoukko saartaisi minut, sydämeni ei pelkäisi" (Ps. 27:1-3).

Sitä paitsi vaikka tänä päivänä säästyisimme kuolemalta – sodassa luoti lentäisi ohitsemme tai jäisimme henkiin sairauskohtauksen sattuessa tai Jumala varjelisi, ettemme jää auton alle –, kuitenkin joskus jokainen meistä kuolee. Jumala lähetti Jeesuksen sovittamaan syntimme ja voittamaan kuoleman, että jokainen, joka uskoo Jeesukseen, pelastuisi ja saisi ikuisen elämän Hänen luonaan Taivaassa.

"Olkaa lujat,

ja olkoon teidän sydämenne rohkea,

te kaikki, jotka Herraa odotatte." (Ps. 31:25; 1933/38)